Aitoja ihmisiä ja aitoja unelmia - Prachuap Khiri Khan 27.3.-30.3.2012

Majoitus Baan Pak Sukjai 450B THB / yö. Sis ilmastointi ja lämmin vesi
Lämmin ateria hotellilla 40 THB (n. 1€)
Nuudelikeitto possulla iltatorilla 25 THB (n. 0,60€)
Iso Chang-olut hotellilla 45 THB (n. 1,40€)
Skootterin vuokra 200 THB / vrk (n. 5€)
Polkupyörän vuokra 40 THB / vrk (n. 1€)

Andamanin meren pitkät hiekkarannat jäivät taakse, kun pitkästä aikaa nousimme bussiin ja suuntasimme reippaan päiväetapin kohti pohjoista. Tie mutkitteli Myanmarin rajaa ja vuoristoa myötäillen auringonkin ehtiessä upota horisonttiin ennen perille pääsyä. Illan pimeydessä jäimme kyydistä pois tarkalleen ottaen Thaimaan kapeimmalla kohdalla. Seuraavaksi kohteeksi oli valittu Hesarissakin tovi sitten esitelty rantakaupunki Prachuap Khiri Khan.

Odotusten mukaisesti kyseessä ei ollut mikään turistikohde, joten myöskään perinteisiä turisteja kyyditseviä palveluita ei ollut valmiina tien varressa odottamassa. Tarjolla oli yksi ainokainen mopotaksi, mikä ei tuntunut kovin kätevältä kyydiltä kahdelle länkkärille isojen kantamusten kera. Pienen neuvonpidon päätteeksi Milla pakattiin mopon selkään ja J lähti lampsimaan iPhonen gps-kartta turvanaan. Eksyminen ei kuitenkaan ollut suurin riski muutaman kilometrin retkellä, vaan yllättäen säpinää aiheuttivat kulkukoirat ja pihoilta hyökkäävät ja murisevat vahtikoirat. Vainoharhaisen potkualtis mutta muuten ehjä J pääsi lopulta perille, eikä suihku ja kylmä olut tullut hätiin yhtään liian aikaisin. Mopolla saatu kyyti meinasi ensin viedä Millan väärään osoitteeseen, mutta onneksi Agodan kautta kuvat oli katsastettu ennakkoon ja kyydittävä osasi sanoa koska oltiin väärässä ja lopulta vastaavasti oikeassa paikassa.

Hotellin nuori sympaattinen omistaja Tanja tervehti reippaasti ja hieman hapuillen myös suomeksi(!). Hän oli tulostanut itselleen kaikki suomenkieliset perustervehdykset, jotta osaisi toivottaa meidät tervetulleeksi. Myös kiitos, hyvät yöt ja huomenet löytyivät listalta. Oli silmin nähden innoissaan tulostamme ja vuorostaan me saimme olla vaikuttuneita saamastamme vastaanotosta. Ilta vierähtikin Tanjan ja yörespa Tian kanssa jutellessa. Tanja on todella kiinnostunut Euroopasta ja haaveilee matkasta Sveitsiin. Rahaa kuulemma säästetään, mutta kestää vielä pitkään ennen kuin tarpeeksi on kasassa. Vaikka mitään emme olleet itse kylästä nähneetkään, niin tuntui heti siltä, että olemme saapuneet ei pelkästään erilaiseen, mutta myös jokseenkin aitoon paikkaan. 

Thammikaram 2 temppeli

 
Aamulla vuokrasimme pyörät alle ja lähdimme polkemaan pitkin kylän raitteja. Edullinen hotellimme on vähän kaukana kaikesta kävellen, mutta polkupyörällä tai skootterilla pääsee mukavasti paikasta toiseen. Keskusta itsessään lepää pyöreän lahden poukamassa ja rantaviiva myötäilee rantabulevardi. Päivisin kadulla kuivatetaan mereneläviä ja iltaisin meren herkkuja myyvät ravintolat levittävät pöytänsä ja tuolinsa ulos kurisevien vatsojen iloksi. Toisessa päässä rantabulevardi päättyy sotilastukikohdan aitaan ja toisessa kohoaa pieni vuori. Sotilastukikohta itsessään on jo ihan näkemisen arvoinen paikka, mutta me päätimme ensi katsastaa vuoren laella auringossa kimaltelevan temppelin. 

Mustekalaa kuivatuksessa

396 askeleesta huipulle, enää puolet jäljellä

Tässä seison, ettekä te voi minulle mitään!

Perheenjäsenet huolehtivat toisistaan

Matkaa huipulle on 396 askelmaa ja viihdykettä nousun ajaksi tarjoaa suuri lauma levottomia apinoita. Puolen päivän aikaan kiipeäminen ei ollut järin järkevää ja perillä hiki valui solkenaan. Hengitys ehti kuitenkin tasaantua ennen alas menoa, sillä näkymät ylhäältä olivat todella upeat ja niitä töllistellessä meni tovi. Pienessä tuulenvireessä ja temppelin varjossa, oli kerrassaan mahtavaa vain istua ja ihastella maisemia.

Katse Prachuap Khiri Khanin keskustaan 

Katse kalastajakylän suuntaan

 
Illalla kaupungin asukkaat kerääntyvät rantabulevardin lisäksi erilliselle ruokatorille. Polkaisimme paikalle muiden sekaan ja valitsimme päivällisen kojusta, joka parhaan arvaukseemme mukaan tarjoili nuudelikeittoja. Kaikki on kirjoitettu thaiksi, mutta numeroista päättelimme sopan kustantavan 25B. Keitto oli ehkä parasta nuudelisoppaa, mitä tällä matkalla olemme maistaneet ja hintakin täsmäsi, eikä todella päätä huimannut. Torilla oli mukavaa seurata paikallisten touhuja ja menoja. Ilmapiiri oli seesteinen ja kaikkien kasvoilla loisti hymy.

Tämä nainen loihtii Thaimaan parhaan nuudelisopan! Ainaskin meidän mielestä :)

Huippusymppis kahvila pyörien päällä liikkui torilta toiselle meiningin mukaan

Tämä herra suhtautui poseeraukseen yhtä vakavasti, kuin kummalisten litkujensa myyntiin

Polkupyörällä liikkuminen oli periaatteessa oikein hauskaa, mutta pimeän tullen ilmeni samat ongelmat kuin kävellessäkin. Eli ne kirotut koirat. Sydän pomppasi kurkkuun moneen otteeseen, kun hampaita näyttävät ja rähisevät nelijalkaiset hyökkäsivät pihoiltaan ja ojistaan fillareiden kimppuun. Eikä ihme, sillä yksikään paikallinen ei tunnut liikkuvan muutoin kuin skoottereilla. Toisesta pyörästämme meni vielä ketjukin katkeamaan ja jouduimme jalkapelille taluttelemaan. Siinä tuli samalla vannottua, että skootteri vuokrataan heti seuraavana aamuna.

Skootterin ollessa alla, pääsimme mukavasti liikkumaan hieman pidemmällekin. Prachuap Khiri Khan koostuu kokonaisuudessaan kolmessa pyöreästä lahdesta, joista keskusta on keskimmäisen kohdalla. Reunoilla olevien lahtien ympäristöistä löytyvät sotilastukikohta ja kalastajakylä. Jokaisen lahden poukaman toisestaan erottaa niemen kärjessä kohoava vuoren nyppylä. Olimme kuulleet, että kalastajakylän viereisen vuoren sisällä olisi luolassa makaava Buddha-patsas, jota lähdettiin ensimmäiseksi katsastamaan. 

Khao Tham tempelin ovenvartijat

Perillä vuoren juurella oli komea puusta tehty temppeli, jota tietysti pysähdyimme kuvaamaan. Paikalle kurvasi myös paikallinen surusilmäinen mies skootterillaan ja ryhtyi innokkaasti juttusille. Hän kantoi repussaan pientä valokuva-albumia paikallisista nähtävyyksistä ja esitteli niitä meille. Millalle tuli fiilis, että kohta meille myydään elefanttisafaria tai vastaavaa. Kaupusteluyritystä ei kuitenkaan kuulunut ja jatkoimme luolalle vievien portaiden juurelle. Surusilmäinen mies kuitenkin huristeli perässämme ja kyseli, että olemmeko kotoisin ehkäpä Helsingistä. Kävi ilmi, että hän on kadottanut yhteyden suomalaiseen ystäväänsä Hanneleen vuoden 2006 jälkeen. Hän pyysi, että voisimmeko mitenkään auttaa häntä selvittämään, että ystävä on hengissä ja voi hyvin. Tietysti lupasimme selvittää ja lähettää herra Pinitille kortin siinäkin tapauksessa, että emme häntä löytäisi.

Luolalle kiivetessä tuli taas lievästi sanottuna hiki ja jano. Perillä viileässä luolassa odotti hiljaisuudessa omassa rauhassaan makaava suurehko yli 300 vuotta vanha Buddha-patsas. Luolan aukosta sisään pyrkivä valo loi suorastaan mystistä tunnelmaa ja taas ei voinut kuin ihastella. Näky oli aika huikea ja vallitseva hiljaisuus sai meidätkin kuiskimaan, vaikka kaksin siellä oltiinkin. Matkalla alas tuli Pinit meitä jälleen vastaan. Oli käynyt hakemassa taskulampun, sekä valokuvan Hannelesta, jotta tietäisimme minkä näköistä ihmistä etsimme. Taskulampun taas siksi, että Buddhan takana luola jatkuisi ja siellä olisi lisää patsaita, mutta myös melko pimeää. Väsymys voitti ja päätimme jättää luolan jatkotutkimukset toiseen päivään. 

Kun Milla näki valon

Khan ka dai luolatemppelissä (Noi Bay temppeli) makoilee yli 300 vuotta vanha Buddha

Jäimme kuitenkin juttusille Pinitin kanssa ja ihan huomaamatta siinä vierähtikin koko iltapäivä rupatellessa asioista maan ja taivaan välillä. Meille selvisi muun muassa, että Pinitin lempinäyttelijä on Angelina Jolie, mistä hänen mielestään buddhismissa on kyse, ja että hän pitää enemmän nimestä Siam, kuin Thaimaa. Opimme myös kirjoittamaan nimemme thaimerkein. Epäselväksi ei myöskään jäänyt se, että Pinit ikävöi suomalaista ystäväänsä erittäin paljon ja kaipaa kovasti tietoa siitä, että Hannelella on kaikki hyvin. Kun lopulta hyvästelimme, ojensi Pinit Millalle vielä puusta nappaamansa kukan ja kiitti mitä nöyrimmin kaikesta avusta. Lopulta oli suorastaan hieman haikeaa vilkuttaa surusilmäiselle miehelle hyvästit. Kuten J sanoikin, niin reissun parasta antia on juuri ne hetket, kun voi heittäytyä keskusteluun paikallisen kanssa ilman minkäänlaista havaintoa ajasta.