Valokuvaamista reissublogiin - 19 000 reissukuvaa myöhemmin

Erityisesti ranta-alueet ja korkeat paikat houkuttelevat blogikuvaajia luokseen

Kun tuli aika blogata valokuvaamisesta tuntui luonnollisimmalta kirjoittaa "ohjeita itselleni" henkinen listaus. Kaksitoista kohtaa aiheesta mitä kameran takana ainakin pitäisi tapahtua ja miksi, jotta Pingviinimatkat olisi mukavaa katseltavaa.

• Pitäisi jaksaa olla valmis, rohkeutta mennä tilanteisiin ja ennen kaikkea nähdä vaivaa. Näistä viimeisen  sanomisen helppous yllättää kun palaa samoilemasta läpimärkänä, kengät kurassa ja 2kg murikka kaulassa toistakymmentä kilometriä viidakkoa viisaampana. 

• Aivan kuten Suomessa vaihtuu maailmallakin vuorokausi sekä sää. Yö- ja myrskykuvat ovat tärkeitä siinä missä kauniit rannat ja komeat lumihuiput 

370 sekunnin valotusaika (bulb) tuo Sydneyn komeimman puolen kauniisti esiin (f/22, ISO100)

• Ihmiset kiinnostavat ihmisiä. Vaatii joskus pokkaa mutta harvoin kukaan kieltäytyy kohteliaasti kysyvältä. Muut turistit lienevätkin hankalimpia kuvattavia. 

Jusuf & Frank. Pyydä aina lupa ennen kuvaamista, ja mieti oletko valmis maksamaan. Tämän tarjosi talo.

Lapset pitävät esiintymisestä, mutta 1/200s on toisinaan liian hidas suljinaika liukasliikkeiselle vekaralle (oikealla)

Jos kuvaat katutaiteilijaa, muista antaa se lantti tai vaikka kaksi

• Otoksia pyrin aina ottamaan useamman samasta tilanteesta. Se toinen tai kolmas on kuitenkin parempi (tai ainakin vertailukohta).

• Välttämme julkaisemasta similaareja tai useita kuvia samasta asiasta postauksissamme. Yksi kuva kertoo yleensä tarpeellisen, viisi laittaa lukijan skrollaamaan. Jos parasta kuvayksilöä on vaikea valita, poistan huonoimman ja uusi yritys. 100% suurennetuissa tasavahvoissa hitain ISO voittaa (Scott Kelbyltä luettua), ja mikäli ISO-arvotkin samat, pidän kuvan jolla mielestäni hauskempi numero. Koska usein tuoreimmat kuvat tuntuvat parhailta, kannattaa kansio käydä uudestaan läpi vaikka viikkoa myöhemmin.

• Eri tyyleillä, objektiiveilla ja suotimilla kuvaaminen virkistää kuin myös jatkuva uuden testaaminen sekä ideointi. Uudet kuvakulmat tekevät myös maisemasta uuden,  valotuksen mittaustapojen vaihto tuo kohteita uusin tavoin esiin ja eri kuvankäsittelymetodien kohtuukäyttö piristää.

Ainakin keskimittaiselle uusi kuvakulma

ND400 suodin sallii pidemmän suljinajat paisteessa ja HDR-käsittely tuo kuvasta paljon uutta esiin

Filmikäsittely on in myös kansan keskuudessa kiitos iPhonen hipstamaticin tai mikä nyt onkaan,
ja se pelasti tämän otoksen. Kuvan saadakseni jouduin menemään hotellin ylimmän kerroksen
konferenssitiloihin, josta vartija minut yllätti. Näytin kameraani, kerroin olevani foto-mies pohjolasta
ja pyysin voisiko vartija avata keskimmäisen neukkarin ikkunan, jotta saan fotoiltua allasta.
En tiedä ketään muuta, joka pelkissä vaaleanpunaisissa uimasortseissa onnistunut samassa. 

• On oltava itsekriittinen. Ei ehkä Sibelius ja poltettu sinfonia tyyliin, mutta säilyttää vain oikeasti onnistuneet (tarkkuus, aihe, kuvakulma, sommittelu, taivaassa ja maassa värit jne.) otokset. Itselläni talteen jää noin 30% otetuista, joista blogissa julkaistaan vain juttuun sopivimmat. Ei siis välttämättä parhaita, vaan sopivimmat. Toki kuvakin voi toimia tekstin innoittajana.

Kun sommittelu ajoi tarkkuuden ohi. Osasuurennos on alkuperäisestä 21mp kuvasta eikä enää havaittavissa blogin 900x600 koossa.

Kuva, joka onnistui juuri kuten halusin 10-15 yrittämän jälkeen. Otti aikansa keksiä oikea suljinnopeus (3.2s) ja milloin
laukaista kun spora tuli näköpiiriin, niin ettei taustan kioski jää piiloon. Utuinen hahmo oikealla on ekstraa. 

• Kuvat käsittelen aina ainakin rajauksen, valkotasapainon ja histogrammin ("käyrät") suhteen. Kohtuullinen kohina ja pienoinen epätarkkuus eivät blogikuvakoossa (kompressoin kokoon 900x600) maailmaa kaada. RAW-formaatissa kuvaavana jää editissä liikkumavaraa vielä todella paljon.

Faithful (ylempi) suoraan kamerasta ei vaan näytä siltä kuin silloin näytti. Alla käyritelty versio

• Säännöllisyys. Kuvaan joka päivä, ja varmuuskopioin koneelta ulkoiselle kovolle kerran viikkoon sekä aina ennen pidempää siirtymäetappia. 

• Oma kuvauskalustonsa sen toimintoineen kannattaa tuntea hyvin. Kaikki säätimet ja namiskat pitäisi pystyä ruuvailemaan paikalleen pilkkopimeässä pelkällä käsikopelolla kovalla varmuudella. Toista mahista kun ei välttämättä saa. Myös objektiivin vaihto kassista nokalle ja toinen takaisin ilman aputasoja on usein tarpeen.

• Vaikka kiipeäisin vuorelle kivivyörymien seassa kaatosateessa, pyrin pitämään kameran viiden sekunnin päässä ikuistetusta hetkestä.  

Milla kuvaa kurpitsaa ja J kiipeää 5s valmiustilassaan kohti puuman luolaa

• Laitteistaan kannattaa pitää hyvää huolta, optiikka ja kenno täplättömän puhtaina. Objektiiveissa etulasia suojaava suodin (esim. uv0 tai rantakohteissa cir.pol) voi pelastaa päivän, viikon tai loppumatkan. Kun kameran päivämäärä ja kellonaika ovat ajan tasalla löytää paremmin vastauksia kysymyksiin mitä ja missä. 

Otsikossa mainittu 19 000 laukaisua on todellakin se määrä kuvia, joita olemme näpsineet kuluneen 5kk aikana. "Pikkaraisella" eli pääosin Millan operoimalla Canon 550d:llä kokonaislaukaisujen määrä noussut

16 000:sta 22 000:een, ja "Monster MarseII", 5D mkII, saanut kontolleen 13 000  Kodak-momentia.