Arkiston aarteita: Kroatia - Dubrovnik

Loskan lätisessä kengän pohjissa ja Pekka Poudan lupaillessa myrskytuulia, on yksinkertaisesti pakko paeta hetkellisesti aurinkoisiin kuviin ja tunnelmiin. Reissuja ei juuri nyt oli lähiaikoina näköpiirissä, joten on turvauduttava arkiston aarteisiin. Matkamessujen matkailupalkintoäänestyksessä kiinnostavimmaksi ulkomaiseksi kohteeksi valittiin Kroatia, joten suunnataan sinne siis!

Kesäkuussa 2010 suuntasimme lomalle kolmeksi viikoksi Kroatiaan, Sloveniaan ja (ylläri-ylläri) Italiaan. Alkuun lensimme Dubrovnikiin ja paluu tapahtui Milanosta. Milla kirjoitti muinaishistorialliseen tapaan reissussa päiväkirjaa ja keräsi pääsylippuja sun muita pikkumuistoja talteen. Yhdessä räpsyteltiin kuvamuistoja pikkuruisella jo edesmenneellä Ixuksellamme ja myöhemmin näistä materiaaleista askarreltiin-paskarreltiin (lue: Milla askarteli) muistoksi albumin. Albumin sivuilta nyt jaamme muistomme teille, eli tervetuloa mielikuvitoksettomasti nimetyn Arkiston aarteiden ensimmäiseen osaan ja Dubrovnikiin!

  

Dubrovnik oli juuri niin kaunis ja salamyhkäinen, kuin mitä Milla oli kuvitellutkin. Turistirysän leiman pieni historiallinen kaupunki sai aika väistämättä otsaansa, mutta se ei ihastelua haitannut. Tänne tulimme nimenomaan tutustumaan muurin sisäpuolella vallitsevaan elämään ja käyskentelmään sen kapeita kujia. Halusimme majoituksen muurin välittömässä läheisyydessä ja päädyimme varaamaan kolme yötä MirÓ Studio Apartmentsista. Huoneisto oli erittäin siisti, palvelu ystävällistä ja tarkoitukseemme sijainti mitä parhain.

Jo ensimmäinen vilkaisu muurien sisäpuolelle kertoi, että Millan pidellessä kameraa ei ehdittäisi kovin montaa kujaa näkemään, sillä jokaisella nurkalla hihkaistiin ihastuksesta ja viriteltiin kameraa laukaisutilaan... Onneksi vanha kaupunki on hyvin kompakti kokonaisuus kolmen päivän nähtävyydeksi ja lopulta onnistuimme vierailemaan muurien ulkopuolisillakin alueilla. Ulkopuolisista alueista suosittelemme ehdottomasti kipuamista vanhankaupungin pohjoispuolella sijaitsevalle korkealle linnoitukselle, sillä näkymät ovat upeat ja samalla voi naureskella vanhan kaupungin muurilla muurahaisten kuhinaa muistuttaville turistimassoille. 

Päädyimme kuitenkin viimeisenä Dubrovnikin päivänämme itsekin muurahaisiksi muurille. Alun perin tarkoituksemme oli suunnata Lokorumin-saarelle, mutta taivaan näyttäessä hieman epävarmoja merkkejä mahdollisista sadekuuroista päätimme aloittaa päivän muurikävelyllä. Olimme edenneet muurilla ehkäpä noin neljäsosan kokonaiskierroksesta, kun tuuli yltyi ja taivas tummeni. Jatkoimme kuitenkin matkaa, sillä eihän meitä sokerista oltu tehty, jos nyt sattuu vähän ropsauttamaan. No ropsauttihan se, mutta kyhnöttäessämme pienen ovikatoksen lipan alla rakeiden rummuttaessa paljaisiin jalkoihin ja kastellessa meidät läpimäräksi, tuli mieleen, että sanontaa ei ehkä keksitty näitä sateita kuvaamaan. Koska emme tienneet mitä muurilla tulisi vastaan, niin tyydyimme odottamaan sateen laantumista ja todistamaan mereltä nousevia trombeja(?). Sade loppui lopulta yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja alkoi taas uudestaan, kuin sormia napsauttamalla. Välissä ehdimme juoksemaan hieman eteenpäin ja lopulta onneksi löytyi se kahvilakin, jonka lattialle teimme kunnon lammikon lämmitellessämme kuuman kahvin avulla sisuskalujamme. Muurikävely jäi kirjaimellisesti puolitiehen poistuessamme kämpillemme vaihtamaan kuivempiin vetimiin.

Millan subjektiivisesta näkökulmasta sanoisimme, kapeita kauniita kujia rakastavalle Dubrovnik on erinomainen kohde vaikkapa viikonlopuksi. Jos perillä mielii pidempäänkin viettää, niin kannattaa suunnitella puuhaa muurien ulkopuolellekin. Kesäkuukausina on syytä varautua turisteihin, sillä tänne tullaan bussilasteittain vähän kauempaakin ja näille vesistöille pysähtyviltä risteilijöiltä. Dubrovniksissä kannttaa ainakin nauttia drinksut vanhan kaupungin muurin ulkopuolelle meren äärelle kallioon rakennettussa Buza Bar:ssa ja nauttia maittava illallinen Lucín Kantun –nimisessä sympaattisessa tapasravintolassa. Ravintola näyttää löytäneen tiensä sittemmin myös Lonely Planetin sivuille… Kroatian keittiöstä löysimme heti ensimmäisenä iltana sen parhaan puolen, eli oman maun mukaan sadoissa grammoissa tilattavat ilmakuivatut kinkut ja juustot :)