Pyörä valmiina pyörimään

Viikot vierivät hurjaa vauhtia ja tuntuu, että reissu loppuu ennen kuin huomataankaan. Ei vaiskaan, onhan tuo kotiin paluu ollut viime aikoina mielessä monestikin. J totesikin ääneen, että koko paluun ajatteleminen pitää nyt lopettaa, koska muuten tässä unohtuu nauttia lähes kuukauden verran reissusta!

Hetki jolloin Lufthansan renkaat laskeutuvat Helsinki-Vantaalle, on ollut paljon mielessä mitä lähemmäksi paluupäivä on tullut. Sen ympärille kietoutuu samanlaista positiivista jännitystä, kuin mitä aikoinaan reissuun lähtö. Puolimatkan tunnelmissa Milla sanoi, että ei osaa oikein ikävöidä kotia ja arkea, kun ei tiedä missä ne keväällä tulevat olemaan. Puolisalaa sitä haaveiltiin, että nuo asiat sitten järjestyisivät omalla painollaan kuin itsekseen. Haaveet kävivät tältäkin osalta toteen ja oravanpyörä on valmiina Helsingissä odottamassa. Enää tarvitaan meidät juoksemaan siihen, heh.

Toban kauniisiin järvimaisemiin saapui viesti Millan vanhalta kollegalta. Tiimissä olisi keväällä paikka vapaana ja tulisi olla entiseen esimieheen yhteydessä, jos kiinnostusta löytyy. Löytyihän sitä ja Penangista käsin Skypen välityksellä sovittiin, että Milla palaa vanhoihin tuttuihin hommiin paluuta seuraavalla viikolla. Työkuvioiden ollessa selvillä, niin alkoi päässä tietysti heti raksuttamaan asuntokuviot. Meillä oli todella kiva koti keskustan tuntumassa lähdön aikoihin. Nyt kun katsottiin asuntoja vanhoilta nurkilta, niin nousi auringon pöhöttämä tukka vaan entisestään pystyyn (no okei, vaan toisella meistä) huikeiden hintojen johdosta. Hyväksyttiinkin heti se tosiasia, että asuntoa tuskin löytyy ennen kuin olemme takaisin Suomessa.

Eräänä iltana kurkistus Facebookiin kuitenkin kannatti. Siellä vanha tuttu huhuili, että olisiko joku asuntoa Punavuoresta vaille. Nopeat söivät hitaat ja noin tuntia myöhemmin oli sopimuspaperit sähköpostissa ja meillä tiedossa osoite jonne roinamme J:n äidin nurkista kannetaan! Saamme avaimet heti palattuamme käteen ja voimme aloittaa paluun arkeen muuttokuorman siivin! 

Uusi arki tulee pyörimään hyvinkin samanlaisten raamien sisällä aina työmatkaa ja lähi-Alepaa myöden. Voidaan siis sanoa, että kotona sitten ainakin tiedetään kirjaimellisesti mitä nurkan takaa löytyy, sillä asunto on vanhasta vain viiden korttelin päässä. Juuri nyt se kuulostaa erittäin hyvältä. Aika sitten näyttää miten me olemme muuttuneet sen arjen ulkopuolella vai olemmeko ollenkaan. Asioilla on tapana järjestyä ja nyt kyllä järjestyi erinomaisesti ilmaan minkäänlaista stressiä. 

 

Ennen paluuta on kuitenkin vielä hyvä tovi aikaa nauttia vapaudesta, hitaista ja rauhallisista aamuista, laatuajasta kahden kesken, huikeista maisemista, auringosta, lämmöstä ja ennen kaikkea ajasta ilman velvollisuuksia. Vielä otetaan ilo irti siitäkin, että omaisuus on kahdessa rinkassa, mutta samalla hykerrellään jo tyytyväisinä, kun tiedämme minne ne sitten hetken päästä lopullisesti puretaan.

Pian nämä kapsakit onkin sitten jo purettu kaappeihin...