Paluu tulevaisuuteen - Langkawi 3.-7.3.2012

Millan mutina

Iso ilo löytyi Langkawilaisen tax-free liikkeen hyllyltä

Ennen kuin reissua oli takana kuukauttakaan, vierailimme ensimmäisen kerran Langkawilla. Istuin tuolloin rannalla varpaat hiekkaan upotettuina auringonlaskua tuijottamassa, enkä voinut olla hymyilemättä ajatukselle siitä, että tuota fiilistä olisi lupa nauttia kokonaiset kuusi kuukautta!

Reissua oli jäljellä kuutisen viikkoa, kun palasimme pikaisesti vielä käymään saarella. Majoituimme vanhaan tuttuun Mali Perdana Resortiin ja saimme peräti saman huoneen. Muutama päivä kului siellä oikein leppoisasti ja rennosti. Yleensä saavuttaessa uuteen paikkaan on ihan normaalia lähteä heti koluamaan kadut, kulmat ja nähtävyydet, sillä haluathan olla perillä siitä mihin oikein ollaan tultu ja mistä paikan kulttuurissa esimerkiksi on oikein kyse. Itse olen kuitenkin aina aika ajoin tällä reissulla kärsinyt nähtävyysähkystä. Pahin ähky taisi olla silloin kun pääsimme Sydneyhin. Taakse oli jätetty lähes 7000km pelkkää näkemistä ja kokemista pelkästään Australian osalta, jonka jälkeen 10 päivää kotielämää tuli todella tarpeeseen. Nyt oli vähän samanlaiset fiilikset, joten oli mukava palata tuttuun paikkaan. 

Langkawille tullessa ei ollut minkään laisia paineita lähteä omalta hotellilta ja rannalta mihinkään, sillä paikat oli koluttu jo aikaisemmin. Muutenkin olen nyt reissun loppupäätä kohti yrittänyt muistuttaa itselleni entistä useammin, että ihan kaikkea ei tarvitse tällä reissulla kokea ja joka nurkkaa koluta. On ihan sallittua välillä vaan olla ja imeä paikan energiaa itseensä ihan vaan paikoillaan. Näinpä täällä me vaan makoilimme rannalla (jossa oli ehkä 10 ihmistä meidän lisäksi!), uitiin, nukuttiin ja nautittiin intialaisen keittiön antimista. 

 

Tomaton Mee-kokki laittelee J:n aamiaista

Taivaallisen hyvää ruokaa löytyi ravintola Mumbai Palacesta (Cenang Beach)

Lopput reissusta lupasinkin pyhittää sille täydelliselle rentoutumiselle. Mitään ei ole enää pakko nähdä tai tehdä, tai potea tekemättömyydestä yhtään huonoa omaatuntoa. Nautitaan ennemmin siitä, että voi vaan istua rannalla varpaat hiekassa ja tuijottaa punertuvaa horisonttia aina siihen hetkeen kunnes purppura muuttuu tähtitaivaaksi ja horisontissa siintää enää kalastusveneiden kirkkaat valot. Pullo hyvää valkoviiniä ja matkakumppani ovat tietysti erinomainen lisä tuohon hetkeen ;)