Kuinka turkoosia vettä tehdään - Wanaka, Hokitika & Greymouth 17.-22.1.2012

Majoitukset:
Wanaka, Fairway Motor Lodge 123 NZD / yö (n. 77€)
Hokitika, Jade Court Motor Lodge 130 NZD / yö (n. 80€)
Greymouth, Kingsgate Hotel 125 NZD / yö (n. 78€)
Bensalitra 2,16 NZD (n. 1,30€/l)

Kerrankin auton ollessa alla, niin päätettiin sitten myös ottaa siitä ilo irti. Koko viikko käytettiin huristeluun ympäriinsä ja yöpaikka vaihtui vähintään parin päivän välein. Kaupunkeja ja kyliä ei tullut juurikaan edes ruokakauppaa enempää nähtyä, sillä suurin osa valveillaoloajasta käytettiin siihen, että ajeltiin mielummin hämmästelemään niitä luonnonnähtävyyksiä. Koko viikon ollessa yhtä isoa kokemusta ja näkemistä, niin tässä teille sen pitemmittä puheitta kuvakollaasia matkan varrelta.

Viinitarha

Osa maalaisteistä ei ole yleisen kunnossapidon alla. Tämän esteen Rutinoff suoritti hyvin arvosanoin.

How to make turquoise-coloured water? 

Ingredients: rock flour, melted glacier ice, river water  Make the rock flour by griding down schist and greywacke rock into a fine powder. Combine rock flour with a dash of melted ice and minerals from ancient glaciers. Continuously add river water. The result is a gorgeous milky, turquoise-coloured river.

Suomessa oli joskus Vale-Manu, mutta tässä menee Vale-Kiwi.

Dorothy Fallsilla tapahtuu tämän verran 30s aikana

Franz Josefin jäätikölle tekemästämme retkestä kerrottava kuitenkin lyhyesti nyt kun koko homma jaksaa naurattaa. Olimme kyseisenä aamuna juuri postanneet teille luettavaksi ”puolimatkan tunnelmia”, jossa Milla niin kovasti kehui ettei toisen naama ole alkanut nyppimään ja hienosti tullaan toimeen. No Mr Murphy puuttui heti kättelyssä peliin ja jotenkin kummasti oltiin kunnon törmäyskurssilla jo jäätikön parkkipaikalla. Vaivaisen kilometrin päässä oltiin jo siinä tilassa, että lähdettiin eri suuntiin. J lähti varsinaiselle viidakkoreitille Roberts Pointin näköalapaikalle ja Milla tepasteli tasamaata pitkin laaksossa jäätikön terminaalivaiheelle. Päivä meni erillään ja mieli rauhoittui omissa oloissa molemmilla. J palasi vajaan kuuden tunnin retkeltään hiestä märkänä, kengät mudassa, kyynärpää auki ja onnellinen hymy naamalla. Toisinaan sitä siis vain tarvitaan omaa aikaa. Vielä kun sen tarpeen oppisi tunnistamaan ja osaisi sitä aikaa ottaa kumpainenkin silloin kun sitä tarvitsee ilman sitä toisen kanssa törmäilyä.

"Dead Ice" - jäätiköltä irronnutta ja alas valunutta jäätä

Matkalla Roberts pointille oli useita yhden hengen riippusiltoja. Tätä kuvaa ottamaan
kiivetessäni petti sammal alta, mutta onneksi kitka persauksissa riitti eikä tullut
pitkää vesiliukua..

Jäätiköllä kävi kuhina. Roberts point on terminaalivaihetta selkeästi korkeammalla.

Kuva-ala n. 180 astetta, eli normaalisti näkisit tästä maisemasta vain osan

Roberts pointin track oli todella haastava. Tässä menee polku ja juomavesi samaa uomaa.

Alhaisen vedenkorkeuden ansiosta pystyin oikaisemaan kilometrin viidakkorumbaa kävelemällä
kuivunutta vesiputousta alas ja toista ylös. Matkalla oli näitä "pienehköjä" esteitä, joista vain
oli mentävä jos halusi perille. Korkeutta vyörymällä n. 6m. Suuri vihreähkö kivi on miehen korkuinen.

Postikorttimaisemissa – Milford Sound 16.1.2012

Reilu 2h risteily Milford Soundissa (Real Journeys) 75 NZD / hlö (n. 46€)

Jos näillä nurkilla liikkuu, niin ei oikein voi välttyäkään retkestä Milford Soundille, sillä pakkohan se on mennä omin silmin katsastamaan. Kapteeni James Cook seilasi retkillään Milford Soundin ohitse sitä havaitsematta, kun eivät voineet uskoa, että vuorten välissä voisi kulkea vuono, eli jään muovaama syvä laakso, jonka merivesi täytti jäiden lähdön jälkeen. Nimen Milford on saanut kapteeni John Gronolta, joka oli kotoisin Walesista Milford Havenista ja purjehti näillä "roaring forties" leveysasteen vesillä 1700-luvun lopulla. 

Vesiputouksen roiskeiden sateenkaari

 

Paikan päälle järjestetään valmiita retkiä Queenstownista (varattava n. 5h bussissa per suunta) ja Te Anausta käsin, mutta me halusimme mennä omaan tahtiin ja varasimme etukäteen ainoastaan suositun parin tunnin risteilyn. Risteilyjä lähtee lukuisia päivässä ja niitä tarjoaa useampikin yritys, joilla ei näyttänyt olevan kovinkaan suuria eroja. Hinta hieman vaihtelee ruuhka-aikojen mukaan, ja ruuhkaisinta keskipäivää kannattaa välttää jos mahdollista. Valitsimme Real Journeysiltä päivän viimeisen klo 16:00 lähtevän, sillä se oli halvin ja saimme rauhassa ajomatkalla pysähdellä. 

 
Hyvä puoli päivän viimeisessä retkessä oli ettei sillä ollut kovinkaan paljoa ihmisiä, kuin myös se, että reissun loppupuolella tarjosivat dollarilla (n. 60 eurosenttiä) kaikki voileivät pois. Puoli-ilmaiset eväät kelpasivat enemmän kuin hyvin, sillä emme olleet pahemmin keskittyneet ruokailuun koko päivän aikana. Ei yksinkertaisesti maltettu, kun oli niin kauniita maisemia! Emme ole varmasti koskaan pysähdelleet 130km matkalla (tai millään matkalla) niin montaa kertaa. Matkan varrelle mahtui järviä, puhtaan kirkkaita jokia, jäätikköä, lukuisia vesiputouksia, yksikaistainen tunneli ja tietysti niitä lumihuippuisia vuoria. Itse matka oli jo hulppea kokemus, joka kannattaa tehdä vaikkei risteilemään menisikään. 

Mirror Lake oli ennemminkin Mirror Pond

Homer Tunnel, yksikaistainen, 1.2 km pitkä ja 1:10 jyrkkä pätkä 

 
Itse risteily oli kuitenkin mitä mahtavin päätös kaikin puolin kauniille päivälle. Matkalla kuuluisissa postikorttimaisemissa nähtiin lisää mereen suoraan jyrkänteeltä syöksyviä vesiputouksia (veneet ajavat jopa keulat niiden alle, jotta pääsee halutessaan kastautumaan kylmässä vedessä) ja auringossa paistattelevia hylkeitä. Illalla laitettiin päät tyynyyn taas yhtä upeaa kokemusta rikkaimpina.

Emme sittenkään päässeet talvea pakoon! – Queenstown ja Te Anau 12.-17.1.2012

Majoitus Queenstown - Reavers Lodge 52€ / yö sis. aamiainen!
Lounasateria thaimaalaisessa 10 NZD (n. 6€)
Leffalippu 16 NZD (n. 10€)
Autonvuokra Ace Rentals 61 NZD / vrk (n. 37€), 10 vrk ja palautus toiseen kaupunkiin
Bensalitra 2,16 NZD (n. 1,30€/l)
Majoitus Te Anau – Kingsgate Hotel 59€ / yö

Matkalla Stewart Islandilta Queenstowniin saimme jo mukavasti käsitystä siitä millaisissa maisemissa tulisimme seuraavat päivät viettämään. Jylhät vuoret ja turkoosin sävyiset kirkkaat järvet asettivat odotukset ihan omalle tasolle. Sää oli melko pilvinen ja välillä tihutti vettä, mutta usko huomisen auringosta oli voimakas. Ensimmäisenä aamuna saimme kuitenkin todeta, että usko ei aina riitä. Vuoria hädin tuskin näki, vaikka ne kohoavatkin järven rannalla sijaitsevan kaupungin välittömästä läheisyydestä, järvi näytti lähinnä pelottavalta tuulen tuiverruksessa ja asteita mittarissa oli peräti +12. 

Näkymä hotelliltamme Queenstownin keskustan suuntaan

  

Hulppealla paikalla sijaitseva 11 000 asukkaan Queenstown on kaiken maailman actionin ja extremen harrastamisen mekka. Täältä kannattaa tulla hakemaan kunnon adrenaliiniryöppyjä paksun lompakon kera. Halvimmat hupailut lähtevät siitä noin 60 eurosta ja laskuvarjohypystä saa pulittaa jo useamman satasen. Huono sää tietysti hieman hankaloittaa harrastamista, mutta meidän menoa se ei haitannut. Päätettiin viettää hieman erilainen päivä kävelyn ja valokuvaamisen sijaan. Niinpä bongattiin ravintoloiden lounastarjousten joukosta masut täyteen thaikkua, poimittiin jälkkäriksi Remarkable Sweet Shopista salmiakkia ja painuttiin iltapäiväksi leffateatterin pimeyteen Sherlock Holmesin ja Tohtorin Watsonin seuraan. Täällä ei muuten ole leffalipuissa paikkoja, vaan kaikki istahtava siihen mihin ensimmäiseksi ehtivät. Ihan älytön tuolileikki loppuunmyydyssä näytöksessä… 

Viihtyisä ravintola Cow on rakennettu vanhaan navettaan ja tarjoaa mm. herkullisia pitsoja. Löytyy myös Wanakasta.

Paikallinen kuuluisuus "The Lonely Dog" 

Upeat näkymät pariinkin kaupunkiin ja lentokentälle. Klikkaa isommaksi!

Seuraavana päivänä olikin vuorossa odotettu vuokra-auton noutaminen Queenstownin lentokentältä. Tulemme myöhemmin kertomaan tarkemmin ”Rutinoffin” vuokrauksesta ja täällä ajamisesta, kunhan saamme hieman ensin huristelua kilometrejä. Kurvailu aloitettiin tietysti heti ajamalla läheiselle vuorelle parin kilometrin korkeuteen. Sää ei vielä muutenkaan ollut järin paljoa edellistä päivää parempi ja sanonta ”huipulla tuulee” pitää todellakin paikkansa. Voimakkaan tuulen ja jäätävän tihutuksen ansiosta kirmasimme yhden kuvan jälkeen takaisin autolle.

Pari päivä kun olivat maisemat olleet sateiset ja harmaat, niin kolmantena saatiinkin herätä näkyyn joka muistutti enemmän kaunista maalausta. Aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta ja vuoren huiput olivat saaneet pilvien mukana lumipeitteen! Näky oli henkeäsalpaavan kaunis ja päivä oli mitä parhain parin tunnin ajeluun kohti seuraavaa kohdettamme Te Anauta. Te Anau oli valittu tukikohdaksemme Milfoud Soundin vierailua varten. Tukikohtamme hotellihuone oli oikein mainio, sillä se peittosi kokonsa puolesta kaikki (tällä reissulla) tähän mennessä koluamamme huoneet ja kylppäristä löytyi kylpyamme. Kuumakylpy tuli todellakin tarpeeseen, sillä päivä oli viilentynyt matkanvarrella entisestään ja laski reilusti alle kymmenen asteen. Lämpötilaa uhmaten lähdimme kuitenkin illaksi ulkoilemaan ja saimme todeta sen auringon laskun aikaan olevan enää +5 astetta. Hullua, mutta näihin maisemiin se viileä sää kuitenkin vaan sopii. Vielä kun tietää taas pian hikoilevansa kuin pieni sika, niin osaa näistä hetkistä kummasti jopa nauttia.

Ja lampaitahan täällä riittää

Tätä kuvatessa asteita jo alle +10....