Aavikolta asfalttiviidakkoon - Adelaide 9.-13.12.2011

Yöpyminen Chifley on South Terrace 69 € / yö (Agodan kautta)
Kaupunkipyörä päiväksi 0 AUD
Antibioottikuuri 15 AUD (11,30€)
Hiusten värjäys kampaajalla 70 AUD (n. 53€)

Sateen siivittämä matka yöbussilla Adelaideen sujui jo rutiininomaisesti. Toisaalta taakse jäi siinä samalla 3054km edestä bussimatkaa halki Australian, niin kyllä siinä karaistuu. Hotellihuonetta odotellessa oli ohjelmassa tutustuminen lääkärin vastaanottoon. Mitään dramatiikkaa ei tähän sisälly, vaan aika lekurille oli ”tilattu” ottamalla yhteyttä Eurooppalainen –vakuutuksen Sydneyn toimistoon sähköpostitse ja sovittu, että varaavat ajan perjantaille Adelaideen ja huolehtivat laskusta. Varsin kätevää, kun ei tarvitse itse miettiä minne mennä, mitä se maksaa ja koska saa rahat takaisin. Ei siis muuta kuin Milla lääkärinvastaanotolle esittämään ”kotilääkärin diagnoosin” ja sillä irtosi suoraan sen pidemmittä puheitta antibiootit.

Lääkkeet kyllä huuhdottiin alas vastoin kaikkia oppeja, eli alkoholin avulla. Olimmehan sentään Australian kuuluisimpien viinitilojen nurkilla, joten täytyihän paikalliseen tarjontaan perehtyä! Lähialueelta löytyvät mm. Barrossa Valley (mm. Shiraz), Clare Valley (Riesling) ja McLaren Vale (Shiraz). Mikäs sen mukavampaa, kuin olla pitkästä aikaa oikeassa kaupungissa ja viinitilojen ympäröimänä.

Toisin kuin itäiset Australian kaupungit, ovat 1,7 miljoonan asukkaan Adelaideen ihmiset saapuneet vapaaehtoisesti 1800-luvun alkupuolella. Tästä paikalliset myös manitsevat mielellään, kuten saimme myöhemmin todeta. Kukkuloiden ympäröimä kaupunki on tasainen kuin pannukakku ja kadut ovat peräti kolme kaistaa suuntaansa leveät, vaikka autoja ei ole nimeksikään moisiin tarpeisiin. Keskustan leveiden katujen ulkopuolella koko kaupunkia ympäröivät vehreät puistoalueet ja keskellä virtaa mustien joutsenien valtaama River Torrens. Kaupunkia ympäröivät puistot ja pyöräilijäystävälliset kadut sai toiveen pyöräilystä kasvamaan taas uusiin mittasuhteisiin. Olemme kaivanneet pyöräilyä paljonkin, mutta koska pyörän vuokraaminen on lähes yhtä kallista kuin auton, niin on jäänyt toistaiseksi. 

 

Ydinkeskustan sisällä saa ratikalla huristella ilmaiseksi!

Kaupunkilaiset saavat käyttää puistoja moneen tarkoitukseen, muttei ihan kaikkeen...

Aasit ovat kuitenkin okei

Kriketti oli sallittua tottakai

Adelaidesta onneksi löytyy ilmaisia kaupunkipyöriä (ihan hyviä pyöriä peräti ja pantiksi riittää henkkarit) ja voi sitä riemua, kun päästiin pitkästä aikaa viilettämään pitkin katuja. Tarkoitus oli polkea Adelaiden kukkuloille, mutta homma jäi puolitiehen, kun Hatzelwood Parkissa törmäsimme Volgswagen klubin vuotuiselle joulupiknikille. Pysähdyimme ihastelemaan huolella kunnostettuja Kleinbusseja, Garman-Kioja ja kuplavolkkareita, kun muutama herrasmies ryhtyi Millan kanssa juttusille J:n kuvatessa menopelejä. Herrat olivat innoissaan kuultuaan meidän olevan Suomesta asti ja yhtäkkiä Milla sai huomata, että häntä esiteltiin jokaiselle paikan päälle tupsahtaneelle kaverille ja juttuseura sen kun kasvoi. Ja kuin suoraan matkaoppaasta, oli ensimmäisiä heidän mainitsemia asioita juurikin se, etteivät ole vankien jälkeläisiä, toisin kuin itärannikolla asuvat maanmiehet. Samaan aikaan J:llä riitti juttua klubin puheenjohtajan Tony Thortonin kanssa, joka on käynyt Suomessakin saakka ajamassa kiihdytysajokilpailuja ja vetänyt aikoinaan aikamoiset kuperkeikat kuplallaan. Siinä sitten vierähti jokunen tovi ihan niitä näitä mukavia jutellessa ja Suomi-faktoja läpikäydessä. Korjattiin käsitys siitä, että Oslo olisi pääkaupunkimme, mutta vahvistimme tiedot vuoden 1952 Olympialaisista. Lopulta loikkasimme takaisin pyörin päälle klubi-lehti repussa ja iloisten Hyvää matkan jatkoa –toivotusten saattelemana. 

Milla tekee uusia ystäviä

Klubin puheenjohtaja Tony Thorton. Huomatkaa Finnish hotrod associationin Suomesta asti haettu tarra

Muut Adelaiden päivät sujuivat Suomen kesän kaltaisessa säässä rattoisasti kaupungilla kävellessä, kauniita rakennuksia ihastellessa ja matkajärjestelyitä tehdessä. Niihin järjestelyihin palaa välillä paljonkin aikaa, kun etsitään edullisimpia tapoja matkustaa maiden välillä ja sopivimpia majoituskohteita seuraavista kohteista. Pärstämme tulivatkin erittäin tutuiksi hotellin viereisessä Fasta Pasta –ravintolassa, jossa oli Australialaisittain harvinainen ”ilmainen” netti ja edulliset ruoka-annokset. Eräs tarjoilijoista nimitti pöytämme jo ’anti social’ -pöydäksi, kun kökötimme hiljaa vieretysten kannettaviemme takana.

Tämän kuvan ansiosta Milla kipitti kampaajalle

Seuraavaksi edessä on lisää kaupunkielämää ja sen kunniaksi kävi Milla oikein kampaajalla pistämässä uutta väriä hiuskuontaloon. Stuart Highway on viety päätökseen ja matkamme jatkuu edelleen kohti itäisempiä suurempia kaupunkeja. Jos onni suosii, niin seuraavassa kohteessamme saatamme jo nähdä ensimmäiset luonnonvaraiset pingviinitkin! 

Kiitos vielä kaikille mieltä lämmittävistä kommenteistanne, privaattisti ja julkisesti lähetetyistä viesteistä, Facebook-peukuista, blogimme mainostamisesta ja erityisesti tietysti aktiivisesta seuraamisesta!