Kaksi erilaista kävelyä ja tuttujen bongausta!

Ystävämme LP:n toiveesta julkaisemme kaksi pientä New Yorkin todellisen elämän esimerkkikävelyä. Ensimmäinen pitää sisällään yleisen turistikävelyn ja toinen himoshoppaajan viimeiset tehotunnit. Tällä matkalla kävelimme normaalia vähemmän, sillä sää oli suurimman osan ajasta huomattavasti kylmempi, kuin mitä olimme varautuneet (lue: Milla oli varautunut). Näin ollen luvassa ei ole mitään kunnon maratonia.

Ensimmäinen kävelykartta sai alkunsa Herald Squarelta, jossa poistuimme metrosta maanpinnalle. J halusi mennä hoitamaan asioitaan (kolmatta kertaa) B&H:lle 34st & 9 avenuen kulmaan ja Milla suuntasi hoitamaan erään tuotteen palautuksen Uniqlolle saman 34st varrelle. Yhtälailla olisi tässä kohdin rouvalla ollut aikaa kouluta samalla kadulla sijaitseva Macy’s tavaratalon kenkäosasto. Nopeasti  oli kuitenkin viimeisetkin B&H hankinnat tehty ja suuntasimme aurinkoisessa säässä kävelylle High Linelle, jonka pohjoinen pääty on vain viiden korttelin päässä joka kuvaajan unelmaputiikista.

Nousimme High Linelle pohjoisesta päädystä W30th St & 10Ave kulmasta ja kävelimme hyvinkin verkkaiseen tahtiin 13 korttelia etelään, joka siis kokonaisuudessaan teki n. 2,3Km. Linelle pääsee nousemaan ja poistumaan pitkin matkaa. Myös hissejä löytyy, joten liikuntaesteiset pääsevät nauttimaan näkymistä yhtälailla. High Linen eteläpäädystä alkaa trendikäs Meatpacking District ja vain muutaman korttelin päästä iki-ihanat Greenwich Villagen kortteleita, joista oli Millan ajatuksen mukaan tarkoitus etsiä lounaspaikka. J kuitenkin oli tässä kohdin jo erittäin nälkäinen ja kaipasi toimivaa mättöä harhailun sijaan. Millan sai myytyä ajatuksen "parhaasta burgeripaikasta nykissä" ja niin suunnattiin nenät kohti Madison Square Parkia ja Shake Shackiä, jota ei tosin oltu kertaakaan vielä kokeiltu. Kuten karttakuvasta näkyy, niin oli matkaa taas jokunen kortteli ja pettymys kylmyyden lisäksi aikamoinen, kun rouvan kehupuheista missaama pikku detalji ravintolasta selvisi. Kyseessähän on alkuperäinen Shake Shack, eli u-l-k-o-i-l-m-a-r-a-v-i-n-t-o-l-a! Snägäri. Matka jatkui hiljaisina tällä kertaa J:n johdattamin askelin, Millan kipittäessä perässä kuin Singer konsanaan. Onneksi kuuden korttelin päässä vastaan alkoi tulla tihenevissä määrin Intialaisia ravintoloita. Olimme vahingossa päätyneet Little Indian –kaupungin osaan ja valikoiduimme täysin sattuman varaisesti lämmittelemään ja lounastamaan Curry Leaf –nimiseen ravintolaan.

Kuten kuvasta voimme päätellä, niin kilometrejä kiertyi jokunen ja voisi uskoa, että näin monen yhteisen reissun jälkeen osaisimme jo suunnitella syömisemme paremmin. Se mikä kuitenkin ollaan opittu, niin mainoksesta tuttu ”Hyvä ruoka, parempi mieli” pitää niin paikkansa!


Näytä New Yorki tepastelu suuremmalla kartalla

*** Millan mutina ***

Lähtöpäivälle laati tämä himoshoppaaja tehokkuuden nimissä reittisuunnitelman kartalle. Päivä aloitettiin nauttimalla yhdessä tukeva brunssi Eat here Now –dinerissa Lexington Avenuella. Brunssin jälkeen oli vielä hyvin aikaa nauttia lämpimästä aurinkoisesta päivästä Central Parkissa ennen kauppojen aukeamista, kunnes tiemme erkanivat. Aikaa varsinaiselle ostoksille ei ollut kuin 2,5 tuntia, joten tarkka suunnitelma ostoslistoineen ja karttasuunnitelmineen oli tarpeen. Fifth Avenuen Uniqlo (at 53rd St) avasi ovensa ensimmäisenä listalta ja sijaitsi eteläisimpänä, joten aloitin tehoshoppailun poimimalla vielä viininpunainen cashmereneuleen talven varalle. Seuraavaksi onnistuin tuhraamaan tuhottomasti aikaa Victoria’s Secretin liikkeessä, joka myös niin ikään avasi ovensa klo 11. Sittemmin ei enää tarvinnutkaan miettiä aukioloaikoja, sillä kello oli jo reilusti yli puolenpäivän. Viimeiset hetket keskitin tehokkaasti Lexington Avenuelle, josta löytyy sopivasta ryppäästä Aldo, Steve Madden, Nine West, Banana Rebublic, GAP jne. Lopulta tuntui, että savu nousi korvista, mutta olin onnistunut löytämään suurimman osan listalle merkityistä tuotteista. New York oli sopivasti täyttänyt viime talvisen shoppaamattomuuden tyhjiön vaatekaapistani ja hyvillä mielin laitoin töppöstä toisen eteen suunnatessani takaisin kämpille ja kentälle.


Näytä Himoshoppaajan viimeiset tunnit suuremmalla kartalla

Brunssin lomassa näytti taas maailma pienet kasvonsa Millan bongatessa tutun hahmon ravintolan ohi kävelemästä. Onneksi blogistaniasta tuttu ihastuttava Norppa oli vieläpä samalla lennolla kanssamme samaisena iltana ja saimme pölistyä ihan livenä! Mm. siitä kuinka hän oli törmännyt samaisena päivänä Lexingtonilla itse prinsessa Madeleineen! New Yorkissa kun ei koskaan tiedä mitä seuraavan nurkan takaa yllättääkään :) Muille New York faneille tiedoksi, että Norppa käy kadehdittavan usein Nykissä ja iloksemme siitä myös usein raportoi blogissaan, joten sieltä voi myös mahtavia ideoita ammentaa omille retkille.

PS. Jos on uudelle matkalaukulle tarvetta, niin kannattaa katsastaa Century21 ostoshelvetin matkalaukkuosasto, josta voi löytää tilavamman laukun paluumatkalle hyvinkin halvalla.

Eloa ja oloa New Yorkissa

Meiltä on monesti kysytty, että mikä siinä New Yorkissa jaksaa vetää puoleensa, kun aina sinne halajamme takaisin. Vastaus ei ole yksiselitteinen, vaan kyseessä on puhtaasti aisteihin, fiiliksiin ja monen muun yhdistelmän summasta kumpuava olotila. Ehdottomasti paras aktiviteetti on kaupungilla kävely ja tuntea olevansa kirjaimellisesti maailman keskipisteessä kaikkien eri kielien ja kulttuurien sekamelskassa. Sen jälkeen kun on ollut monta kuukautta Aasiassa paikallisten töllistelyn kohteena, on New York suorastaan terapiaa toisesta ääripäästä. Täällä saat olla kuka hyvänsä, minkä näköinen hyvänsä, menossa minne hyvänsä ja saat kulkea kadulla aivan täysin omassa rauhassa kenenkään sen enempää kiinnostumatta.

Tälläkin reissulla kävelimme lähes päivittäin ensin liian pitkälle ja viimeisillä voimilla raahauduimme lopulta metroon ja kohti Upper East Siden ”kotiamme”. Ihastuttava perhetuttavamme Lensku ystävällisesti majoitti meidät kotiinsa parin hotelliyön jälkeen ja saimme maistella hieman miltä elämä New Yorkissa omassa kodissa tuntuisi. Aika nopeasti voisi tottua siihen, että alaovella ollaan avaamassa ovea ja tervehtimässä ystävällisesi! Ja kai sitä voisi sopeutua siihenkin, että sisäänkäynti muistuttaa enemmän hotellin aulaa, kuin kotimaista rappukäytävää.

New Yorkin päivät noudattivat melko samanlaista kaavaa. Aamiainen nautittiin ensin jossakin dinerissa ja päivällä nautiskeltiin ylitsevuotavan runsaista deli-tiskeistä. Delit ovat hyvä vaihtoehto meille, sillä nälän taso vaihtelee ja delistä molemmat voivat punnata mieleisensä aterian oman maun mukaan (punnaustemme eron ollessa noin 10 dollaria). Yleensä suunnitelma oli tehty tasan ensimmäistä stoppia silmällä pitäen ja muuten kuljettiin kaduilla, High Linella ja Central Parkissa aika fiilispohjalta. Usein päädyimme joihinkin ostosparatiiseista/helveteistä ja yllensä kämpille palattiin eri aikoihin Millan viihtyessä tavaran paljouden maailmassa huomattavasti pidempään.

High linella kelpasi tepastella auringon paisteessa. Varjossa sitten pakastuikin välittömästi pystyyn.

Näkymä huoneemme ikkunasta

Erikoisuutensa tähän matkaan tarjosi presidentin vaalit, joiden lopputuloksen me kaikki jo toki tiedämmekin. Äänestyspäivä valkeni kirkkaana ja melko kylmänä. Uutisista saimme kuulla, että vielä sähköttömiin kaupunginosiin oli tuotu äänestyslaitteita varten generaattoreita. Polttoaineen säännöstelyn vuoksi ei generaattoreita saatu toimimaan ja äänestys jouduttiin kuitenkin lopulta hoitamaan paperipelillä… Jonot äänestyspaikoille oli aivan järkyttävän pitkiä, eikä käynyt kyllä kateeksi jonossa seisovia, kun itsekin olimme täysin kohmeessa parin tunnin kävelyn jälkeen. Päädyimme lämmittelemään Intialaiseen ravintolaan, jonka Bangladeshilainen tarjoilija tiedusteli heti ensimmäiseksi olemmeko äänestäneet ja kertoi muitta mutkitta äänestäneensä Obamaa. Amerikassa ollaan hämmentävän avoimia tässä asiassa tai sitten olimme vain liian kaukana kaikesta viime talvisten pressan vaalien aikaan, jotta olisimme tunnistaneet Suomalaisista vastaavaa. 

Paikalliset äänestysjonossa ja se jono oli pitkä! 

Eräänä iltapäivänä saimme lunta yhden metropolin tarpeiksi ja seuraavana iltana oli lähes kaikki jo sulanut pois!

J löysi kavereita

Vaali-iltana lähdimme kaupungille syömään kolmisin Lenskun kanssa ja eksyimme vahingossa drinksuille hämmentävään baariin nimeltä Bar & Books. Sisälle pääsi ovikelloa soittamalla ja vastaan leijaili lämpimän tunnelman lisäksi sikarin tuoksu. Vaikka paikka muistutti Millan mielestä salakapakkaa, niin kovin salainen ei tämä nettisivutkin omaava baari voi olla. Lompakko köyhtyy 15 dollarista ylöspäin, mutta J ainakin arvosti tasokasta viskilistaa tilatessaan sherry cask single malttia.

Meillä ei ole tapana etsiä ravintoloita yleensä ennakkoon. Noin puolet niistä harvoista kerroista, kun johonkin tiettyyn ravinteliin on reissuilla yritetty suunnistaa, ovat päättyneet jonkinlaiseen katastrofin poikaseen. Jos suunnittelee liiaksi, niin syntyy odotuksia ja helposti sitten niitä pettymyksiä. Useimmiten olemme onneksi päätyneet pettymyksen kautta lopulta voittoon, kuten esimerkiksi Millan 30-vuotis synttäreillä eräällä taannoisella Nykin matkalla. Huolella opuksista valittua ravintolaa ei enää ollutkaan olemassa, mutta korttelin päästä löytyi toinen, jonka ruoka ja tunnelma osoittautuivat erinomaisiksi.   

Yhtä yllättäen kuin olemme ravintoloita löytäneet, niin myös paikkojen nimet ovat unohtuneet. Tällä kertaa mieleen jäi kuitenkin kaksi mainitsemisen arvoista paikkaa Upper East Sidelta, joihin molempiin osuimme sattumalta. Ensimmäinen oli tunnelmallinen italialainen Mediterraneo (2nd Av & 66th). Tuorepastat olivat suussa sulavan hyviä ja Mozzarella di Buffala erittäin tuoretta.

Toinen oli Afghanistanilaista ruokaa tarjoava Afghan Kebab House (2nd Av, 70-71 street välissä), joka jäi lähes noteeraamatta nimensä (kebab!) vuoksi. Sympaattinen ja tunnelmallinen sisustus sai meidät kuitenkin katsastamaan ennakkoluuloisesti listaa. Lauantai-illan ravintolaruuhkassa ei ole välttämättä järkevää kierrellä päämäärättömästi, sillä kahden verensokerin päätyessä pohjamutiin on lopputulos vähemmän kaunista katseltavaa. Päätimme antaa kebabeille mahdollisuuden ja hyvä niin, sillä yhtä mureaa ja herkullista lihaa emme ole hetkeen maistaneet. Vielä mainittakoon, että tässä tapauksessa kebeb tarkoittaa vartaassa paistettua lihaa, eikä tutumpaa pikaruokaversiota. Onneksemme vapaa pöytä löytyi, sillä omistaja oli sekoittanut jonkin varauksen päivämäärät. Meidän onni tämä vahinko! Vahinko meille ettemme tajunneet paikan olevan BYO, muutoin olisimme kirmanneet hakemaan vielä oman ruokajuoma läheisestä viinikaupasta.

Central Park oli ihan parhaimmillaan ruskan väreissä! 

Taitureita jollakin metroasemalla viihdyttämässä ohikulkijoita

Viikon loppua kohti säät lämpenivät huomattavasti ja lähtöpäivänä kolisteli lämpömittari jo melkein kahtakymppiä. Siihen päälle aurinko, ruska ja viimeiset hetket maailman hienoimmassa kaupungissa ei ainakaan tehneet lähdöstä Suomen pimeisiin ja sateisiin iltoihin yhtään helpompaa. Onneksi aina tulee uusia reissuja ja New Yorkikiinkin pääsee takaisin! 

Oma kotimaa kuitenkin kullan kallis ja toivotammekin sille ja lukijoillemme hyvää Itsenäisyyspäivää! 

Finally NYC!

Sandyn uusittua matkasuunnitelmamme, pääsimme lopulta, viisi päivää suunniteltua myöhemmin, matkaan. Lähtö osui sunnuntaille ja oli oikein virkistävää kokeilla lähtöä reissuun siten, että sitä edelsi kokonainen vapaapäivä ja rauhallinen aamu. Normaalisti lähtömme ovat ajottautuneet ensimmäiseen mahdolliseen vapaaseen hetkeen töistä tai vähintäänkin kukonlaulun aikaan. Nyt oli kentälläkin mukavan rauhallista, kun ei oltu lähdössä aamusta tai perjantai-iltapäivän ruuhkassa.

Suora lento oli yhtä juhlaa ja aika lensi Finnairin sinisillä siivillä perille asti. Yhtä joutuisasti ei menty enää passintarkastuksesta läpi, sillä kokonaiset pari tuntia vierähti ulospääsyrutiineissa. Sandyn vuoksi metrolinjat olivat vielä poikkeustilassa ja vaadittiin yhden ystävällisen amerikkalaisen tarjoamaa apua, ennen kuin meillekin oli selvää millä matka Manhattanille saadaan taitettua. 

 
Olimme varanneet menetettyjen hotelliöiden tilalle pari yötä astetta paremmasta hotelli Bentleystä. Myrskyn jälkeen Agodan kautta sai supertarjouksella huoneen melko edukkaasti hintatasoon nähden. Alensivat ilmeisesti myrskyn jälkeen myös palvelutasoaan, sillä sitä ei henkilökunnasta löytynyt kyllä yhtään. Olemme majoittuneet Nykin matkoillamme aina eri hotelleihin ja tämä oli kyllä varmaan surkein kokemus. Sijainti East Riverin tuntumassa tarjosi kyllä kattoterassilta upeat näköalat, mutta matkaa lähimmälle metroasemalle on melko monta korttelia. Huone oli ihan kiva, mutta emme missään tapauksessa maksaisi siitä normaalihintaa. Parhaat arvostelut meiltä ovat saneet Radisson Martinique (Broadway & 32nd) ja Holiday Inn Soho (138 Lafayette). Kaikissa hyvään arvioon vaikuttaa se, että huone on ollut perustasoa (kylpyamme ehdoton edellytys), mutta hotellin sijainti erinomainen kulkuyhteyksiä ajatellen. Lisäksi lähistöllä on ollut deli, josta on helposti voinut tankata energiaa päivää varten tai ostaa jotakin välipalaa huoneeseen.  

Hotelli Bentley kadulta käsin

Hotellin kattoterassilla. Kesällä täällä olisi kiva nauttia drinksu, nyt lasi olisi jäätynyt huuliin kiinni!

East River ja Queensboro Bridge

Sininen hetki... 

Voi kuinka me tätä kaupunkia rakastetaankaan!

Ensimmäisenä iltana piipahdimme vain läheisessä Ritz Dinerissa ja tankkasimme itseemme periamerikkalaista burgerienergiaa. Vatsojen vieressä nukutti suoraan lähes aamu seitsemään asti, eli rytmiin päästiin mukavasti heti alkuunsa. Millan to do-lista oli kasvanut melko pitkäksi parin kuukauden reissuodotuksen aikana ja J:lläkin oli omat shoppailutoiveensa kameratarvikkeisiin liittyen. Reippaasti lähdimme liikkeelle hyytävän kylmään aamupäivään ja aamiaisen kautta joka kuvaajan paratiisiin B&H:lle (9Av & 34th). 

Jäätävän kylmästä säästä huolimatta pollari ohjaili liikennettä ja poseerasi iloisesti

 
Hurrikaani Sandyn jälkijunassa rantautui kylmä rintama, joka tunkeutui nopeasti luihin ja ytimiin asti. Vaikka Manhattanilla oli onnistuttu palauttamaan sähköt jo lähes kaikkiin taloihin, niin yhtä onnekkaita ei oltu Coney Islandilla ja Staten Islandilla. Toisin sanoen näillä alueilla asuvat perheet joutuivat nyt vielä kestämään kylmät pakkaset sen lisäksi, että olivat olleet jo viikon ilman sähköjä ja vettä. Monille oman kodin kohtalo oli näillä alueilla vielä täysin pimennossa ja ihmiset värjöttelivät kotiensa ulkopuolella tulien äärellä pysyäkseen edes jotenkin lämpiminä. Samaan aikaan toiset tappelivat bensa-asemilla vähistä polttoaineista, kunnes voimaan tuli sääntö, että vuoropäivinä tankkasivat parittomiin ja parillisiin numeroihin päättyvät rekisterikilvet. Eli vaikka perusturistin arkeen eivät myrskyn jäljet enää suuremmin vaikuttaneet, niin oli tilanne monilla perheillä vakava esimerkiksi Rockwayssä, jossa vielä kaksi viikkoa myrskyn jälkeen oli yli 30.000 taloutta ilman sähköjä.

Sukellus kuva-arkistoon

Viime viikkoina on tullut fiilisteltyä tulevaa reissua vanhoja kuvia läpi selaillen. Hankimme ensimmäisen järkkärimme pari kuukautta edellisen reissun jälkeen, joten voitte uskoa että jo odotellaan nykyisillä kameroilla Manhattanille pääsyä. Saatte nyt kuitenkin osanne tästä fiilistelystä seuraavien kuvien myötä, sillä osa paikoista jää varmasti seuraavalla retkellä vierailematta.

Intrepid on koluttu huolella ja paikka oli myös tämän naisturistin mieleen

Punkkia kotoisasti torpedoputkien vierellä U.S.S Growler sukellusveneessä

Veteraanimeininkiä Brooklynissä 

Saattavat kuulemma heräillä öisin henkiin nämä...

Syksy & New York

Meille vuoden ajoista mieluisin on syystä jos toisesta syksy. Yksi mieluisimmista paikkoista päällä maan taas on New York ja sinne kaipaamme aina vain uudestaan. Ensimmäisellä yhteisellä reissullamme emme malttaneet poistua kaduilta juurikaan edes metrotunneleiden uumeniin, vaan kävelimme korttelikaupalla -6 fahrenheitin lämpötilasta huolimatta. Eräällä toisella reissullamme metrotunneleihin ei taas suuremmin tehnyt mieli, kun ulkona oli paahtavat 99 fahrenheit-astetta ja lämpötila tunneleissa varmaan vähintään 150. Katuja on käyskennelty miellyttävämmissäkin lämpötiloissa, mutta kuten Norppa edelliseen juttuumme oikein ehti jo vastatakin, niin rakas syksy kokemusten joukosta kuitenkin vielä uupuu.

Tästä(kin) unelmasta tehdään nyt totta ja lähdemme todistamaan toivottavasti kaikissa ruskan väreissä kylpevää New Yorkia loka-marraskuun taitteessa. Aluksi visioimme kolmen-neljän yön reissua, mutta ahneus voitti ja nyt perillä ollaan peräti kuusi yötä. Fiilistely ja haaveilu on päästetty jo valloilleen ja vähän väliä leikitään leikkiä "mitkä kolme paikkaa haluisit ehdottomasti tällä reissulla kokea?". Siitäkin huolimatta, että reissuja on ihan viime vuosina samaan paikkaan tehty useampiakin, niin löytyy Manhattanilta vielä yksi ja tuhat asiaa, jotka haluaisimme nähdä tai kokea. Puhumattakaan Manhattania ympäröivistä osista, jotka ovat jääneet hävyttömän vähälle huomiolle. Brooklynin Williamsburgissa olemme peräti kertaalleen majoittuneetkin pari yötä, mutta vielä emme voi sanoa, että olisimme Brooklyniä nähneet ja kokeneet oikeastaan yhtään...

Täällä taittuu vanhat lehdet hiirenkorville "to do and see" -listaa rakennellessa ja fiilistellessä, mutta mikä mahtaa olla sinun suosikkisi maailman ehkä upeimmassa kaupungissa?