Narnian tarinan kulisseissa - Ruka, Kuusamo 24.-28.12.2012

Joulun vietto jatkui hyvässä seurassa Rukalla. Lensimme aattona Kuusamoon, jossa puolet seurueestamme jo odotteli. Mökit ja asunnot ovat näin joulun alla vuokrattavissa lähinnä viikoksi kerrallaan ja seurueemme muut jäsenet olivat saapuneet perille autolla jo lauantaina. Lokakuussa reissua vielä suunniteltaessa arvoimme autoilun ja lentämisen välillä, joista aikataulumielessä jälkimmäinen oli kuitenkin järkevämpää. Etenkin kun perillä oli yksi autokin käytettävissä. Tuolloin lokakuussa lipuista joutui pulittamaan 200€ henkilöä kohden.

Majapaikkamme ei ollut mökki vaan luhtitalotyyppinen parvekkeellinen asunto n. 200m Ruka-aukiolta rinnettä alaspäin Rukatontun vieressä. Laskettelijat pääsevät heti asuntojen vierestä ankkurihissille ja murtsikan harrastajat valaistuille laduille suoraan takapihaltaan. Asunnossamme oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, tupakeittiö, sekä tietenkin takka ja sauna. Kaiken kaikkiaan oikein sopiva koko ja sijainti sekalaisiin tarpeisiimme.

Pieniä toiveita rinteeseen pääsystä oli yli 15 vuoden tauon jälkeen, mutta alkuun Millan flunssa ja rapsakka -25 asteen pakkanen piti huolen siitä, että pysyttelimme enimmäkseen sisätiloissa ja keskityttiin enemmänkin nauttimaan yhdessä olosta. Mitäpä muuta sitä joululta toisaalta osaisi toivoakaan, kuin laatuaikaa läheisten kanssa. Pöydät notkuivat herkullisista ruoista, nauroimme porukalla niiden äärellä pitkät illat ja nukuimme päälle kunnon unet.

Lopulta rinnekokeilut jäivät osaltamme kokonaan ja keskityimme ihastelemaan Suomen uskomatonta luontoa mm. pienten kävelylenkkien muodossa. Päivän pituushan oli hurjat KOLME tuntia, joten jos mieli ulos valoisaan aikaan, niin tuli ulkoilu ajoittaa aika tarkalleen puolille päivin. Torstaina alkoi pakkanenkin vihdoin hellittää parinkymmenen asteen lämpöisemmälle puolelle ja päätimme tehdä pienen retken Oulangan kansallispuistoon Myllykoskelle. Oulangan kansallispuisto on 270 neliökilometrin laajuinen alue Kuusamon ja Sallan rajamailla ja sen läpi kulkee tunnettu retkeilyreitti Karhunkierros (80Km). Näin talvisaikaan meitä ei kuitenkaan patikointi suuremmin kiinnostanut (eikä kovin pitkiä reittejä pääse edes kävelemään ilman lumikenkiä), joten ajelimme suoraan n. 20Km matkan Rukalta Juumaan ja kävelimme 1,7Km matkan Myllykoskelle. Aloituspiste on sama kuin Pienen Karhunkierroksen (12Km) aloituspiste ja polku metsän halki oli kuin suoraan Narnian sadusta! Maailmassa on paljon upeita paikkoja, mutta kyllä näissä kotimaan metsissä on ihan omanlaistaan lumoa ja taikaa.

Takaisin koskelta ei olisi malttanut lähteä sitten millään, mutta polku ei ole valaistu, joten valoisaan aikaan oli käännyttävä takaisin. Perillä 1930-luvulla rakennetulla ratasmyllyllä olisi voinut grillailla nuotiossa vaikka makkarat, jos vain olisi ymmärretty pakata eväät mukaan.

Kaiken kaikkiaan neljän päivän pikainen vierailu Rukalla teki todella hyvää. Suomen luonto ja pohjoisen maisemat ovat vailla vertaisiaan ja niissäkin riittää ihmeteltävää. Seura oli erinomaista ja kaikki ehtivät yhdessä olon lomassa harrastamaan mieleisiään asioita. Rukalla tuntuu olevan monenkin sortin aktiviteettia niillekin, joita ei suksilla harrastaminen kiinnosta. On lumikenkäilyä, huskysafaria, moottorikelkkailua, poroajelua, Kuusamon tropiikki kylpylä- ja Angry Birds Activity Park –palveluineen jne. Ravintolapalveluitakin löytyy moneen makuun, perinteisimmistä poro- ja kalaruuista aina Coloradon burgereihin ja Classic Pizzoihin, mikäli mökissä kokkaaminen ei jaksa kiinnostaa. Kaiken kaikkiaan reissumme oli onnistunut ja kernaasti lähdemme Rukalle toistekin!

Rukatontussa pääsee kokeilemaan vaikka savusaunaa ja avantoallasta! 

Kotimaan kauneudesta puheenollen! Viisi upeaa kotimaista kohdetta on valittu ehdolle Matkamessujen Suomalainen matkailupalkinto - Finnish Travel Award äänestykseen. Olethan äänestänyt jo omaa suosikkiasi? Ja samalla tietysti toivottavasti klikannut Pingviinimatkoille äänesi paras kotimainen matkailuaiheinen blogi –kategoriassa ;) Kiitos jo tässä kohtaa kaikille meitä tukeneille ja kannustaneille!!

Ja tietysti ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2013!!

Joulun fiilistelyä

Joulun vietto sukulaisten kesken tuntuu erityisen hyvältä viime vuoden jäätyä väliin. Vietimme heti alkuun pari yötä Tammisaaressa kaupungin ollessa kuin suoraan Astrid Lindgrenin sadusta näin talvisaikaan! Puhtaan valkoisen lumen takaa loistivat eri väristen puutalojen ikkunoista tunnelmallinen valo ja kaikkialla oli ihanan rauhallista. Meidänkin kiireemme jäi kokonaisuudessaan Helsinkiin ja keskityimme nauttimaan hyvästä ruuasta, juomasta ja eritoten seurasta. Lauantaina teimme pienen pyörähdyksen Fiskarsiin. Talvi tuo ruukin ihan omanlaiseensa tunnelman ja voimmekin suositella vierailua Fiskarsin ja Billnäsin alueella näin talvikuukausinakin.

Aattoaamuna pakattiin jälleen laukut ja navigoitiin lumipyryn läpi Helsinki-Vantaalle. Matka ei ollut pitkä, mutta maisemat täällä perillä silti varsin eksoottiset. Laskeuduimme Kuusamon kentälle juuri sopivasti todistamaan auringon laskeutumista. Se todellakin laskeutuu aikaisin, mutta onneksi sininen hetki kestää piiiitkään. Maisemat tänä joulupäivänä ovat todellakin hieman erilaiset kuin vuosi sitten! 

2011: Sydney / Coogee Beach
2012: Kuusamo
Molemmissa kello on noin klo 14:00 ;)

 
Tänä jouluna sai blogimme mitä parhaan joululahjan! Tätä on jo Facebookissa ehditty hehkuttamaan, mutta kerrotaan vielä hieman tarkemmin mistä oikein on kyse! Tiedote kuului näin:

Uuden matkailuaiheisen kilpailun, Suomalainen matkailupalkinto - Finnish Travel Award, voittajat julkistetaan tammikuisilla Matkamessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Kilpailussa on kolme yleisöäänestyksellä ratkeavaa sarjaa: kiinnostavin kotimainen ja ulkomainen kohde sekä paras kotimainen matkailuaiheinen blogi. Äänestys on käynnissä 10.1.2013 saakka ja tulokset julkistetaan Matkamessujen avajaispäivänä 17.1.2013.

Matkailualan ammattilaisraati on valinnut kotimaan kohteista yleisöäänestykseen viisi finalistia: Loviisa, Valamon luostari, Inari, Kuhmo / Wild Taiga ja 7 Sillan Saaristo.
Ulkomaisista kohteista finaaliin pääsivät Kroatia, Karibian-risteilyt, Berliini, Chile ja Lanzarote.

Raati painotti valinnoissaan kohteiden laatua, saavutettavuutta, kasvavaa suosiota, kiinnostavuutta ja ajankohtaisuutta. Näiden ominaisuuksien lisäksi finaaliin valituilta ulkomaan kohteilta edellytettiin kiinnostusta panostaa näkyvyyteen Suomen markkinoilla.

Kilpailun kolmas sarja on matkailuaiheisille blogeille. Matkailublogien kautta yleisö pääsee kurkistamaan lukuisiin uusiin paikkoihin ja näkemään erilaisia tapoja suunnitella ja toteuttaa matkailu-unelmia. Finaaliin valikoitui kuvallisesti vahvoja blogeja, joissa kirjoitustyyli on sujuvaa ja joista välittyy vahva matkanteon tuntu.

Ehdokkaana olevat blogit ovat:
Pingviinimatkat http://pingviinimatkat.blogspot.fi/
Pikavuoro maailman ympäri http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/
Laurin matkablogi http://lauri.majava.info/

Yleisö voi ehdottaa myös omaa suosikkiaan kaikissa kilpailusarjoissa, mikäli finaaliin valituista ehdokkaista ei löydy mieluista. Äänestäjien kesken arvotaan matkapalkintoja.

Kilpailun raadin jäsenet ovat Heli Mäki-Fränti Suomen Matkatoimistoalan liitosta, Eva Torra Apollomatkoista, Kati Kelola Mondosta, Terhi Hakulinen Kaleva Travelista, Kristiina Hietasaari Matkailun edistämiskeskuksesta ja Inna-Pirjetta Lahti Suomen Messuista.

Äänestämään pääset tästä!

Voitte uskoa, että piti hieraista ensin pari kertaa silmiä ja lukea uudestaan ennen kuin uskoimme todeksi. Seuraavaksi tutustuimme tietysti kahteen muuhun ehdolla olevaan blogiin ja olimme haljeta ylpeydestä päästessämme ehdolle näiden kahden seuraan! Lauri on kirjoittanut blogiaan jo vuodesta 2008 ja mainittu useamminkin erilaisilla TOP matkailublogit -listoilla. Pikavuoro maailman ympäri –blogi taas on Rantapallon toimittajien kirjoittama ja Salon Tilausmatkat Oy:n järjestämä extreme bussimatka, jossa matkustajat vaihtuvat ja kuka tahansa meistä voi ostaa lipun matkalle haluamalleen etapille. Kaikki kolme blogiehdokasta ovat hyvin erilaisia ja meille on jo voitto sinänsä päästä ehdolle! Siltikin olemme sen verran kilpailuhenkisiä, että pyrimme käyttämään teitä kaikkia ystäviä, tuttavia, sukulaisia ja muitakin lukijoita tässä kohdin hyväksi ja pyydämme äänestämään meitä! Äänestäneiden kesken arvotaan Matkamessujen toimesta kaksi matkapalkintoa ja kolme Mondo-lehden vuosikertaa. Kilpailuun ja sääntöihin pääset tutustumaan tarkemmin tästä.

Sillä välin toivottavasti saatte jokainen viettää rentouttavan ja mieleisenne joulun missä mailman kolkassa ikinä olettekaan! Pitemmittä puheitta siis: Iloista Joulua kaikille!

Kaksi erilaista kävelyä ja tuttujen bongausta!

Ystävämme LP:n toiveesta julkaisemme kaksi pientä New Yorkin todellisen elämän esimerkkikävelyä. Ensimmäinen pitää sisällään yleisen turistikävelyn ja toinen himoshoppaajan viimeiset tehotunnit. Tällä matkalla kävelimme normaalia vähemmän, sillä sää oli suurimman osan ajasta huomattavasti kylmempi, kuin mitä olimme varautuneet (lue: Milla oli varautunut). Näin ollen luvassa ei ole mitään kunnon maratonia.

Ensimmäinen kävelykartta sai alkunsa Herald Squarelta, jossa poistuimme metrosta maanpinnalle. J halusi mennä hoitamaan asioitaan (kolmatta kertaa) B&H:lle 34st & 9 avenuen kulmaan ja Milla suuntasi hoitamaan erään tuotteen palautuksen Uniqlolle saman 34st varrelle. Yhtälailla olisi tässä kohdin rouvalla ollut aikaa kouluta samalla kadulla sijaitseva Macy’s tavaratalon kenkäosasto. Nopeasti  oli kuitenkin viimeisetkin B&H hankinnat tehty ja suuntasimme aurinkoisessa säässä kävelylle High Linelle, jonka pohjoinen pääty on vain viiden korttelin päässä joka kuvaajan unelmaputiikista.

Nousimme High Linelle pohjoisesta päädystä W30th St & 10Ave kulmasta ja kävelimme hyvinkin verkkaiseen tahtiin 13 korttelia etelään, joka siis kokonaisuudessaan teki n. 2,3Km. Linelle pääsee nousemaan ja poistumaan pitkin matkaa. Myös hissejä löytyy, joten liikuntaesteiset pääsevät nauttimaan näkymistä yhtälailla. High Linen eteläpäädystä alkaa trendikäs Meatpacking District ja vain muutaman korttelin päästä iki-ihanat Greenwich Villagen kortteleita, joista oli Millan ajatuksen mukaan tarkoitus etsiä lounaspaikka. J kuitenkin oli tässä kohdin jo erittäin nälkäinen ja kaipasi toimivaa mättöä harhailun sijaan. Millan sai myytyä ajatuksen "parhaasta burgeripaikasta nykissä" ja niin suunnattiin nenät kohti Madison Square Parkia ja Shake Shackiä, jota ei tosin oltu kertaakaan vielä kokeiltu. Kuten karttakuvasta näkyy, niin oli matkaa taas jokunen kortteli ja pettymys kylmyyden lisäksi aikamoinen, kun rouvan kehupuheista missaama pikku detalji ravintolasta selvisi. Kyseessähän on alkuperäinen Shake Shack, eli u-l-k-o-i-l-m-a-r-a-v-i-n-t-o-l-a! Snägäri. Matka jatkui hiljaisina tällä kertaa J:n johdattamin askelin, Millan kipittäessä perässä kuin Singer konsanaan. Onneksi kuuden korttelin päässä vastaan alkoi tulla tihenevissä määrin Intialaisia ravintoloita. Olimme vahingossa päätyneet Little Indian –kaupungin osaan ja valikoiduimme täysin sattuman varaisesti lämmittelemään ja lounastamaan Curry Leaf –nimiseen ravintolaan.

Kuten kuvasta voimme päätellä, niin kilometrejä kiertyi jokunen ja voisi uskoa, että näin monen yhteisen reissun jälkeen osaisimme jo suunnitella syömisemme paremmin. Se mikä kuitenkin ollaan opittu, niin mainoksesta tuttu ”Hyvä ruoka, parempi mieli” pitää niin paikkansa!


Näytä New Yorki tepastelu suuremmalla kartalla

*** Millan mutina ***

Lähtöpäivälle laati tämä himoshoppaaja tehokkuuden nimissä reittisuunnitelman kartalle. Päivä aloitettiin nauttimalla yhdessä tukeva brunssi Eat here Now –dinerissa Lexington Avenuella. Brunssin jälkeen oli vielä hyvin aikaa nauttia lämpimästä aurinkoisesta päivästä Central Parkissa ennen kauppojen aukeamista, kunnes tiemme erkanivat. Aikaa varsinaiselle ostoksille ei ollut kuin 2,5 tuntia, joten tarkka suunnitelma ostoslistoineen ja karttasuunnitelmineen oli tarpeen. Fifth Avenuen Uniqlo (at 53rd St) avasi ovensa ensimmäisenä listalta ja sijaitsi eteläisimpänä, joten aloitin tehoshoppailun poimimalla vielä viininpunainen cashmereneuleen talven varalle. Seuraavaksi onnistuin tuhraamaan tuhottomasti aikaa Victoria’s Secretin liikkeessä, joka myös niin ikään avasi ovensa klo 11. Sittemmin ei enää tarvinnutkaan miettiä aukioloaikoja, sillä kello oli jo reilusti yli puolenpäivän. Viimeiset hetket keskitin tehokkaasti Lexington Avenuelle, josta löytyy sopivasta ryppäästä Aldo, Steve Madden, Nine West, Banana Rebublic, GAP jne. Lopulta tuntui, että savu nousi korvista, mutta olin onnistunut löytämään suurimman osan listalle merkityistä tuotteista. New York oli sopivasti täyttänyt viime talvisen shoppaamattomuuden tyhjiön vaatekaapistani ja hyvillä mielin laitoin töppöstä toisen eteen suunnatessani takaisin kämpille ja kentälle.


Näytä Himoshoppaajan viimeiset tunnit suuremmalla kartalla

Brunssin lomassa näytti taas maailma pienet kasvonsa Millan bongatessa tutun hahmon ravintolan ohi kävelemästä. Onneksi blogistaniasta tuttu ihastuttava Norppa oli vieläpä samalla lennolla kanssamme samaisena iltana ja saimme pölistyä ihan livenä! Mm. siitä kuinka hän oli törmännyt samaisena päivänä Lexingtonilla itse prinsessa Madeleineen! New Yorkissa kun ei koskaan tiedä mitä seuraavan nurkan takaa yllättääkään :) Muille New York faneille tiedoksi, että Norppa käy kadehdittavan usein Nykissä ja iloksemme siitä myös usein raportoi blogissaan, joten sieltä voi myös mahtavia ideoita ammentaa omille retkille.

PS. Jos on uudelle matkalaukulle tarvetta, niin kannattaa katsastaa Century21 ostoshelvetin matkalaukkuosasto, josta voi löytää tilavamman laukun paluumatkalle hyvinkin halvalla.

Bonusmatkan monta positiivista yllätystä - Arlington, VA & Washington DC

Vaikka New Yorkissa näkeminen ja tekeminen ei lopu koskaan, niin löytyy Ameriikan mantereelta paljon muutakin näkemisen ja kokemisen arvoista. Meillä oli ilo ja kunnia saada kutsu ystävämme luokse Arlingtoniin Washington DC:n kupeeseen. Ennen Sandyä tarkoitus oli yöpyä perillä vain yksi yö, mutta hurrikaanin venytettyä reissuamme vielä yhdellä päivällä, päätimme sijoittaa bonuspäivän Arlingtoniin. Voi kiitos Sandy minkä teit! Arlington ja DC oli hieno kokemus, joka jäi valitettavasti pelkäksi pintaraapaisuksi.

Siirtyminen Arlingtoniin tehtiin Vamoose nimisen firman linjurilla. Liput on ostettava suoraan netistä Vamoosen sivuilta ja hintaa retkelle kertyi 30$ henkeä kohden per suunta. Ei sitten pidä erehtyä luulemaan, että nämä bussit lähtisivät Port Authority Bus Terminalista, vaan lukea tarkkaan osoite joka sivuilla on mainittu. Keskikaupungilta löytyy nimittäin useammastakin risteyksestä eri bussifirmojen pysäkkejä, mutta risteyksessä mikään muu kuin jono ja pieni kyltti ei anna tästä mitään viitteitä. Olimme onneksi katsastaneet risteyksen ja bonganneet kyltin päivän valossa, niin ei mennyt lähtöilta säätämiseksi. Bussi oli niin mukava kuin peruslinjuri nyt voi olla, mutta plussaa annetaan langattomasta netistä, joka hetkittäin ihan jopa pelitti. Kannattaa muuten hankkia matkalle eväitä mukaan, sillä nälkä tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki ympärilläsi istuvat amerikkalaiset availevat nyyteistään toinen toistaan tuoksuvampia eväitä. Jopa pitsaa!

Huomaa suuren suuri Vamoosen bussin lähtöpaikasta kertova kyltti

Arlingtonin matkan agendan kärjessä oli tietysti kuulumisten vaihto rakkaan ystävän kanssa pitkän tauon jälkeen, mutta ehdimme toki nähdä ihan niitä tärkeimpiä nähtävyyksiäkin. Arlington sijaitsee Virginian osavaltion puolella, mutta aivan DC:n kupeessa. Metrolla Arlingtonista on vain viisi pysäkin väliä Metro Centren pysäkille, josta on helppo suunnistaa katsomaan nähtävyydet ja monumentit. Aloitimme kierroksemme Valkoiselta talolta ja kävelimme lyhyen matkan 15th St NW pitkin Washington National Monumentille. Sieltä käsin näimme myös kauempana pönöttävän The Capitolin, jonne emme kuitenkaan tällä kertaa kävelleet, vaan suuntasimme vastakkaiseen suuntaan Lincoln Memorialille. Matkalla näimme vielä World War II Memorialin, jonka takaa aukeni Forrest Gump -leffastakin tuttu Reflicting Pool. Altaan toisessa päässä istuu yli 20 metrinen Abraham Lincoln omassa Kreikkalaisessa temppelissään, jonka portailta itse Martin Luther King piti lähes 50 vuotta sitten "I Have a Dream" -puheensa. Tuona elokuisena päivänä vuonna 1963 oli altaan ympärille kerääntynyt reilusti yli 200 000 ihmistä kuuntelemaan historiallista monologia.

Taas uusi ja erilainen metroverkosto 

Washington Monument

World War II Memorial

Suihkulähteen taustalla näkyvät pylväät edustavat osavaltioita

Reflecting Pool ja Washington Monument

Sivuseinille on kirjoitettu Lincolnin kaksi tunnettua puhetta Gettysburg Address ja Second Inaugural Address

Kaupungissa riittäisi montumentteja vaikka muille jakaa, sekä tietysti muutakin nähtävää, mutta koska aikaa oli tällä kertaa hyvin rajoitetusti, niin suuntasimme enää lähtöpäivänä läheiselle Arlington Cemeterylle. Hautausmaa on varmasti omalla tavallaan vaikuttava mihintahansa vuodenaikaan, mutta ruskan värit toivat paikalle vielä oman upean lisänsä. Suurin väkijouko oli luonnollisestikin kerääntynyt John F. Kennedyn haudan ympärille, mutta siitä kannattaa ehdottomasti vielä kivuta haudan takana nousevan kukkulan laelle, josta avautuu hieno näkymä mm. aiemmin mainitsemillemme monumenteille.  Päivä hautausmaalla oli kaunis ja aurinkoinen, ja ehkä hieman hämmentävää oli nähdä perheitä piknikillä hautakivien vierustoilla. Ei meinaan tulisi itselle ensimmäisenä mieleen lähteä piknikille Hietaniemen hautausmaalle :D

Oli niin lämmin, että turistimmat tarkenivat ilman takkia!

Johnin &  Jacquelinen viimeinen leposija. Haudan molemmilla reunoilla pienemmät muistolaatat parin kahdelle hyvin nuorina kuolleille lapsille

New Yorkin paluu koitti liiankin nopeasti ja tänne haluamme ehdottomasti palata ajan kanssa vielä uudelleen! Paluumatkalla saimme vielä ihastella bussista käsin vielä Washingtonin vanhaa kaupunkia Georgetownia, jossa paikalliset nauttivat keskellä marraskuista iltapäivää drinkkejä terasseilla ja viettivät leppoisan näköistä sunnuntaita. Voimme vain kuvitella miten mainio alue tämäkin olisi esimerkikis kesäaikaan ja siitähän täytyy tulla ottamaan vielä itsekin selvää! 

Kiitos rakas Johanna, että saimme vierailla luonasi kauniissa kodissasi ja, että näytit meille nykyistä kotikaupunkiasi. Niistä parista päivästä sai virtaa marraskuiseen kaamokseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa! Nähdään pian uudestaan :)

Eloa ja oloa New Yorkissa

Meiltä on monesti kysytty, että mikä siinä New Yorkissa jaksaa vetää puoleensa, kun aina sinne halajamme takaisin. Vastaus ei ole yksiselitteinen, vaan kyseessä on puhtaasti aisteihin, fiiliksiin ja monen muun yhdistelmän summasta kumpuava olotila. Ehdottomasti paras aktiviteetti on kaupungilla kävely ja tuntea olevansa kirjaimellisesti maailman keskipisteessä kaikkien eri kielien ja kulttuurien sekamelskassa. Sen jälkeen kun on ollut monta kuukautta Aasiassa paikallisten töllistelyn kohteena, on New York suorastaan terapiaa toisesta ääripäästä. Täällä saat olla kuka hyvänsä, minkä näköinen hyvänsä, menossa minne hyvänsä ja saat kulkea kadulla aivan täysin omassa rauhassa kenenkään sen enempää kiinnostumatta.

Tälläkin reissulla kävelimme lähes päivittäin ensin liian pitkälle ja viimeisillä voimilla raahauduimme lopulta metroon ja kohti Upper East Siden ”kotiamme”. Ihastuttava perhetuttavamme Lensku ystävällisesti majoitti meidät kotiinsa parin hotelliyön jälkeen ja saimme maistella hieman miltä elämä New Yorkissa omassa kodissa tuntuisi. Aika nopeasti voisi tottua siihen, että alaovella ollaan avaamassa ovea ja tervehtimässä ystävällisesi! Ja kai sitä voisi sopeutua siihenkin, että sisäänkäynti muistuttaa enemmän hotellin aulaa, kuin kotimaista rappukäytävää.

New Yorkin päivät noudattivat melko samanlaista kaavaa. Aamiainen nautittiin ensin jossakin dinerissa ja päivällä nautiskeltiin ylitsevuotavan runsaista deli-tiskeistä. Delit ovat hyvä vaihtoehto meille, sillä nälän taso vaihtelee ja delistä molemmat voivat punnata mieleisensä aterian oman maun mukaan (punnaustemme eron ollessa noin 10 dollaria). Yleensä suunnitelma oli tehty tasan ensimmäistä stoppia silmällä pitäen ja muuten kuljettiin kaduilla, High Linella ja Central Parkissa aika fiilispohjalta. Usein päädyimme joihinkin ostosparatiiseista/helveteistä ja yllensä kämpille palattiin eri aikoihin Millan viihtyessä tavaran paljouden maailmassa huomattavasti pidempään.

High linella kelpasi tepastella auringon paisteessa. Varjossa sitten pakastuikin välittömästi pystyyn.

Näkymä huoneemme ikkunasta

Erikoisuutensa tähän matkaan tarjosi presidentin vaalit, joiden lopputuloksen me kaikki jo toki tiedämmekin. Äänestyspäivä valkeni kirkkaana ja melko kylmänä. Uutisista saimme kuulla, että vielä sähköttömiin kaupunginosiin oli tuotu äänestyslaitteita varten generaattoreita. Polttoaineen säännöstelyn vuoksi ei generaattoreita saatu toimimaan ja äänestys jouduttiin kuitenkin lopulta hoitamaan paperipelillä… Jonot äänestyspaikoille oli aivan järkyttävän pitkiä, eikä käynyt kyllä kateeksi jonossa seisovia, kun itsekin olimme täysin kohmeessa parin tunnin kävelyn jälkeen. Päädyimme lämmittelemään Intialaiseen ravintolaan, jonka Bangladeshilainen tarjoilija tiedusteli heti ensimmäiseksi olemmeko äänestäneet ja kertoi muitta mutkitta äänestäneensä Obamaa. Amerikassa ollaan hämmentävän avoimia tässä asiassa tai sitten olimme vain liian kaukana kaikesta viime talvisten pressan vaalien aikaan, jotta olisimme tunnistaneet Suomalaisista vastaavaa. 

Paikalliset äänestysjonossa ja se jono oli pitkä! 

Eräänä iltapäivänä saimme lunta yhden metropolin tarpeiksi ja seuraavana iltana oli lähes kaikki jo sulanut pois!

J löysi kavereita

Vaali-iltana lähdimme kaupungille syömään kolmisin Lenskun kanssa ja eksyimme vahingossa drinksuille hämmentävään baariin nimeltä Bar & Books. Sisälle pääsi ovikelloa soittamalla ja vastaan leijaili lämpimän tunnelman lisäksi sikarin tuoksu. Vaikka paikka muistutti Millan mielestä salakapakkaa, niin kovin salainen ei tämä nettisivutkin omaava baari voi olla. Lompakko köyhtyy 15 dollarista ylöspäin, mutta J ainakin arvosti tasokasta viskilistaa tilatessaan sherry cask single malttia.

Meillä ei ole tapana etsiä ravintoloita yleensä ennakkoon. Noin puolet niistä harvoista kerroista, kun johonkin tiettyyn ravinteliin on reissuilla yritetty suunnistaa, ovat päättyneet jonkinlaiseen katastrofin poikaseen. Jos suunnittelee liiaksi, niin syntyy odotuksia ja helposti sitten niitä pettymyksiä. Useimmiten olemme onneksi päätyneet pettymyksen kautta lopulta voittoon, kuten esimerkiksi Millan 30-vuotis synttäreillä eräällä taannoisella Nykin matkalla. Huolella opuksista valittua ravintolaa ei enää ollutkaan olemassa, mutta korttelin päästä löytyi toinen, jonka ruoka ja tunnelma osoittautuivat erinomaisiksi.   

Yhtä yllättäen kuin olemme ravintoloita löytäneet, niin myös paikkojen nimet ovat unohtuneet. Tällä kertaa mieleen jäi kuitenkin kaksi mainitsemisen arvoista paikkaa Upper East Sidelta, joihin molempiin osuimme sattumalta. Ensimmäinen oli tunnelmallinen italialainen Mediterraneo (2nd Av & 66th). Tuorepastat olivat suussa sulavan hyviä ja Mozzarella di Buffala erittäin tuoretta.

Toinen oli Afghanistanilaista ruokaa tarjoava Afghan Kebab House (2nd Av, 70-71 street välissä), joka jäi lähes noteeraamatta nimensä (kebab!) vuoksi. Sympaattinen ja tunnelmallinen sisustus sai meidät kuitenkin katsastamaan ennakkoluuloisesti listaa. Lauantai-illan ravintolaruuhkassa ei ole välttämättä järkevää kierrellä päämäärättömästi, sillä kahden verensokerin päätyessä pohjamutiin on lopputulos vähemmän kaunista katseltavaa. Päätimme antaa kebabeille mahdollisuuden ja hyvä niin, sillä yhtä mureaa ja herkullista lihaa emme ole hetkeen maistaneet. Vielä mainittakoon, että tässä tapauksessa kebeb tarkoittaa vartaassa paistettua lihaa, eikä tutumpaa pikaruokaversiota. Onneksemme vapaa pöytä löytyi, sillä omistaja oli sekoittanut jonkin varauksen päivämäärät. Meidän onni tämä vahinko! Vahinko meille ettemme tajunneet paikan olevan BYO, muutoin olisimme kirmanneet hakemaan vielä oman ruokajuoma läheisestä viinikaupasta.

Central Park oli ihan parhaimmillaan ruskan väreissä! 

Taitureita jollakin metroasemalla viihdyttämässä ohikulkijoita

Viikon loppua kohti säät lämpenivät huomattavasti ja lähtöpäivänä kolisteli lämpömittari jo melkein kahtakymppiä. Siihen päälle aurinko, ruska ja viimeiset hetket maailman hienoimmassa kaupungissa ei ainakaan tehneet lähdöstä Suomen pimeisiin ja sateisiin iltoihin yhtään helpompaa. Onneksi aina tulee uusia reissuja ja New Yorkikiinkin pääsee takaisin! 

Oma kotimaa kuitenkin kullan kallis ja toivotammekin sille ja lukijoillemme hyvää Itsenäisyyspäivää! 

Pingviinimatkojen profiili

Destination Unknown blogin Satu ja Laiskiainen riippukeinussa blogin Ninni heittivät meitä haasteella. Haasteen mukaan meidän tulee ensin arvata missä heidän kuvansa on otettu, heittää oma kuvahaaste peliin ja vastailla muutamiin matkustusaiheisiin kysymyksiin.

Arvaamme, että Sadun kuva on otettu yhdessä hänen "kotimaansa" huikeissa maisemissa, eli Sloveniassa. Vaikkakin heillä on uskomattoman upeita kohteita useampiakin melontaretkien varrelle mahtunut! Satu paljastakoon totuuden. Ninnin kuvan arvelemme olevan Ranskasta, mutta järven muodosta päätellen voisi kyseessä olla tietysti Italiakin. Ranska ottaa kuitenkin lumineen pidemmän korren tässä veikkauksessa.

Alla meidän kuvahaaste, jonka haluamme laittaa eteenpäin seuraaville maailmalla reissaaville blogeille: Cocoa etsimässä, Suuntana maailma ja Turret Aasiassa. Ottakaa vastaan jos ehditte ja viitsitte. Muistamme kyllä miten bloginkin ajantasalla pitäminen käy välillä reissussa työstä ;) Muutkin saavat toki halutessaan arvailla kommenttiboxissa tai ottaa haasteen tästä mukaansa!

Vieläkin on hieman epäselvää miksi kaveri kirmaili rannalla itsekseen. Ja kaviojalka todellakin kirmasi suoraan välistämme vain muutamien senttien hajuraolla :D 

Pelottavin lentoyhtiö millä olet lentänyt
Lentomme Balilta Sumatralle suoritettiin Lion Airin lennolla. Varsinaisesti itse lennossa ei ollut yhtään mitään pelottavaa, mutta etukäteen jos sortuu lueskelemaan netistä keskustelupalstoja, niin itsensä voi lietsota aikamoiseen pelkotilaan. Lentoja etsiessämme Milla siis lueskeli palstoja ja Juhana perään netistä tietoja (eli ilmailuviranomaisten data) joilla rauhoitettiin vaimon varmat odotukset onnettomuudesta . Turvallisesti pääsimme perille, emmekä huomanneet mitään mistä olisimme voineet yhtiötä moittia. Aidosti paljon pelottavampia matkoja tehtiin meriteitse lukuisia reissun aikana, joten jos olisi pitänyt vetoa lyödä onnettomuuden todennäköisyydestä, niin panoksemme olisivat varmuudella laitettu paattien puolelle.

Suosikki maa/kaupunki/maanosa
Tämä sai aikaan aikamoisen keskustelun… Yhteisesti suosikkikaupunki on New York, mutta Juhana vaati merkattavaksi pöytäkirjaan, että mikäli hän tekisi yksin valintaa, niin taistelisi Alice Springs tiukasti ykköspaikasta.

Maapallon syrjäisin/etäisin kolkka missä olet käynyt
Stewart Island. Millan ehdoton lemppari viime talven reissulla. Kun maailmasta löytyy jokin niin kaunis paikka, jossa mieli lepää, ihmiset ovat ystävällisiä, pingviinit asuvat naapurissa, eikä kännykkä löydä signaalia, niin täytyyhän sen olla jotakin kerrassaan upeaa

Mieluisin matkaopas kirjasarja
Mieluisin on Mondo, mutta käytetyin Lonely Planet. Mondon New Yorkin ja Rooman oppaat ovat molemmat oivallista fiilisluettavaa. Melkoisen monta Eyewitness Travelin kirjaa löytyy myöskin ja ihan vain kuvituksen vuoksi.

Matkalle yksin vai yhdessä / Omatoimimatkalle vai seuramatkalle
Pingviinimatkat tekevät aina omatoimimatkan yhdessä!

Pahin paikka mahataudin saamiseen
Olemme kaikkein karmeimmalta kohtalolta onneksi (kop-kop) säästyneet, mutta visioimme pahimmaksi jonkin pitkän ja edullisen bussietapin kuuman kosteassa maassa, missä olet taukopaikkojen vessojen varassa.

Ensimmäinen kulttuurishokki
Tähän oli yllättävän vaikeaa vastata. Kaikkialla maailmassa jaksaa kuitenkin ihmetyttää roskaiset ja öljyiset rannat, turha pakkausmateriaalien ylikäyttö ja kierrätyksen puute varakkaissa länsimaissa.

Mistä ostaisi ”kakkoskodin” tai minne muuttaisit eläkkeellä
Sen sitten aika näyttää, mutta vielä emme voi rajata vaihtoehtoa mitenkään vain yhteen tai edes kahteen osoitteeseen :)

Ja loppuun on vielä pakko laittaa kuvaa tasan vuoden takaisista tunnelmista täältä hankien keskeltä :)

Vaikka talvessa on omaa tunnelmaa, niin näissä taianomaisissa maisemissa oli helppo hymyillä :) 

Leppoisaa joulun odotusta ja kuulaan taas kunhan keretään työstää New York jollekin mallille... On päässyt arki viemään bloggaajat viime viikkoina mennessään ;)