Finally NYC!

Sandyn uusittua matkasuunnitelmamme, pääsimme lopulta, viisi päivää suunniteltua myöhemmin, matkaan. Lähtö osui sunnuntaille ja oli oikein virkistävää kokeilla lähtöä reissuun siten, että sitä edelsi kokonainen vapaapäivä ja rauhallinen aamu. Normaalisti lähtömme ovat ajottautuneet ensimmäiseen mahdolliseen vapaaseen hetkeen töistä tai vähintäänkin kukonlaulun aikaan. Nyt oli kentälläkin mukavan rauhallista, kun ei oltu lähdössä aamusta tai perjantai-iltapäivän ruuhkassa.

Suora lento oli yhtä juhlaa ja aika lensi Finnairin sinisillä siivillä perille asti. Yhtä joutuisasti ei menty enää passintarkastuksesta läpi, sillä kokonaiset pari tuntia vierähti ulospääsyrutiineissa. Sandyn vuoksi metrolinjat olivat vielä poikkeustilassa ja vaadittiin yhden ystävällisen amerikkalaisen tarjoamaa apua, ennen kuin meillekin oli selvää millä matka Manhattanille saadaan taitettua. 

 
Olimme varanneet menetettyjen hotelliöiden tilalle pari yötä astetta paremmasta hotelli Bentleystä. Myrskyn jälkeen Agodan kautta sai supertarjouksella huoneen melko edukkaasti hintatasoon nähden. Alensivat ilmeisesti myrskyn jälkeen myös palvelutasoaan, sillä sitä ei henkilökunnasta löytynyt kyllä yhtään. Olemme majoittuneet Nykin matkoillamme aina eri hotelleihin ja tämä oli kyllä varmaan surkein kokemus. Sijainti East Riverin tuntumassa tarjosi kyllä kattoterassilta upeat näköalat, mutta matkaa lähimmälle metroasemalle on melko monta korttelia. Huone oli ihan kiva, mutta emme missään tapauksessa maksaisi siitä normaalihintaa. Parhaat arvostelut meiltä ovat saneet Radisson Martinique (Broadway & 32nd) ja Holiday Inn Soho (138 Lafayette). Kaikissa hyvään arvioon vaikuttaa se, että huone on ollut perustasoa (kylpyamme ehdoton edellytys), mutta hotellin sijainti erinomainen kulkuyhteyksiä ajatellen. Lisäksi lähistöllä on ollut deli, josta on helposti voinut tankata energiaa päivää varten tai ostaa jotakin välipalaa huoneeseen.  

Hotelli Bentley kadulta käsin

Hotellin kattoterassilla. Kesällä täällä olisi kiva nauttia drinksu, nyt lasi olisi jäätynyt huuliin kiinni!

East River ja Queensboro Bridge

Sininen hetki... 

Voi kuinka me tätä kaupunkia rakastetaankaan!

Ensimmäisenä iltana piipahdimme vain läheisessä Ritz Dinerissa ja tankkasimme itseemme periamerikkalaista burgerienergiaa. Vatsojen vieressä nukutti suoraan lähes aamu seitsemään asti, eli rytmiin päästiin mukavasti heti alkuunsa. Millan to do-lista oli kasvanut melko pitkäksi parin kuukauden reissuodotuksen aikana ja J:lläkin oli omat shoppailutoiveensa kameratarvikkeisiin liittyen. Reippaasti lähdimme liikkeelle hyytävän kylmään aamupäivään ja aamiaisen kautta joka kuvaajan paratiisiin B&H:lle (9Av & 34th). 

Jäätävän kylmästä säästä huolimatta pollari ohjaili liikennettä ja poseerasi iloisesti

 
Hurrikaani Sandyn jälkijunassa rantautui kylmä rintama, joka tunkeutui nopeasti luihin ja ytimiin asti. Vaikka Manhattanilla oli onnistuttu palauttamaan sähköt jo lähes kaikkiin taloihin, niin yhtä onnekkaita ei oltu Coney Islandilla ja Staten Islandilla. Toisin sanoen näillä alueilla asuvat perheet joutuivat nyt vielä kestämään kylmät pakkaset sen lisäksi, että olivat olleet jo viikon ilman sähköjä ja vettä. Monille oman kodin kohtalo oli näillä alueilla vielä täysin pimennossa ja ihmiset värjöttelivät kotiensa ulkopuolella tulien äärellä pysyäkseen edes jotenkin lämpiminä. Samaan aikaan toiset tappelivat bensa-asemilla vähistä polttoaineista, kunnes voimaan tuli sääntö, että vuoropäivinä tankkasivat parittomiin ja parillisiin numeroihin päättyvät rekisterikilvet. Eli vaikka perusturistin arkeen eivät myrskyn jäljet enää suuremmin vaikuttaneet, niin oli tilanne monilla perheillä vakava esimerkiksi Rockwayssä, jossa vielä kaksi viikkoa myrskyn jälkeen oli yli 30.000 taloutta ilman sähköjä.