Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

One month to Down under 17.-18.11.2011

24.11.2011

One month to Down under 17.-18.11.2011

Lento (JetStar) Singapore – Darwin 150€ / hlö
Airport Shuttle Darwinin kentältä hotellille 13AUD / hlö (n.10 €, kun 1€ = 1.3AUD)
Travelodge Mirambeena Resort Agodan kautta 40€ / yö
Päivällis- ja aamiaistarpeet viinin kera kaupasta n.40 AUD (n.30€)


Ensimmäinen kuukausi alkaakin olla jo takana, ja se kyllä meni yhdessä hujauksessa. Jo nyt tuntuu siltä ettei aika riitä mitenkään kaikkeen mitä haluaisimme nähdä ja samalla yritetään pitää mielessä, että varsinkin Aasiaan pääsee kyllä kätevästi myöhemminkin, eikä maailmaa tarvitse saada valmiiksi 6kk reissun aikana.

Toinen visiittimme Singaporeen johtui pääosin siitä, että saimme erittäin halvat lennot Darwiniin juurikin sieltä. Quantasin omistamalla halpalentoyhtiö JetStarilla on edullisia lentoja Singaporesta ja Balilta Ausseihin, ja me saimme omamme Darwiniin vaivaisella 150 eurolla! Lento tosin lähti vasta klo 22 aikoihin, joten ensin kulutettiin päivä hiostavan kuumassa kaupungissa.

Matkustamisessa itsessään on ehkä ollut yllättävintä se kuinka se tosissaan näin kokopäivätyönä väsyttää siinä missä mikä tahansa työ. Majoitusten etsiminen ja paikan vaihtaminen voi olla yllättävänkin uuvuttavaa, vielä kun lämpötila on koko ajan siinä +30 asetetta, niin vähemmästäkin aivot pehmenee ja kärsivällisyys lyhenee! Ja kun pinna on tiukassa, niin tulee se helposti purettua siihen lähimpään, eli matkakumppaniin. Tästä otimme elävän elämän esimerkkiä ennen mantereen vaihtoa Orchard roadilla, kun ne aamulla päälle laitetut vaatteet olivat alta vartin hiestä läpimärät ja jotain pirskatin kahvilaa (jossa kuluttaa aikaa) piti etsiä mammuttimaisten ostoskeskusten keskeltä. ION –ostarilta löytyi lopulta kahvila, mutta sieltä oli lähdettävä reilun tunnin kuluttua kun alkoi hampaat kalista.



Päivä saatiin kuitenkin onnellisesti päätökseen ja masut täyteen T.G.I. Fridaysissä Antiran ja Georgen seurassa. Ei muuta kuin takaisin hotellille hakemaan isommat kapaasimme ja lentokentälle. Matkalla metroaseman ”Security-mummo” keksi jostain syystä, että meidän täytyy avata pakaasit ja esittää sisältöä hänelle. Piti tosissaan purra hammasta, että saatiin pidettyä mölyt mahassa, kun kammettiin 20Kg rinkkoja pois selästä, jotta mummeli saa vilkaista anteeksipyyteleväiseen sävyyn likaisia kuteitamme… 
 

*** Millan Mutina *** 
Painoa rinkoilla on tosiaan noin maksimimäärä lentomatkoja ajatellen. Jaksan vielä kuukaudenkin jälkeen päivitellä miten painoa voi olla niin paljon, vaikka vaatteita on yllättävän vähän. Ja yllättävän vähällä vaatemäärällä sitä kyllä selviääkin vallan mainiosti, mutta niistä koroista en suostunut tinkimään ja hyvä niin, sillä niillä on saatu moni asu näyttämään siistimmältä ja kaupunkikelpoisemmalta. Suomessa pakatessa myös mietitytti, että tuleekohan paksummalle hupparille käyttöä, mutta voi kyllä on tarpeen ainakin Malesialaisissa busseissa! Varusteista sanottakoon vielä sen verran, että päädyin tosiaan lopulta Ospreyn Aether 70l –malliin, joka on miehille tarkoitettu (ainoa ero on selän leveys…). Vaikka päätöstä edeltävät hetket ehkä toivatkin tittelin ”Partioaitan painajainen”, niin pointsit myyjille, jotka ihailtavan kärsivällisesti jaksoivat auttaa sovittelussa ja oikean värin tilaamisessa. Täällä kuukauden kokemuksella reissua jatkaa rinkkaansa erittäin tyytyväinen naishenkilö.



Kentällä kaikki sujui onneksi mallikkaasti ja pisteitä Changi -lentokentälle annamme siitä, että turvatarkastus tehtiin vasta lähtöportin läheisyydessä, eli matkustajat jakautuvat tasaisemmin pitkin kenttää, eikä ollut kilometrijonoja. Tästä voisi ottaa muutkin lentokentät mallia! Halpalentoyhtiön yölennolla ahtaissa tiloissa nukkuminen ei onnistunut ihan yhtä mukavasti, kuin Malesialaisessa bussissa ja koneen laskeutuessa 04:40 paikallista aikaa (GMT +9.5h) oltiin aika pihalla. Itse prosessi kentällä turvatarkastuksen läpi meni myös todella jouhevasti, emmekä törmänneet kuumottaviin virkailijoihin, joita olimme nähneet JIM-kanavalla ohjelmassa ”Australian rajalla”. Koska kaikki sujui kovin nopeasti, niin päätimme vielä jäädä notkumaan lentokentälle, sillä kaupungissa tuskin olisi kummoisemmin tekemistä aamulla klo 05:30…

Matka kentältä keskustaan taitettiin kätevästi Airpot shuttlella auringon taas noustessa ja kuljetusta odotellessa pääsimme keskustelemaan innokkaan kuskin kanssa, joka ihailtavalla innostuneisuudella jakoi tietoa ja mielipiteitä lähiseudun nähtävyyksistä. Hotellilla emme saaneet siihen aikaan vielä tietenkään huonetta, vaan edessä oli 6h hortoilua samoilla tamineilla. Ei siis muuta kuin keskustaan tutustumaan ja aamiaista etsimään! Aamiainen löytyi yhtä helposti, kuin ensimmäinen aborginaalikin, jota tuli tuijotettua hetki liian pitkään, niin että tunsi itsensä juntiksi. Siinä sitten samoiltiin pikkuruisen Darwinin katuja ja istuttiin aina välillä kahvilassa ja oltiin onnellisia siitä, että olimme vihdoin ja viimein maassa josta olimme unelmoineet pitkään! 



Iltapäivä lopulta kulutettiin hotellimme ihanalla uima-altailla. Altaita on kaksi ja varjoisia paikkoja löytyy myös penkkien lisäksi altaasta katetun osan alta. Siinä auringossa loikoillessa ja virkistävässä altaassa pulikoidessa haihtui edellisen vuorokauden väsymys taivaan tuuliin. Ja samalla tuli taas mieleen, että kuinka sitä on aika etuoikeutettu, kun saa tällaista unelmaa toteuttaa. Unelma sisältää kuitenkin budjetin ja siitä tarkkoina suuntasimme hakemaan päivällistarpeita viereistä supermarketista. Voi sitä onnea, kun sai ostaa tomaattia, fetaa, jugurttia ja pullollisen halpaa viiniä!! Pilkkahintainen (39€/yö) hotellihuoneemme on melko suuri ja ikkunan äärestä on kahden hengen pyöreä pöytä, jonka ääressä sopi viettää taas koti-iltaa herkkujen kera ennen kuin nukkumatti vei kahdeksan aikoihin 13h yöunille… 
 

Noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen kuukausi on ollut hieno, eikä koti-ikävä vaivaa. Malesia oli oikein positiivinen kokemus ja voimme lämpimästi suositella! Suomen kesä ja syksy ovat ajankohtina ehkä parhaita, sillä valinnan varaa kuvan kauniista saarista löytyy enemmän (eli kuivalla kaudella). Alkuun oli hieman ennakkoluuloja muslimimaata kohtaan, mutta ne luulot kaikkosivat nopeasti. Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, avuliaita ja sopivasti rentoja. Kaikkialla pärjättiin hyvin englannilla ja kaikki tuntuu toimivan länsimaisin silmin oikein hyvin. Tyrkyttelevään kaupusteluun ei törmätty ja ylipäätään kumartelu ja mielistelevä hymyily puuttuu, mikä sai kaiken tuntumaan jotenkin aidommalta. 

Super mukavat respan tytöt Mali Perdanassa Langkawilla

Ensimmäinen kuukausi pysyttiin myös reilusti budjetissa, joten ihan niin kamalasti ei Australian ja Uuden-Seelannin etapit hirvitä. Vaatii se kuitenkin keskittymistä ja mielihaluista joutuu välillä tinkimään (shoe shopping on ihan nou-nou). Ainakin nyt on konkreettisempi käsitys siitä kuinka halvalla voidaan Aasiassa taas näiden kalliiden maiden jälkeen elää.

Terima Kasih sitten vaan tällä erää!

Tunnisteet: , , , , , , ,

3 kommenttia:

26. marraskuuta 2011 klo 2.08 , Blogger Voikukkapelto kirjoitti...

Ihana seurata reissunne etenemistä, katsella huikeita kuvia ja lukea kivoja juttuja! Mä niin repesin tolle Australian rajalla -jutulle. Oon seurannut ko. ohjelmaa (niinkuin paria muutakin vastaavaa, kun jostain syystä niitä tuonne meidän boksiin tallentuu...) ja ajatellut, että miten hitossa sinne kukaan uskaltaa mennä...! Hyvä kun uskalsitte ;D Näyttää ihanalta ja uskon/tiedän tasan tarkkaan sen onnen tunteen, kun pääsee markettiin ostamaan just sitä tiettyä kauan kaivattua juttua. Olkoon sitten kurkku tai tomaatti!

 
27. marraskuuta 2011 klo 1.04 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moikka!
Tätä postausta on odotettu! Kiitos siitä! Ihana oli lukea ja katsella kuvia teidän saapumisesta Austraaliaan! Juhuu! Voin vaan kuvitella teidän onnen tunteen, kun tietää, miten olette tuosta maasta/ maanosasta unelmoineet jo kauan!
Vähän kävi naurattamaan "Millan mutina"... mä NIIN kuulin lukiessani juurikin Millan sepustavan tuota, hih :)
Täällä on ikävä välillä (kuten eilen) niin kova, että itkettä :(
Voikaa hyvin rakkaat, ja nauttikaa!
Halauksin Lisbetti

 
28. marraskuuta 2011 klo 8.50 , Blogger Milla ja Juhana kirjoitti...

Voikukkapelto: Oli tosiaan ihan piis of keik tuo rajan ylitys vaikka halusivatkin meidän laukut justiinsa läpivalaista Reppureissaajat on epäillyttävää sakkia kuitenkin kaiken kaikkiaan :)

Lisbetti: Eletään tosiaan unelmaa ja vaikka ikävä vaivaa, niin onneksi ihmeteltävää piisaa, niin ettei vielä ole itkuksi asti päässyt. Olette kaikki mielessä kuitenkin ihan jokainen päivä!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu