Pulau Tioman, Malesia (21.-30.10.2011)

Yöpyminen: 55MYR / yö (1€ = 4.3MYR)

Lämminateria ravintolassa n. 15MYR ilman alkoholijuomia

Tiomanille saavuttaessa oli merkille pantavaa kuinka paikallisten hitaus ja rentous saattoi hetkittäin jopa hieman ärsyttää normaaliin suomalaiseen tapahtumavauhtiin tottunutta. Parissa päivässä sitä kuitenkin huomaa itse ajautuvansa samaiseen transsiin, eikä ihme sillä mitä sitä nyt täällä turhia hötkyilemään tai stressaamaan. Nouseehan se aurinko huomennakin. Silloinkaan ei tarvitsisi tehdä mitään mitä ei halua. Voi vaikka vain seurailla auringon matkaa noususta laskuun ihan hyvällä omalla tunnolla. Vielä kun ympäröivä luonto on uskomattoman kaunis ja lämpöä piisaa, niin hyvä täällä on vähän höllätä tahtia totutusta.

Täällä Tiomanilla emme ole paria pientä kävelyretkeä lukuun ottamatta tehneet muuta kuin möllötelleet ja syöneet. Panuba Inn Resort sijaitsee omalla rannallaan ja ilman pientä viidakkosamoilua tai veneretkeä ei pääse muita saaren paikkoja näkemään. Panuba on oman tulkintamme mukaan erityisesti sukellusta varten suunniteltu ja yhden suvun/perheen pyörittämä. Meitä turisteja on täällä tällä varmaan saman verran kuin henkilökuntaakin, joten iltaisin tuntuu suorastaan siltä, että istumme jonkun perheen olohuoneessa puolisalaa syömässä, kun omistajat istuvat yhden pyöreän pöydän ääressä samassa tilassa katsomassa televisiota. Ravintola menee kiinni klo 22:00 ja samalla loppuu pihan perältä puukopista alkoholin myynti (alkoholijuomat myydään tosiaan erikseen ja niitä on turha hakea ravintolan listalta). Minkäänlaista baaria tai diskojytää ei siis ole. Eniten meteliä lähtee viidakosta ja öisistä ukkosmyrskyistä. 

Panuban ravintola ja pöytä nro 4

Tässä harvinainen sade keskellä päivää. Yöllä meno oli aika paljon rankempaa...

Olut tai muut alkomahoolit eivät kuulu päivällispöytään muslimivaltaisessa Malesiassa. Ylipäätään alkoholi on kaiketi korkeasti verotettua ja melko kallista. Täällä Panubassa saa tölkin Tiger-olutta 5MYR:llä (eli noin 1,20€), ja pullo hyvää valkkaria lähtisi 50MYR:llä (n. 12€). Ei ostettu valkkaria. Kaupasta (lähin viinaa myyvä 3km päässä Tekekissä) tietysti irtoaa halvemmalla ja sen pullon voi tuoda vaikka mukanaan ravintolaan. On siinä suomalaisittain totuttelua ajatukseen että oikein saa viedä oman pullonsa ravintolaan! Jäi viinipullo kaupan hyllyyn - josta sen olisi saanut 5,5€ - kun Milla ei osannut vielä suhtautua ajatukseen omasta pöytäpullosta. Juhana punnaili mietteliäästi vodkalestiä, mutta sen raahaaminen takaisin viidakkopolkua pitkin kamerarojujen kanssa sai lopulta mielen muuttumaan. Eli vähäisellä alkoholin kulutuksella on alkanut reissaaminen ja hyvä niin, koska eihän me tänne ryyppäämään tultu! Heh 

Tälle kauniille saarelle tultiin uimaan ja rentoutumaan. Välillä on kuitenkin hyvä vähän jaloitella ja poistua omalta rantsulta. Heti ensimmäisenä päivänä lähdimmekin reippahin askelin viereiselle ABC:n rannalle viidakkopolkua pitkin. Tarkoituksena oli vain hakea hyttysmyrkkyä ja Juhanalle lakki pään suojaksi, mutta jotenkin taas hassusti toisin kävi. Hyttysmyrkky saatiin, mutta lakkia ei löytynyt, joten jatkettiin matkaa paikallista betonipolkua pitkin. Lopulta päädyimme aina Tekek –nimiseen kylään, joka on jonkin sortin päätukikohta saarella. Täältä löytyy lentokenttä, pankkiautomaatti, äärettömän edullinen duty free kauppa jne. Lakkia ei saatu ja kuumuus veti Singaporen väsyttämistä jaloistamme viimeisenkin vedon pois, joten takaisin päin tultiinkin jo venekuljetuksella. Tehtiin myöhemmin sama retki uudestaan oikealla asenteella ja löytyi lakki ja reippaasti käveltiin takaisinkin. Nimittäin veneellä täällä liikkuminen on kallista. Pelkkä yksi suunta vesitaksilla Tekekistä ja Panubaan maksaa 20MYR / hlö (n.4,5€). Joka on lähes puolet päivän budjetista taas.

Viidakko-style

Tämä ei ollut ainoa asia, joka ABC:llä oli nähnyt parhaat päivänsä

Kylän raitilla

Lentokoneen lasku ja nousu olivat todella hurjan näköisiä 

Burgeribileiden aika on ohi. Hylättyjä kojuja oli saarella vaikka kuinka.

Tytöillä kulki lujaa ;) 

E.T. call home

Ruuhkaa kylän raitilla 

Noin muuten uimisen ja möllöttelyn lisäksi kuluu aika pieniä ja aika mitättömiä asioita pohdiskellessa. On tarkkailtu omalla terassilla lautta- ja lentoliikenteen aikataulua, arvailtu uusien turistien kansalaisuuksia ja annettu muille ihmisille lempinimiä. Hoikka tarjoilijapoika on esimerkiksi Lommis ja pulskat omistajaperheeseen kuuluvat veljekset ovat Iso- ja Pikku- Jonne. Erästä aina aurinkolasit päässään liikkuvaa ja Adidaksen veryttelyasukokonaisuuksiin pukeutunutta venäläistä miestä kutsumme pommimieheksi. Hän hiippailee ympäri resorttia Toshiban läppäri ja muovikassi mukanaan. Jälkimmäisessä kulkee miehen henkilökohtainen kahvikuppi sekä muutamia jauhepurkkeja. Hän elää syömällä riisiä ja jäätelöä. Epäilyttävää jos mikä.

Uusia turisteja kyttäämässä oman terassin varjossa

Niin ja onhan se kamera rannallakin ollut matkassa! Tässä hieman satoa kauniin Pulau Tiomanilta rannoilta, vedenalaisen maailman ollessa jos mahdollista vieläkin kauniimpi. 

Ei ollut muita tällä rannalla häiriöksi

Näitä kavereita tuli apinoiden lisäksi vastaan tuon tuosta

Haikein, mutta rentoutunein mielin jatkuu matkamme kohti Kuala Lumpuria. Hyvä käydä välillä ihmisten ilmoilla ja täydentää aurinkorasvavarastoa siinä samalla. Sitä täällä meinaan kuluu! Lähtöaamuna Tioman kuitenkin hyvästeli meidät kuten myös vastaanotti, eli kunnon sadekuuron kera. 

Ensi kevääseen mennessä on paikallaan taas uusi sukelluskeskus ja elämä Panubassa normalisoituu. Suosittelemme Tiomania ja Panubaa veden alaisesta maailmasta pitäville erityisen lämpimästi! 

PS. Kiitos kaikista kommenteistanne aikaisemmissa postauksissa ja FB:n puolella!