Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ainahan se mielessä on…

21.2.2013

Ainahan se mielessä on…

…No se meidän reissu! Talvi on tuntunut jokseenkin erityisen pitkältä ja ennen kaikkea pimeältä(!). Aika useasti sitä on vaipunut hetkeksi mietiskelemään missä sitä päivälleen vuosi sitten oltiinkaan, mitä sitä silloin ajatteli, mitä murehti ja mitä ikävöi. Silloin on mahtavaa palata hetkeksi vanhojen blogi-juttujen pariin ja antaa muistojen viedä.

Mitä sitä sitten täällä kylmän ja pimeän keskellä erityisesti muistelee ja fiilistelee? Itsestään selvien lämmön ja auringon lisäksi tietysti tietynlaista vapautta ja kiireettömyyttä. Hitaita aamuja. Aikaa yhdessä. Ei olleet hommat ihan niin päivän päälle tai aikataulut tarkkoja. Kohtaamiamme ihmisiä sitä muistelee oikein erityisellä lämmöllä, sillä kohtasimme aivan uskomattoman ihania, ystävällisiä ja elämänmyönteisiä kansalaisia kaikissa vierailemissamme maissa. Kuten J aikoinaan Prachuap Khiri Khanissa totesikin, niin reissun parasta antia ovat hetket jolloin voit antautua tuntikausiksi keskusteluun ilmaan minkäänlaista havaintoa ajasta. Kyseisessä kylässä meillä oli onni kohdata upeita ihmisiä niin kotimaasta, kuin myös paikallisten keskuudesta. Prachuapin pienestä kylästä jäi aivan erityiset fiilikset ja kylällä on varmasti aina aivan erityinen merkitys meille myös tulevaisuudessa. 

Tässä päällä olleet vaatteet olivat jo elinkaarensa päässä. Hiki virtasi niin ettei aurinkolasit tahtoneet nenän varressa pysyä. Tulevia päiviä oli suunniteltu vain sen verran, että vielä viipyisimme muutaman lisää. Mieli oli levollinen ja olo onnellinen :) 
 
Myönnettäköön, että kyllähän se on monta kertaa myös käynyt mielessä, että vieläköhän sitä joskus uudelleen vastaavaan seikkailuun pääsisi. Niin hieno kokemus, että lämpimästi suosittelemme jokaiselle! Työt, asunnot ja muu elämä täällä Suomessa kyllä aina jotenkin järjestyy. Meillä järjestyi niin, että asunnosta ja työpaikoista luovuimme kokonaan ja uudet järjestyivät sitten paluun hetkellä. Itse reissun rahoitukseen keinot ovat monet ja jokaisen tulee sen osalta löytää itselleen sopivin ratkaisu. Yksi myy asunnon, toinen säästää pikkuhiljaa, kolmas tekee töitä reissustakin käsin. Totuus kuitenkin on se, että puoli vuotta maailmalla vaatii aika paljon vähemmän kahisevaa, kuin mitä sitä moni uskookaan.

Meidän puoli vuotta Kaakkois-Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kustansi noin 9200€ henkilöä kohden. Summassa on mukana aiemmin julkaistujen (sittemmin omille välilehdille siirrettyjen) kustannusten lisäksi esimerkiksi vakuutukset ja ennen reissua hankkimamme rinkat. Jos siis olet joskus pysähtynyt haaveilemaan omasta vastaavasta reissusta, niin ensi kerralla haaveilun sijaan raapustele ennemmin suunnitelma siitä kuinka kasaat oman reissukassasi kokoon. Yllättävän monista asioista sitä pystyy luopumaan ja rahaa säästämään, jos vaan tarpeeksi halua ja sinnikkyyttä löytyy. Suunnittelu sinänsä on jo puoliruokaa ja reissu itsessään taatusti jokaisen uhrauksen arvoinen! Muistot ja fiilikset siitä elävät vielä pitkään, sekä antavat voimaa ja energiaa pimeämpinäkin vuodenaikoina ;) 


Tunnisteet: ,

11 kommenttia:

21. helmikuuta 2013 klo 21.26 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Teki mieli kommentoida tähän, jos ei muuta niin toisten lukijoiden inspiroimiseksi. Kun me päätettiin pitää "sapattivuosi", myytiin melkein koko omaisuus ja lähdettiin maailmalle sillä mentaliteetilla, että takaisin pääsee aina. Mukana vaan se, mitä ihan välttämättä tarvitsee.
Ikinä ei vaihdettais Ranskassa vietettyä vuotta mihinkään maalliseen, mitä "menetettiin". Ja sen jälkeen kun päätettiin palata Suomeen, asunto ja duunit järjestyivät paljon paremmin ja pikemmin kuin mitä oltaisiin ikinä voitu uskoa. Menkää hyvät ihmiset ja kokekaa!!!
Laura & Charlie

 
21. helmikuuta 2013 klo 21.29 , Blogger Inka kirjoitti...

Hyvä te!!! Tuo reissu on varmasti semmoinen, että se on mukana aina ja siihen palaa kerta toisensa jälkeen. Tosi kutkuttavaa kuulla, että ajatukset on edes hetken käyneet uudessa vastaavassa reissussa, sillä niinhän se on, että kun kerran toteuttaa unelman, niin miksi sitä ei tekis toista kertaa...

Ja aika halavalla tosiaan pääsitte!! Meikän on niin tehtävä tää puolen vuoden irtiotto -reissu. :)

 
21. helmikuuta 2013 klo 21.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Meillä reissu starttaa aikalailla kuukauden päästä. Jännittää ja pelottaa, mutta hyvällä tavalla. :) Ei tätä vielä käsitä laisinkaan, vaikka koko omaisuus alkaakin olla pakattuna laatikoihin ja työkavereille on jo heipat heitetty. Ehkä sen sitten oivaltaa, kun lämmin ilma iskee päin kasvoja ja kun ei tarvitsekaan kulkea kello kaulassa.
Kiitoksia hyvästä blogista, paljon neuvoja ja vinkkejä on kerätty ja reissua jo näin etukäteen teidän tekstien kautta fiilistelty. Niin ja erityismaininta kuvista, ne on aivan huikeita!

 
21. helmikuuta 2013 klo 22.36 , Blogger Laura kirjoitti...

Ihana postaus, ja ihan täysin kuin omista ajatuksistani, ainoastaan sillä erotuksella että sinä puhut kokemuksesta, mitä ajattelen tulevaisuudesta.:) Moni jaksaa edelleen ihmetellä, miten uskalletaan lähteä 9kk:ksi maailmalle vailla mitään varmuutta siitä, saadaanko töitä Ausseissa ja NZ:ssa (sillä osa reissun rahoituksesta perustuu siihen ajatukseen, että kuluja pystytään työnteolla paikkailemaan) ja onko työt odottamassa, kun tullaan takaisin Suomeen (no miehellä on, koska saa virkavapaata, mutta itse aion irtisanoutua). Mutta ei millään sellaisella "maallisella" ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun miettii, mitä kaikkea tuo tuleva reissu tuo tullessaan! Elän mieluummin nyt nuukaillen ja palatessamme myös, jos saan vain viedä ison kasan upeita muistoja rakkaani kanssa tehdystä matkasta mukanani hautaan saakka.

 
22. helmikuuta 2013 klo 10.23 , Blogger Tiina kirjoitti...

Kyllä sitä aina välillä itsekin ihmettelee, että mitä ihmettä sitä täällä Suomessa talvella tekee ;)Maailmassa on niin paljon paikkoja tutkittavaksi! Toisaalta kotiinpaluukin on mukavaa pitkän matkan jälkeen ja osaa arvostaa monia asioita enemmän, joita ei edes huomaisi, jos ei koskaan reissaisi! Mutta aina pitää olla reissuhaave tai matkasuunnitelma muhittelemassa :)

 
22. helmikuuta 2013 klo 14.09 , Blogger Milla - Pingviinimatkat kirjoitti...

Just näin! Vaikka ei asiat ihan heti edes lutviintuisikaan Suomessa, niin ainakin on yhtä mieletöntä kokemusta rikkaampi, eikä sitä rikkautta voi menettää mitenkään :)

 
22. helmikuuta 2013 klo 14.13 , Blogger Milla - Pingviinimatkat kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä siitä että teikäläisen to do -listalle tää ehdottomasti kuuluu! Budjetointitaitosi ja säästämisen sitkeytesi tietäen voisi suunnitella vaikka vuodenkin reissua ;)

 
22. helmikuuta 2013 klo 17.50 , Blogger Milla - Pingviinimatkat kirjoitti...

Oi, teillä on niiin mahtavat ajat edessä! Nautinnollista matkaa teille :) Me täällä sitten seuraillaan reissunne edistymistä. Ja aina on hienoa kuulla, jos jollekkin on rustailuistamme ollut hyötyä :)

 
22. helmikuuta 2013 klo 17.54 , Blogger Milla - Pingviinimatkat kirjoitti...

Teillä on kyllä tiedossa kaksi ihan mahtavaa juttua, kun ensin on häät ja sitten vielä reissu, eikä ihan mikätahansa reissu! Varmaan saamme sitäkin seurailla blogin kautta eikös juu?

 
22. helmikuuta 2013 klo 20.07 , Blogger Laura kirjoitti...

Juu kyllä mulla on jo muhimassa toinen blogi, joka varmasti tulee keskittymään varsinkin alkutaipaleellaan tjohon tulevaan matkaan! :)

 
23. helmikuuta 2013 klo 6.44 , Blogger Milla - Pingviinimatkat kirjoitti...

Juurikin näin. Vielä on onneksi ne kotiinpaluunkin fiilikset tuoreessa muistissa :) Matkailu avartaa, eikä vain muiden maiden kulttuureiden vaan juurikin myös kotimaan osalta.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu