Uusi vuosi Uudessa-Seelannissa – Christchurch, Dunedin & Invercargill 1.-7.1.2012

Shuttle bussikuljetus Christchurchin kentältä hotellille 14,50 NZD / hlö (n. 8,50€)
Yöpyminen Strathern Motor Lodge – Christchurch 78€ / yö
Bussimatka Christchurch – Dunedin (Naked Bus) 38,50 NZD / hlö (n. 22,60€)
Yöpyminen Living Space – Dunedin 46€ / yö
Bussimatka Dunedin – Invercargill 31,50 NZD (n. 18,50€)
Yöpyminen Living Space – Invercargill 52€ / yö
1 vrk internetin käyttöä omassa huoneessa 10 NZD (n. 6€)
Koneellinen pyykkiä ja kuivaus 4 NZD (n. 2,40€)

Muiden valmistuessa uuden vuoden vastaanotoille, suuntasimme lentokentälle täynnä tarmoa aloittaa uusi vuosi Uudessa-Seelannissa! Lähtöselvityksessä tuli kuitenkin pieni mutka matkaan, kun virkailija selitti, että vaikka emme Suomalaisina tarvitse viisumia alle neljän kuukauden oleskelua varten, niin tulee meidän kuitenkin osoittaa poistumisemme aikarajan puitteissa ennen maahan saapumista. Lentolippuja oli juurikin edellisenä iltana tutkittu, mutta ei vielä ostettu, sillä se rajoittaa spontaania toimintaa ja on kurja määritellä niin paljon etukäteen milloin taas matka jatkuu. No ei auttanut kuin avata kone ja ostaa siltä istumalta seuraavat lentoliput kuun lopulle, jotta saimme itsemme koneeseen. Tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä, joten olkoon tämä opiksi kauttamme teille muille reissua suunnitteleville.

Lensimme kolmen tunnin pyrähdyksen suoraan eteläsaarelle maanjäristyksen runtelemaan Christchurchiin. Matkalla koneessa vaihtui vuorokausi siinä samalla kun käännettiin kelloja eteenpäin 2h. Olemme siis peräti UTC +13 tuntia näin paikalliseen kesäaikaan. Perillä kentällä oli onneksi tuloaulassa putiikki auki, josta saimme ostettua kuplivaa. Bussimatkalla ystävällinen kuljettaja jakoi neuvoja miten toimia jos alkaa kunnolla järistä ja kertoi kaupungissa olleen viimeisen viikon aikana toista sataa jälkijäristystä jouluisen 6.8 magnitudin järistyksen jäljiltä. Oklahomalainen nainen jakoi vastavuoroisesti vinkkejä kuinka toimia tornadon iskiessä ja me pysyimme hymyillen hiljaa… Järistyksiä tai ei, niin kuplat maistuivat yhtä hyvältä kuin muuallakin maailmassa ja aamuyön tunteina vasta painuimme unten maille. 

Seuraavana päivänä lähdimme ihmettelemään viileässä kesäsäässä kaupunkia. Pitkälle emme päässeet, kun jo ensimmäiseen romahdettuun rakennukseen törmäsimme ja mitä lähemmäksi keskustaa saavuimme, niin sen aavemaiseksi kadut tyhjennettyine rakennuksineen muuttuivat. Suurin osa oli helmikuisen suuren järsityksen tuhon jälkiä, jossa myös lähes 200 ihmistä menetti henkensä. Voi vain kuvitella kuinka moni sen lisäksi menetti elinkeinonsa tai vähintään kotinsa. Viikon takainen uusi järistely oli kuitenkin saanut aikaan entistä huolellisemmat turvatoimet ja lähes koko keskustan alue oli suljettu. Positiivinen merkki paikallisten periksiantamattomuudesta oli esimerkiksi konteista rakennettu väliaikainen ostoskeskus. Ja erityisen ihailtavaa on kaikin puolin heidän positiivinen asenne kotikaupunkiinsa ja siitä kumpuava ystävällisyys muita tänne vierailulle saapuvia ihmisiä kohtaan. 

Konttiostoskeskus

Vielä samaisena iltana saimme kokea nahoissamme ensimmäisen jälkijäristyksen ja yöllä meitä heräteltiin jo voimakkaammalla 5.5 magnitudin hytinällä. J:n mielestä jännä kokemus, vaikka vaimon päälle varmuuden vuoksi katon romahduksen varalta asettautuikin lepäilemään. Hyvin romanttista Millan mielestä, vaikkakaan muuten ei lainkaan jännittävä vaan ennemminkin puistattava kokemus.

Järistykset jätettiin lopulta taakse ja matka jatkui Nakubussilla Skottien perustamaan reilun 110 000 asukkaan Dunediniin, joka nimettiin Edinburghin Gaelin kielisen nimen mukaan. Kaupunki on aikoinaan kaavoitettu Englannista käsin ja siinä sivussa on jäänyt huomioimatta korkeuserot. Tästä syystä yksi Dunedinin nähtävyyksistä tänäkin päivänä on maailman jyrkin katu (Guinnessin ennätystenkirjan mukaan), Baldwin Street, jonka jyrkkyysaste on peräti 35%. Kuuluisalla kadun pätkällä mm. vieritetään heinäkuussa 10 000 jätti Jaffaa (suklaa karkkia) alas hyväntekeväisyyden nimissä! Lisäksi kaupungista löytyy Uuden-Seelannin kuvatuin rakennus, yli satavuotias Dunedinin rautatieasema, sekä maan ensimmäinen yliopisto.

Dunedinin kuvauksellinen rautatieasema

Vaikka jalat menivät jo Baldwin Streetillä hapoille, niin eihän se meillä riittänyt, kun parin viikon pötköttelyn jälkeen taas vauhtiin päästiin. Päätettiin kivuta ”läheiselle” näköalapaikalle Signal Hill:lle. Näkymät huipulta olivat huikeat ja kiipeämisen väsymys kaikkosi sitä ihastellessa taivaan tuuliin. Alaspäin tultiin pieniä polkuja pitkin, jotka ovat enimmäkseen paikallisten huimapäisten BMX-pyöräilijöiden käytössä. Tyypit painoivat tuhatta ja sataa pitkin jyrkännettä, aina loivemmilla pätkillä hyppyreissä hyppien, ja meillä oli tekemistä jo ihan omilla jaloilla pystyssä pysymiseksi. Yksi heistä sitten pysähtyi juttelemaankin ja tarjosi peräti leluaan J:lle kokeiltavaksi ja voi sitä riemua, kun herra sai kurvata pätkän mäkeä alas tuulispään lailla! Perään saimme vielä taidonnäytteen siitä kuinka homma todella hoidetaan ja onhan se kiva katsella vierestä kun jotkut vaan sitten osaa. 

Pyöräilijä lennähti kuvaan

Vauhtipäitähän täältä Uudesta-Seelannista löytyy ja seuraava kohteemme olikin Invercargill, josta kuuluista vauhtihirmu Burt Munro on kotoisin. Herra Munro osti vuonna 1920 Indian Scout –moottoripyörän, josta lopulta hänen käsissään syntyi maailman kuulu ’The Worlds’ Fastest Indian’. Vuonna 1967 Munro (68 vuotiaana!) rikkoi maailman ennätyksen (183.586mph) juurikin kyseisellä pyörällä (tuolloin 47 vuotias) ja tänään se on nähtävillä Invercargillin E Hayes & Sons –rautakaupassa. Rautakaupassa oli esillä vaikka kuinka paljon muitakin vanhoja hienoja menopelejä, kun taas paikallisella museolla on ollut tyytyminen elokuvaa varten tehtyyn versioon kuuluisasta pyörästä. Elokuvassa (The Worlds’ Fastest Indian 2005) Munron roolin näyttelee itse Sir Anthony Hopkins. 

Ylimpänä aito ja alkuperäinen, keskellä elokuvaa varten tehty replica

Invercargillin pikaruokapiireissä alakerran väki on muotia

Täällä Uuden-Seelannin eteläsaarella harrastetaan selvästi muutenkin moottoroituja ajoneuvoja, nimittäin toinen toistaan kauniimpia vanhoja amerikanrautoja on tullut vastaan vaikka kuinka. Me siirrymmekin seuraavaksi kohteeseen, josta moottoriajoneuvoja vähemmän löytyy, mutta reissumme päämäärä / kääntöpiste on taas sitäkin ajankohtaisempi. 

Jerry Cottonin kärry Dunedinissa ja pari bongattua jenkkirautaa 

PS. Tänne suuntaaville ja hotellimajoitusta etsiville voimme lämpimästi suositella Living Space hotelleja, jollainen löytyy kaikista kolmesta kaupungista. Kokemuksemme Dunedinista ja Invercargillistä olivat erittäin positiiviset. Kompaktista huoneesta löytyy kaikki (jopa keittosoppi) ja hotellilla on lisäksi yhteisiä tiloja, kuten Dunedinissa iso kattoterassi. Iso lisäbonus tulee naurettavan halvasta pyykin pesusta.

Living Space -hotellin ensuite Dunedinissa toi mieleen risteilijöiden kylppärit...