Eloa ja oloa New Yorkissa

Meiltä on monesti kysytty, että mikä siinä New Yorkissa jaksaa vetää puoleensa, kun aina sinne halajamme takaisin. Vastaus ei ole yksiselitteinen, vaan kyseessä on puhtaasti aisteihin, fiiliksiin ja monen muun yhdistelmän summasta kumpuava olotila. Ehdottomasti paras aktiviteetti on kaupungilla kävely ja tuntea olevansa kirjaimellisesti maailman keskipisteessä kaikkien eri kielien ja kulttuurien sekamelskassa. Sen jälkeen kun on ollut monta kuukautta Aasiassa paikallisten töllistelyn kohteena, on New York suorastaan terapiaa toisesta ääripäästä. Täällä saat olla kuka hyvänsä, minkä näköinen hyvänsä, menossa minne hyvänsä ja saat kulkea kadulla aivan täysin omassa rauhassa kenenkään sen enempää kiinnostumatta.

Tälläkin reissulla kävelimme lähes päivittäin ensin liian pitkälle ja viimeisillä voimilla raahauduimme lopulta metroon ja kohti Upper East Siden ”kotiamme”. Ihastuttava perhetuttavamme Lensku ystävällisesti majoitti meidät kotiinsa parin hotelliyön jälkeen ja saimme maistella hieman miltä elämä New Yorkissa omassa kodissa tuntuisi. Aika nopeasti voisi tottua siihen, että alaovella ollaan avaamassa ovea ja tervehtimässä ystävällisesi! Ja kai sitä voisi sopeutua siihenkin, että sisäänkäynti muistuttaa enemmän hotellin aulaa, kuin kotimaista rappukäytävää.

New Yorkin päivät noudattivat melko samanlaista kaavaa. Aamiainen nautittiin ensin jossakin dinerissa ja päivällä nautiskeltiin ylitsevuotavan runsaista deli-tiskeistä. Delit ovat hyvä vaihtoehto meille, sillä nälän taso vaihtelee ja delistä molemmat voivat punnata mieleisensä aterian oman maun mukaan (punnaustemme eron ollessa noin 10 dollaria). Yleensä suunnitelma oli tehty tasan ensimmäistä stoppia silmällä pitäen ja muuten kuljettiin kaduilla, High Linella ja Central Parkissa aika fiilispohjalta. Usein päädyimme joihinkin ostosparatiiseista/helveteistä ja yllensä kämpille palattiin eri aikoihin Millan viihtyessä tavaran paljouden maailmassa huomattavasti pidempään.

High linella kelpasi tepastella auringon paisteessa. Varjossa sitten pakastuikin välittömästi pystyyn.

Näkymä huoneemme ikkunasta

Erikoisuutensa tähän matkaan tarjosi presidentin vaalit, joiden lopputuloksen me kaikki jo toki tiedämmekin. Äänestyspäivä valkeni kirkkaana ja melko kylmänä. Uutisista saimme kuulla, että vielä sähköttömiin kaupunginosiin oli tuotu äänestyslaitteita varten generaattoreita. Polttoaineen säännöstelyn vuoksi ei generaattoreita saatu toimimaan ja äänestys jouduttiin kuitenkin lopulta hoitamaan paperipelillä… Jonot äänestyspaikoille oli aivan järkyttävän pitkiä, eikä käynyt kyllä kateeksi jonossa seisovia, kun itsekin olimme täysin kohmeessa parin tunnin kävelyn jälkeen. Päädyimme lämmittelemään Intialaiseen ravintolaan, jonka Bangladeshilainen tarjoilija tiedusteli heti ensimmäiseksi olemmeko äänestäneet ja kertoi muitta mutkitta äänestäneensä Obamaa. Amerikassa ollaan hämmentävän avoimia tässä asiassa tai sitten olimme vain liian kaukana kaikesta viime talvisten pressan vaalien aikaan, jotta olisimme tunnistaneet Suomalaisista vastaavaa. 

Paikalliset äänestysjonossa ja se jono oli pitkä! 

Eräänä iltapäivänä saimme lunta yhden metropolin tarpeiksi ja seuraavana iltana oli lähes kaikki jo sulanut pois!

J löysi kavereita

Vaali-iltana lähdimme kaupungille syömään kolmisin Lenskun kanssa ja eksyimme vahingossa drinksuille hämmentävään baariin nimeltä Bar & Books. Sisälle pääsi ovikelloa soittamalla ja vastaan leijaili lämpimän tunnelman lisäksi sikarin tuoksu. Vaikka paikka muistutti Millan mielestä salakapakkaa, niin kovin salainen ei tämä nettisivutkin omaava baari voi olla. Lompakko köyhtyy 15 dollarista ylöspäin, mutta J ainakin arvosti tasokasta viskilistaa tilatessaan sherry cask single malttia.

Meillä ei ole tapana etsiä ravintoloita yleensä ennakkoon. Noin puolet niistä harvoista kerroista, kun johonkin tiettyyn ravinteliin on reissuilla yritetty suunnistaa, ovat päättyneet jonkinlaiseen katastrofin poikaseen. Jos suunnittelee liiaksi, niin syntyy odotuksia ja helposti sitten niitä pettymyksiä. Useimmiten olemme onneksi päätyneet pettymyksen kautta lopulta voittoon, kuten esimerkiksi Millan 30-vuotis synttäreillä eräällä taannoisella Nykin matkalla. Huolella opuksista valittua ravintolaa ei enää ollutkaan olemassa, mutta korttelin päästä löytyi toinen, jonka ruoka ja tunnelma osoittautuivat erinomaisiksi.   

Yhtä yllättäen kuin olemme ravintoloita löytäneet, niin myös paikkojen nimet ovat unohtuneet. Tällä kertaa mieleen jäi kuitenkin kaksi mainitsemisen arvoista paikkaa Upper East Sidelta, joihin molempiin osuimme sattumalta. Ensimmäinen oli tunnelmallinen italialainen Mediterraneo (2nd Av & 66th). Tuorepastat olivat suussa sulavan hyviä ja Mozzarella di Buffala erittäin tuoretta.

Toinen oli Afghanistanilaista ruokaa tarjoava Afghan Kebab House (2nd Av, 70-71 street välissä), joka jäi lähes noteeraamatta nimensä (kebab!) vuoksi. Sympaattinen ja tunnelmallinen sisustus sai meidät kuitenkin katsastamaan ennakkoluuloisesti listaa. Lauantai-illan ravintolaruuhkassa ei ole välttämättä järkevää kierrellä päämäärättömästi, sillä kahden verensokerin päätyessä pohjamutiin on lopputulos vähemmän kaunista katseltavaa. Päätimme antaa kebabeille mahdollisuuden ja hyvä niin, sillä yhtä mureaa ja herkullista lihaa emme ole hetkeen maistaneet. Vielä mainittakoon, että tässä tapauksessa kebeb tarkoittaa vartaassa paistettua lihaa, eikä tutumpaa pikaruokaversiota. Onneksemme vapaa pöytä löytyi, sillä omistaja oli sekoittanut jonkin varauksen päivämäärät. Meidän onni tämä vahinko! Vahinko meille ettemme tajunneet paikan olevan BYO, muutoin olisimme kirmanneet hakemaan vielä oman ruokajuoma läheisestä viinikaupasta.

Central Park oli ihan parhaimmillaan ruskan väreissä! 

Taitureita jollakin metroasemalla viihdyttämässä ohikulkijoita

Viikon loppua kohti säät lämpenivät huomattavasti ja lähtöpäivänä kolisteli lämpömittari jo melkein kahtakymppiä. Siihen päälle aurinko, ruska ja viimeiset hetket maailman hienoimmassa kaupungissa ei ainakaan tehneet lähdöstä Suomen pimeisiin ja sateisiin iltoihin yhtään helpompaa. Onneksi aina tulee uusia reissuja ja New Yorkikiinkin pääsee takaisin! 

Oma kotimaa kuitenkin kullan kallis ja toivotammekin sille ja lukijoillemme hyvää Itsenäisyyspäivää!