Kuinka turkoosia vettä tehdään - Wanaka, Hokitika & Greymouth 17.-22.1.2012

Majoitukset:
Wanaka, Fairway Motor Lodge 123 NZD / yö (n. 77€)
Hokitika, Jade Court Motor Lodge 130 NZD / yö (n. 80€)
Greymouth, Kingsgate Hotel 125 NZD / yö (n. 78€)
Bensalitra 2,16 NZD (n. 1,30€/l)

Kerrankin auton ollessa alla, niin päätettiin sitten myös ottaa siitä ilo irti. Koko viikko käytettiin huristeluun ympäriinsä ja yöpaikka vaihtui vähintään parin päivän välein. Kaupunkeja ja kyliä ei tullut juurikaan edes ruokakauppaa enempää nähtyä, sillä suurin osa valveillaoloajasta käytettiin siihen, että ajeltiin mielummin hämmästelemään niitä luonnonnähtävyyksiä. Koko viikon ollessa yhtä isoa kokemusta ja näkemistä, niin tässä teille sen pitemmittä puheitta kuvakollaasia matkan varrelta.

Viinitarha

Osa maalaisteistä ei ole yleisen kunnossapidon alla. Tämän esteen Rutinoff suoritti hyvin arvosanoin.

How to make turquoise-coloured water? 

Ingredients: rock flour, melted glacier ice, river water  Make the rock flour by griding down schist and greywacke rock into a fine powder. Combine rock flour with a dash of melted ice and minerals from ancient glaciers. Continuously add river water. The result is a gorgeous milky, turquoise-coloured river.

Suomessa oli joskus Vale-Manu, mutta tässä menee Vale-Kiwi.

Dorothy Fallsilla tapahtuu tämän verran 30s aikana

Franz Josefin jäätikölle tekemästämme retkestä kerrottava kuitenkin lyhyesti nyt kun koko homma jaksaa naurattaa. Olimme kyseisenä aamuna juuri postanneet teille luettavaksi ”puolimatkan tunnelmia”, jossa Milla niin kovasti kehui ettei toisen naama ole alkanut nyppimään ja hienosti tullaan toimeen. No Mr Murphy puuttui heti kättelyssä peliin ja jotenkin kummasti oltiin kunnon törmäyskurssilla jo jäätikön parkkipaikalla. Vaivaisen kilometrin päässä oltiin jo siinä tilassa, että lähdettiin eri suuntiin. J lähti varsinaiselle viidakkoreitille Roberts Pointin näköalapaikalle ja Milla tepasteli tasamaata pitkin laaksossa jäätikön terminaalivaiheelle. Päivä meni erillään ja mieli rauhoittui omissa oloissa molemmilla. J palasi vajaan kuuden tunnin retkeltään hiestä märkänä, kengät mudassa, kyynärpää auki ja onnellinen hymy naamalla. Toisinaan sitä siis vain tarvitaan omaa aikaa. Vielä kun sen tarpeen oppisi tunnistamaan ja osaisi sitä aikaa ottaa kumpainenkin silloin kun sitä tarvitsee ilman sitä toisen kanssa törmäilyä.

"Dead Ice" - jäätiköltä irronnutta ja alas valunutta jäätä

Matkalla Roberts pointille oli useita yhden hengen riippusiltoja. Tätä kuvaa ottamaan
kiivetessäni petti sammal alta, mutta onneksi kitka persauksissa riitti eikä tullut
pitkää vesiliukua..

Jäätiköllä kävi kuhina. Roberts point on terminaalivaihetta selkeästi korkeammalla.

Kuva-ala n. 180 astetta, eli normaalisti näkisit tästä maisemasta vain osan

Roberts pointin track oli todella haastava. Tässä menee polku ja juomavesi samaa uomaa.

Alhaisen vedenkorkeuden ansiosta pystyin oikaisemaan kilometrin viidakkorumbaa kävelemällä
kuivunutta vesiputousta alas ja toista ylös. Matkalla oli näitä "pienehköjä" esteitä, joista vain
oli mentävä jos halusi perille. Korkeutta vyörymällä n. 6m. Suuri vihreähkö kivi on miehen korkuinen.