Kahvikakkakissa ja ukotus – Bali, Sanur 25.-31.1.2012

Lennot JetStarilla Christchurch – Sydney – Bali 340€ / hlö
30pv viisumi 25 USD / hlö (n. 19,20€)
Taksi lentokentältä Sanuriin 95 000 IDR (n. 7,90€)
Majoitus Prima Cottages 24 USD / yö (18,50€) sis. lämmin vesi, tuuletin ja aamiainen
Iso (0,62l) Bintang n. 30 000 IDR (2,50€)
Paistettu riisi kanalla 25-35 000 (2-3€)
1h hieronta 50 000 (n. 4,10€).
Mani- ja pedikyri 90 000 (n. 7,50€)

Monen monta kertaa oli tullut tiirailtua Indonesian viisumikuvioita ja vihdoin koitti aika nähdä kuinka homma käytännössä toimii. Mikäli tieto ei ole sinulle tarpeellinen tai viisumikuviot muuten vaan satu olemaan lähellä sydäntäsi, niin loikkaa seuraavan kahden kappaleen yli.

Ennen matkaa kannattaa huolehtia lento- tai laivalippu, joka osoittaa sinun poistuvan maasta viisumin aikarajan puitteissa. Meitä ei olisi Ausseissa koneeseen päästetty ilman tätä todistetta, mutta tällä kertaa se oli huolehdittu hyvissä ajoin kuntoon. Se käytätkö lipun, niin on sitten ihan toinen juttu. Balin lentokenttä on todella kompakti, joten maahan saapuminen käy helposti parin jonon kautta. Mikäli olet hankkinut viisumin ennakkoon, niin voit mennä suoraan passintarkistusjonoon oikealle. Jos haluat hankkia viisumin tullessa (kuten me), niin käy ensin jonoon vasemmalle pankkitiskeille viisumin maksuun. Viikon mittaisen saa 10 USD:llä ja seuraava vaihtis 30pv pulittaakin sitten 25 USD:tä. Nykyisin voit maksaa pelkkien dollarien sijaan myös Master Cardilla (muista käteisvaluutoista ei ole tietoa). Maksettuasi VOA:n (=visa on arrival) suuntaa kuitin kera passintarkastukseen. Homma sujuu ilman sen suurempia kyselyitä ja tuossa tuokiossa olet jo keräilemässä pakaaseja hihnalta. Laukkuhihnojen vierestä löytyvät ensimmäiset automaatit, joista voi myös Visalla (ja muillakin tunnetuilla korteilla) nostaa paikallista valuuttaa. Heti ulos päästyäsi löytyy pitkä liuta rahanvaihtopisteitä, joten käteisen vaihto onnistuu myös ennen taksihärdelliä.
Taksi hoituu helposti ilman ukotuksia, jos maltat mennä jonottamaan luukulle, jonne kiinteähintaiset matkat eri Balin kohteisiin maksetaan. Jonottaessasi tulee kuskit kysymään mihin olet menossa ja tarjoaa omilla hävyttömillä summilla samaa kyytiä. Maksettuasi kiinteän summan tiskille odottaa vieressä kuski joka vie sinut perille maksamaasi kohteeseen ilman mitään ylimääristä säätöä. Kentältä Sanurin rantakylään kesti noin 25 minuuttia.

Olimme jättäneet taakse 10 aktiivista päivää auton kanssa, joten Balille saavuttaessa halusimme olla ensi alkuun muutaman päivän edes paikallaan ja miettimättä jatkosuunnitelmia. Majapaikkamme Prima Cottage oli oikein miellyttävä pikkuhotelli kapean sivukadun varrella. Avara ja valoisa huoneemme oli heti respaa vastapäätä, joten huoneessamme toimi aulan yleinen wi-fi. Aamiaismunakas tai pannari nautittiin sisäpihalla uima-altaan vierellä ja päivä kului mukavasti altaalla paistatellessa. Muuta viihdykettä päivään tarjosivat papukaijat ja sivettikissat (eli kahvikakkakissat), sekä hotellin isohko kirjalainaamo.

Kahvikakkakissa

Vaikka Uusi-Seelanti ja Australia olivat upeita kokemuksia, niin kyllä oli vaan taas ihanaa olla budjettimatkaajana halvassa maassa! 10 eurolla pystyy nauttimaan kevyesti kaksi lämmintä ateriaa ja ison bissenkin vaikka joka päivä. Saahan sitä rahaa menemään helposti tuplatenkin päivässä, mutta ainakaan perus eläminen ei vaadi jatkuvaa pennosten syynäämistä.

Vähän isommalla budjetilla

Syynätä sen sijaan kannattaa jos menet ja vaihdat rahaa kadulla olevista epävirallisimmista vaihtopisteistä. Voisi kuvitella, että sen verran ollaan mekin reissattu, että ei ihan perinteiseen ranhanvaihtohuijaukseen langettaisi, mutta niin vaan langettiin… Vaihdettiin molemmat 100 USD:tä mestassa, joka lupasi erinomaiseen kurssiin. Tyyppi laski 50 000 IDR:n seteleistä pikku pinoja sovitun kurssin mukaisesti. Pinot olivat siinä kaikkien silmien alla ja saatiin laskea itsekin. No viimeiset pennoset olisivat vaatineet meiltä vaihtorahaa, jota ei tietysti ollut. Tyypin kaveri riensi hätiin ja hirvee sählinki päälle että saivat oikean summan kasaan. No sitten hätiin juossut kaveri haastattelikin jo meitä erinäisillä kysymyksillä ja keskittyminen kaiketi herpaantui. Lopputuloksena, että emme sitä ihan vihon viimeistä käteen saatua rahanippua enää laskeneet, urpot… Itsetunto sai kovan kolauksen, kun hetken päästä ravintolassa vielä rahoja laskettiin ja molemmat saivat 200 000 (n. 16,60€) liian pienen summan. Hetki mietittiin ja lopulta päätettiin palata takaisin vaihtopisteelle. Ihan ei ollut selvillä mitä perillä tehtäisiin, mutta paikalle kuitenkin paukattiin. No eihän se vaihtajatyyppi enää siellä ollut, mutta kaveri oli. Yritti kysyä, että tultiinko rahaa vaihtamaan ja kutsui liikkeen perälle jossa vaihto tapahtui. J totesi takaisin, että tiedät varsin hyvin miksi ollaan täällä ja pysytellään tässä kadulla nyt vaan. Tyyppi soitteli kaveriaan takaisin ja J puhui rauhallisesti, että annat nyt 100 000 mieheen fyrkkaa ja asiasta ei tarvitse keskustella sen enempää. Tyyppi kaivoi salamana fyrkat ja liipastiin pois paikalta. Lopputuloksena, että saimme oikeastaan sen mitä oikeissa vaihtopisteissäkin olisi saatu, mutta kaupan päälle hieman jännitystä iltaan ja kovan opetuksen.

Näiden valuutasta sais kyllä tiputtaa muutamat nollat... Tässä noin puolitoista miljoonaa...

Noin muuten päivät kuluivat lepäillessä, hyvää ruokaa syödessä ja pieniä kävelyretkiä tehdessä. Pilvisenä päivänä otettiin ilo irti paikallisista hemmottelupalveluista, eli J ”pakotettiin” hierontaan ja Milla sai kynnet taas kauniiksi mani- ja pedikyrissä. Niin ja pääsimmehän me täällä äänestämäänkin! Mikä parasta, että kunniakonsulaatti sijaitsi Sanurissa, eli päästiin kävellen paikanpäälle hoitamaan kansalaisvelvollisuutemme. Siinä samalla tuli turistua muutaman muunkin suomalaisen reissaajan kanssa ja ehkä heistä kahteen törmäilemme vielä lähiviikkojenkin aikana.

Kauneushoitolassa oli hoitajilla lapset mukana sunnuntaisin. Tässä Carla.

Sanur noin yleisesti ottaen on varmasti oikein kiva paikka, jos tulet parin viikon lomalle. Kaikki palvelut löytyvät täältä ja ranta on ihan kiva. Hienommat resortit ovat oikein todella kauniita puutarhoineen ja uima-altaineen. Meille se tarjosi sen mitä tulimme hakemaankin, eli rentoutumista auringossa, jonka jälkeen taas oli energiaa hieman suunnitella seuraavia peliliikkeitä. Kaupankäyntikulttuuri on melko aggressiivinen tai sitten yrittävät vaan nyhtää low season turisteista sen vähän edes mitä saavat. Mekkojen katselu jäi Millalla ainakin melko lyhyeen, kun ei niitä rauhassa voinut katsella mitenkään vaan yhteen koskettuasi piti heti sovittaa ja olla hintaa tinkaamassa. Ehkä tämä kaikki vaan vaatii taas hieman totuttelua tai ehkä homma ei ole ihan niin räväkkää muualla Indonesiassa. Senhän meille vain aika näyttää ja sillä välin nautiskellaan muista asioista, kuten J siitä, että häntä paikalliset kutsuvat nimellä Boss.

Tulevaisuuden Bossit

Niin ja onhan täällä taas aika todella lämpimät oltavat ;)