Pingviinibongausta – Stewart Island 8.-12.1.2012

Kuljetukset Invercargill – Bluff - Stewart Island (minibussi+lautta) 91 NZD / hlö (n. 54€)
Yöpyminen South Sea Hotellissa 100 NZD / yö (n.59€)
Päivällinen ravintolassa 15-30 NZD (n. 8,80-17,60€)
Pullo viiniä kaupassa 9 NZD (n. 5,30€)
50MB netin käyttöä 5 NZD (3€)
Kuljetukset Stewart Island – Bluff – Queenstown 138 NZD / hlö (n. 82€) 

Tämän postauksen julkaisupäivänä olemme olleet matkalla 92 päivää, eli matkaa on tehty tasan puolet ajallisesti! Hienot kolme kuukautta takana ja innolla jatkamme toiselle puolikkaalle. Tässä vaiheessa on hyvä kiittää kaikkia blogimme lukijoita ja toivottaa lämpimästi tervetulleeksi kaikki viime aikoinakin virtuaalimatkalle mukaan lähteneet. Teidän täällä vierailevien ansiostahan pingviinimatkoja jaksetaan ylläpitää ja tarpeen vaatiessa kehittää. Kommentit, palaute ja ehdotukset ovat siis aina yhtä tervetulleita.

 
Kuten otsikostakin saattaapi päätellä vuorossa on tosiaankin matkan yksi eniten odotetuista etapeista. Aurinkoisena aamuna loikkasimme minibussin kyytiin ja matkasimme Invercargillistä puolen tunnin verran Bluffin satamaan, jossa kyyti vaihtui kelluvaiseen menopeliin. Vajaan tunnin matkan teon jälkeen siinsi horisontissa matkamme kääntöpisteeksi valittu Stewart Island.

Koko saarella vain 420 asukasta ja suurinosa asuu Obanissa

Bongaaja

Stewart Islandilla mieli lepäsi ja rauhoittui. Rentoutumisen alkuun pääsi hyvin, kun totesi ettei kännykällä tee saarella mitään kuuluvuuden puutteessa. Kun yhteys ulkopuoliseen maailmaan oli katkaistu, niin asetuttiin taloksi South Sea hotellimme kesämökkimäiseen ja sympaattiseen huoneeseen. Pakollinen ”mitäs täältä lähistöltä nyt sitten löytyy” –kierros Obanin kalastajakylässä oli hoidettu nopeasti sen rajoittuessa pieneen kauppaan, yhteen pubiin (Uuden-Seelannin eteläisin muuten) ja pariin ravintolaan. Ympäröivistä muista alueista ja keinoista niihin tutustumiseen tarjosi apuja kunnallinen Rakiuran turisti-informaatio ja yksityinen putiikki, joka osasi hinnoitella pois kaikki halut mopon, polkupyörän tai kajakin vuokrauksesta. Eipä hätiä mitiä, koska olimme muutenkin suunnitelleet kulkemista omin jaloin, sillä 65km pitkästä ja 40km leveästä saaresta 85% on luonnonpuistoa, jossa pyörällä, saati mopolla pääsee vain marginaaliseen määrään paikkoja autoteitä ollessa vain 20km verran koko saarella.

Paikallisia turistinkuljetuspeleja ja taustalla hotellimme paarakennus

Uudessa-Seelannissa on aivan uskomattoman kirkkaat ja siniset vedet

Kävelijälle / vaeltajalle saarelta löytyykin jo jos jonkin moista vaihtoehtoa. On haastavia lähes viikon kestävistä vaellusreiteistä aina muutaman kilometrin tepasteluihin. Me keskityimme alle 10km kävelykierroksiin, jotka osittain osoittautuivat melko haastaviksi johtuen suurista korkeuseroista. Reisi-, pohje- ja pakaralihakset saivat tuta jyrkissä nousuissa ja laskuissa, mutta ei kyllä voinut valittaa, sillä maisemat olivat vähintäänkin jokaisen maitohappohyökkäyksen arvoiset! Metsäpolut jo itsessään olivat mahtavia, mutta vähän väliä vastaan tuli koskemattomia rantoja ja upeita näköalapaikkoja, jotka tekivät kokemuksesta aivan erilaisen kuin mitä missään olemme aikaisemmin kokeneet. Muita ihmisiä ei vastaan tullut juuri lainkaan, vaan ihan kaksin saatiin omassa tahdissa mennä ja nauttia. Jollei mukaan lasketa kohtaamisia merileijonan, albatrossien ja lampaiden kanssa.

 

Yksi monista autiorannoista polkujen varrella

Sää myös oli koko oleskelumme ajan oikein suosiollinen. Hieman nimittäin huolestutti, että kuinka pärjätään sillä vähäisellä viileän kelin varustuksella, jota meillä koko reissua silmällä pitäen on varattuna mukaan. Saarella on kesällä yleensä keskilämpötila +16,5 astetta ja tuuli hieman kylmempi kuin mihin olemme tottuneet. No meitä sitten hellittiinkin suurimmaksi osaksi sortsikeleillä ja kävipä J jopa uimassa tuossa hyytävän kylmässä vedessä. Vesi oli yksinkertaisesti niin uskomattoman kirkasta ja rannat kutsuvan kauniita, että ei herra pystynyt vastustamaan kiusausta vaikkakin aikamoinen tahdon taistelu se kastautuminen lopulta oli.

Tekisiko mieli uimaan?

Päivät kuluivat rattoisasti ensin aamusta rauhassa nautiskellen, sängyn pohjalla lueskellen ja iltapäivästä ulkoillen. Päivän päätteeksi hemmottelimme itseämme hotellin ravintolan antimilla, joista erityisesti Chowder – paikallinen kermainen kala- ja äyriäismössö, teki lähtemättömän vaikutuksen Juhanaan. Ruokailun jälkeen auringon laskiessa kymmenen maissa, olikin vuorossa päivän paras ohjelmanumero; pingviinien bongaus läheisellä rannalla! Maailman pienimmät pingviinit - Little Blue Penguins - rantautuvat joka ilta kalastusretkiltään kivisille rannoille kolojen suojiin yöpymään. Voitte vain kuvitella sen riemun kun ensimmäinen pikkukaveri bongattiin illan hämärässä puoli kymmenen aikaan ja saimme seurata sen etenemistä pomppien kiveltä toiselle aina omalle kololle asti. Tuota hetkeä oli odotettu ja se odotus todellakin palkittiin! Pikku-pingviinit veivätkin sydämemme niin täysin, että toisen yöeläjän, kiwien bongaus jätettiin kokonaan. Kuvaa illan pimetessä on haastavaa saada ilman lisävalaistusta (mm. salaman käyttö on ehdottoman kiellettyä etteivät otukset säikähdä, karkaa takaisin mereen ja jätä poikasiaan ruuatta), mutta tässä meille poseeraa nokkelasti-pokkelasti nimetty Lyndon B. Penguin kohinaisella ISO-arvolla 12800.

Neljä päivää kului siivillä, mutta niiden positiivinen vaikutus kestää paljon pidempään, kuin mitä jalkalihastemme tekemä lakko viimeisen kävelykierroksen jälkeen. Lähdön hetkellä oli pitkästä aikaa olo, ettei vielä mitenkään malttaisi jatkaa matkaa. Ei vaikka ne maisemat tuskin tästä huononevatkaan. Taisimme siis valita ihan oikean kohteen kaikin puolin mahtavan reissun kääntöpisteeksi!

Auringon nousun aikaan