Ainahan se mielessä on…

…No se meidän reissu! Talvi on tuntunut jokseenkin erityisen pitkältä ja ennen kaikkea pimeältä(!). Aika useasti sitä on vaipunut hetkeksi mietiskelemään missä sitä päivälleen vuosi sitten oltiinkaan, mitä sitä silloin ajatteli, mitä murehti ja mitä ikävöi. Silloin on mahtavaa palata hetkeksi vanhojen blogi-juttujen pariin ja antaa muistojen viedä.

Mitä sitä sitten täällä kylmän ja pimeän keskellä erityisesti muistelee ja fiilistelee? Itsestään selvien lämmön ja auringon lisäksi tietysti tietynlaista vapautta ja kiireettömyyttä. Hitaita aamuja. Aikaa yhdessä. Ei olleet hommat ihan niin päivän päälle tai aikataulut tarkkoja. Kohtaamiamme ihmisiä sitä muistelee oikein erityisellä lämmöllä, sillä kohtasimme aivan uskomattoman ihania, ystävällisiä ja elämänmyönteisiä kansalaisia kaikissa vierailemissamme maissa. Kuten J aikoinaan Prachuap Khiri Khanissa totesikin, niin reissun parasta antia ovat hetket jolloin voit antautua tuntikausiksi keskusteluun ilmaan minkäänlaista havaintoa ajasta. Kyseisessä kylässä meillä oli onni kohdata upeita ihmisiä niin kotimaasta, kuin myös paikallisten keskuudesta. Prachuapin pienestä kylästä jäi aivan erityiset fiilikset ja kylällä on varmasti aina aivan erityinen merkitys meille myös tulevaisuudessa. 

Tässä päällä olleet vaatteet olivat jo elinkaarensa päässä. Hiki virtasi niin ettei aurinkolasit tahtoneet nenän varressa pysyä. Tulevia päiviä oli suunniteltu vain sen verran, että vielä viipyisimme muutaman lisää. Mieli oli levollinen ja olo onnellinen :) 

 
Myönnettäköön, että kyllähän se on monta kertaa myös käynyt mielessä, että vieläköhän sitä joskus uudelleen vastaavaan seikkailuun pääsisi. Niin hieno kokemus, että lämpimästi suosittelemme jokaiselle! Työt, asunnot ja muu elämä täällä Suomessa kyllä aina jotenkin järjestyy. Meillä järjestyi niin, että asunnosta ja työpaikoista luovuimme kokonaan ja uudet järjestyivät sitten paluun hetkellä. Itse reissun rahoitukseen keinot ovat monet ja jokaisen tulee sen osalta löytää itselleen sopivin ratkaisu. Yksi myy asunnon, toinen säästää pikkuhiljaa, kolmas tekee töitä reissustakin käsin. Totuus kuitenkin on se, että puoli vuotta maailmalla vaatii aika paljon vähemmän kahisevaa, kuin mitä sitä moni uskookaan.

Meidän puoli vuotta Kaakkois-Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kustansi noin 9200€ henkilöä kohden. Summassa on mukana aiemmin julkaistujen (sittemmin omille välilehdille siirrettyjen) kustannusten lisäksi esimerkiksi vakuutukset ja ennen reissua hankkimamme rinkat. Jos siis olet joskus pysähtynyt haaveilemaan omasta vastaavasta reissusta, niin ensi kerralla haaveilun sijaan raapustele ennemmin suunnitelma siitä kuinka kasaat oman reissukassasi kokoon. Yllättävän monista asioista sitä pystyy luopumaan ja rahaa säästämään, jos vaan tarpeeksi halua ja sinnikkyyttä löytyy. Suunnittelu sinänsä on jo puoliruokaa ja reissu itsessään taatusti jokaisen uhrauksen arvoinen! Muistot ja fiilikset siitä elävät vielä pitkään, sekä antavat voimaa ja energiaa pimeämpinäkin vuodenaikoina ;)