HORAS! - Medan ja Lake Toba 11.-22.2.2012

Kuljetus Ubudista lentokentälle 200 000 IDR (n. 17€)
Lentokenttämaksu 40 000 IDR / hlö (n. 3,30€)
Lion Airin lennot Bali – Jakarta – Medan 1 050 000 IDR / hlö (n. 88€)
Majoitus Medanissa Hotel Citi International 22€ / yö
Minibussi Medanista Parapatiin 70 000 IDR / hlö (n. 5,80€)
Lautta Paraparista Tuk Tukiin 7 000 IDR / hlö (n. 0,60€)
Majoitus Bagus Bay Home Stay keskihinta 133 000 / yö (n. 11€) sis lämmin vesi
Skootterin vuokra 80 000 IDR / pv (n. 6,70€) sis. bensa 

Balilaisten aloittaessa aikaisin aamulla seremonioitaan Kulingan päivän kunniaksi, pakkasimme laukut taksin kyytiin ja kurvasimme lentokentälle saadaksemme taas kerran pudistella päitämme indonesialaisten kyvylle rahastaa joka välissä, kuten lentokenttämaksulla… Jakartassa maksua ei onneksi tarvinnut enää pulittaa uudestaan haettuamme transit-tiskiltä piletteihimme leiman. Koneiden vaihdossa oli runsaasti aikaa, joten suuntasimme nauttimaan Jakartan kentän runsaasta lounge-tarjonnasta. Vaivaisella 60 000 IDR (5€) maksulla saa kauniissa lounge-tilassa kiskoa napaansa niin paljon ruokaa buffasta kuin kehtaa, juoda vaikka sata kokista ja surffata netissä ilmaiseksi. No nettiin pääsee muuallakin, mutta loungessa oli mukavampaa, ruoka hyvää ja ilmaiset ”strawberi” Fantat.

Medanista näkyi yöaikaan hotellin katolta enemmän kuin päivällä sen kylpiessä harmaassa usvassa

Medanin päässä meitä odotti kuski nimikyltin kanssa seisoskelemassa. Citi-hotelli poimii ilmaiseksi asiakkaansa lentokentältä, mikä on oikein mukava imaispalvelu pitkän päivän päätteeksi. Huone itsessään oli aika kämänen, mutta kyllä siellä yhden yön veti unta palloon. Kiinalainen aamiainen kera ketjupolttavien kiinalaisturistien kuului myös hintaan, ja sitä nauttiessamme ystävällinen respatäti huolehti meille kuljetuksen minibussilla hotellin ovelta Lake Toballe asti.

Liikenne Sumatralla oli todella kaoottista ja jäimme vain arvailemaan kuinka kauan perus onnikalla olisi moista matkaa taitettu? Bussilla matka maksaa kuulemma 25 000 IDR / hlö, joten onhan kai kyyti kolmasosahintaan shuttlesta luvallistakin kestääkin pidempään. Suurin piirtein 180km ja 4h myöhemmin saavuimme Parapatin kaupunkiin Toba-järven rannalle ja loikkasimme lauttaan kohti Samosirin saarta ja Tuk-Tukin kylää. 

Naiset pyykillä lauttarannassa

Toban seutu on kaunista ja järvi maailman suurin Kaldera, eli vedellä täyttynyt tulivuoren kraatteri. Se syntyi noin 70 000 vuotta sitten purkautuneen tulivuoren myötä, minkä sanotaan aiheuttaneen olennaisen lisänsä jääkauden syntyyn. Ei ollut siis mikään ihan pieni jysäys ja järveltä löytyykin syvyyttä peräti reilut 500 metriä. 

 
Lautalla australialainen rastapää kertoi meille indonesialaisen isänsä ja aussi-äitinsä omistamasta Bagus Bay Home Stay:stä ja päätimme katsastaa kyseisen paikan ensimmäisenä. Bagus Bayltä löytyy majoitusta alkaen 40 000 IDR (n. 3,30€) jaetulla kylppärillä ja vessalla, mutta me päädyimme huoneeseen kaikilla mukavuuksilla ensimmäiseksi kolmeksi yöksi. Paikka sijaitsi mukavasti rannalla, ruoka ravintolassa osoittautui erinomaiseksi ja henkilökunta todella ystävälliseksi. Kiertely kylillä vakuutti, että ihan hyvä paikka valittiin, eikä näin ollen tarvetta vaihtamiseen tullut koko aikana. Tai harkittiin kyllä kolme kertaa kalliimpaa luksusmajoitusta Samosir Villalta muutamaksi yöksi, mutta piheys ja terve järki voitti. 

Yö teltassa maksoi eräälle Kanadalaiselle 10 000 IDR. Peitto ja tyyny kuuluivat hintaan :) 

  

Jussi! Paikallisten hampaissa oli kadehtimista... 

Ananakset kasvoivat majapaikkamme pihalla. Voi miten mehukkaita olivatkaan!

90-luvulla Toba oli erittäin suosittu turistikohde, mutta siitä ovat ajat muuttuneet. Moni majapaikka seisoo autiona ja pystyssä olevilla eivät hinnat päätä huimaa. Kauppojen hyllyillä oli turistiroinan päällä paksu pölykerros ja hämähäkit olivat päässet luomaan seittejään. Asiakkaita ei tosiaan riitä kaikille tai sitten pitäisi edes hankkia pölyhuisku. Turisteja kuitenkin oli ja monet heistä suomalaisia. Emme tavanneet ketään, joka olisi ollut kahden viikon talvilomalla, vaan kaikki olivat hieman pidemmällä reissulla. Suomalaisten (me mukaan lukien) reissaamisen tänne on varmasti vaikuttanut paljonkin Rikun ja Tunnan visiitti 2000-luvun alussa Madventuresin ensimmäisellä tuotantokaudella. Paikalliset ovat todella kiitollisia ohjelmalle (tai mille tahansa syylle) siitä, että Suomalaisia turisteja saapuu tänne näinkin paljon. Majapaikkamme sielu Fernando (alias Juho) ja hänen toverinsa puhuvat suomea siinä missä tyypit Turkissa, Kreikassa tai Espanjassakin. Hassua kyllä, täällä se ei nypi ollenkaan toisin kuin edellä mainituissa. 

Perinteinen Batak-rakennus

Yksi kyläyhteisö. Ja jokaisella oma satelliittivastaanotin tottakai!

Fernando

Bagus Bayn pihalla on käyskennellyt ennenkin Suomalaisia. Olivatkohan niitä mainoksen "hesaalaisii jenginuarii"?

 
Fernandon ja muiden paikallisten takia tuntuu kuin olisimme käyneet täällä ennekin ja tunteneet tyypit jo vaikka kuinka kauan. Ilmapiiri ainakin Bagus Bayssä oli todella rento ja mukava, ehkäpä juuri siksi, että ei ollut meillä asiakkaillakaan mihinkään kiire. Kaikki tapaamamme paikalliset olivat mukavia, iloisia ja vilpittömiä tyyppejä. Ovat erittäin kiinnostuneita siitä mistä turistit tulevat ja konstailematta tulevat sitä myös kysymään. Eräänäkin päivänä kadulla kävellessä saimme Felix-nimisen pojan toviksi seuraamme kävelemään ja hän haastatteli siinä samalla niin paljon kuin suinkin englanniksi vain osasi. Toisena päivänä pojat kolme päällä pysäyttivät prätkänsä kesken matkan ja halusivat kysellä meiltä mistä tullaan ja mitä mieltä ollaan Samosirista. Lopuksi kiittivät ja pyysivät, että J ottaa heistä kuvan. 

Lapsilla oli aina hymy ja nauru herkässä. Olivat sitten järvellä uimassa tai koulumatkalla. Koulumatkalla vastaan tulleet kaksi valkonaamaa saattoivat kyllä myös olla aika hupaisan näköisiä.

Koulubussi

Herrat kolmipäällä. Etummaisin ilmoitti pitävänsä myös Eurooppalaisista tytöistä.

  

Paikallinen kansa, Batakit, ovat kristittyjä, joten sunnuntain kirkkomenoja enempää ei uskonto meille näyttäytynyt. Ovat tulleet tänne aikoinaan siamilaisten ja mongolialaisten heimojen häädettyä heidät vuorilta Thaimaan ja Burman alueilta. Keskenäänkin ovat täällä sotineet ja teitä ei juuri rakenneltu kylien välille. Sisäisesti ovat pitäneet kovaa kuria ja rettelöitsijät päätyivät heimojohtajien päivällisiksi. Normaali kohtalo oli kaula poikki kertahuitaisulla jonka jälkeen päälliköiden neuvosto söi teloitetun saadakseen tämän voimat. Irtileikattu pää heitettiin järveen minkä jälkeen järvestä ei saanut juoda viikkoon. Tavasta on luovuttu 1800-luvun alkupuolella.

Hautapaikkoja oli monen näköisiä ja pitkin pihoja ja vuoren rinteitä

Pienokaiset mamman helmoissa 

Ja avarassa maailmassa... Tästä kyllä taas kirmattiin sinne mamman helmoihin.

Suomalaiseen kesään tottuneelle on täällä varsin mukavat ja leppoisat oltavat. Järvivesi on ympäri vuoden noin +24 astetta ja muutenkin lämpötila pysyttelee siinä +25 asteen hujakoilla. Rannikolla myllertävä sadekausi tuo omat rippeensä myös tänne sisämaahan asti, joten kunnon sateiltakaan emme ole välttyneet. Sateessa oli kyllä aina sekin hyvä puoli, että pihallamme ahertaneet moottorisahahäiriköt eivät voineet työskennellä ja näin korvat saivat lepoa. Kyllä meinaan otti tuo sahaaminen pattiin oikein kunnolla ajoittain.

Kylpypäivä joka päivä!

Motorisahahäiriköt ajoivat toisina päivinä evakkoon kukkuloille

Häirikkö tekee lankkua moottorisahalla (!). Mitäköhän tästä sanoisi Suomalainen työturvallisuusviranomainen? 

Niin ja osoittautuihan tuo maailma taas melko pieneksi. Toisena aamunamme pöytäämme istahti suomalainen reipas ja iloinen nuorimies. Eipä mennyt aikaakaan, kun selvisi että saman kaupunginosan poikia Millan kanssa ja vieläpä tämän pikkusiskon ystävä. Taas saatiin hämmästellä maailman pienuutta. Siinä sitten kippistettiin vielä illalla ystävänpäivälle ja jauhettiin kirjaimellisesti p***aa tuutin täydeltä. Oli kerrassaan mukavaa pitkästä aikaa vaan turista kaikesta maan ja taivaan väliltä ilman, että keskustelu rajoittuu pelkkiin reissukokemuksiin. Muutenkin kyllä on saatu huomata, että suomalaisia löytyy kyllä lähes maailman joka kolkasta ja kaikkina vuodenaikoina.

Ihana rauhallinen Toba