Vesisota kotiinpaluuta vastaan - Bangkok 7.-16.4.2012

Bussi Prachuap Khiri Khan – Bangkok 180 THB / hlö (n. 4,50€)

Taksi Southerns Bus Terminal – Sukhumvit (Soi 20) 200 THB (n. 5€). Mittarilla
Majoitus Privacy Suites 34,80€ / yö
BTS lippu Asok – Siam 25 THB / suunta (n. 0,60€)
Lisätunnit lähtöpäivänä hotellissa klo 19:00 saakka 800 THB (n. 20€)
Taksi Sukhumvit Soi 20 – Suvarnabhumin kenttä 315 THB sis. Tietullit (n. 7,90€). Mittarilla

Bussimatka taittui jo parhaat päivänsä nähneellä kulkupelillä kohti Bangkokin sykettä. Vajaa viisi tuntia Prachuap Khiri Khanista lähdön jälkeen kaartoi bussimme Bangkokin Southern Bus Terminaalille, josta loikkasimme lähes lennossa taksiin. Huristeltuamme läpi kaupungin sykkeen Sukhumvitin alueelle ja saavuimme perille reissumme hotelliin numero 37.

Juniori-matkaaja vakavana

Asokin aseman läheisyydessä sijaitseva ”kotimme” oli varustettu keittonurkkauksella ja parvekkeella. Valo tulvi sisään huoneen leveydeltä lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista, luoden täydelliset puitteet aamun herätykselle. Huoneen yläpuolella kuudennessa (ja ylimmässä) kerroksessa oli uima-allas. Aurinko paistoi altaalle taivasta hipovista naapureista huolimatta pitkälti yli puolenpäivän, joten pääsimme vielä nauttimaan auringossakin makoilusta.

Hitaita aamuja...

Kattoterassi altaamme. Ei muita häiriöksi ;) 

Naapurirakennus. Kuva otettu altaalta

Viimeiset reissupäivät oli päätetty tällä kertaa käyttää muuhunkin kuin ostoskeskusten töllistelyyn. Tavoitteena oli käydä läpi pääkaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä, sekä tietysti huolehtia päivittäisestä aurinkoannoksesta uima-altaan äärellä. Ennen kaikkea tarkoitus oli nauttia ajasta ilman velvoitteita. Onnistuimme viimeisessä tavoitteessa erinomaisesti, mutta nähtävyyden jäivät jälleen näkemättä. Milla tosin on ne tärkeimmät käynyt läpi vuonna 1997 ja tuskinpa vuosisatoja vanhat temppelit ovat tässä ajassa kummemmin muuttuneet.

Viimeisinä päivinä nähtävyyksien katselu intoa rajoitti kummasti Thaimaalainen uusi-vuosi, eli Songkran. Kyseessä on puhtaasti maailman suurin vesisota ja meno kylillä sen mukainen. Viralliset päivämäärät Songranille ovat 13.-15.4. mutta pientä varaslähtöä ottivat ainakin muutama kotikatumme tyttöbaareista. Ystävällisesti jättivät kameralla varustautuneen turistin pyynnöstä kuivaksi, mutta samalla piti luvata, että seuraavana päivänä olisimme leikissä mukana.

Kaikenmoinen riehuminen ja bilettäminen ei suuremmin meitä kiinnostanut, joten Khao San Road ja muut Songkranin keskusalueet jätettiin suosiolla väliin. Oli ihan riittävästi hauskuutta ja kokemista sotimisesta kotikadulla. Hankittiin itsekin ehkä lähikaupan hurjimmat vesitykit ja maksettiin samalla mitalla kastelijoille takaisin. No myönnettäköön, että vastapuoli ei ehkä kastunut toimestamme yhtä tehokkaasti, mutta hauskaa oli! Mutta aina sen verran täytyy leikkimieltä löytyä, että omilla kulmilla voi osallistua paikalliseen juhlaan, eikä se kastuminenkaan näissä lämpötiloissa oikeastaan haittaa.

Kaikki halukkaat ovat vesisodassa mukana vauvasta vaariin

Sotakunnossa!

Läpimärkänä ja talkillakin kyllästetynä jaksaa vielä hymyillä

Jos kaupunkiin ei satu Songkranin aikaan, niin voi keskipäivän kuumuutta paeta ostoskeskusten lisäksi myös puistoihin. Lumphini Parkissa oli Millan mukava köllötellä puun varjossa, samalla kun J otti mittaa uudesta infrapunafiltteristään. Ruohikolla makoillessa kannattaa kuitenkin sen verran pitää silmät auki, että jos sattuu sopivasti suurehkojen varaanien reitille, niin säikähdys voi olla melkoinen. Kavereita nimittäin käyskentelee puistossa muutamia ja mittaa on lähes pari metriä. Puistossa pääsee mukavasti vapaalle myös suurkaupungin jatkuvasta sykkeestä, joka väkisinkin rytmittää askeltasi ostoskeskuksissa liikkuessasi.

Mikäli taas satut sairastamaan ostomaniaa, niin löytyy lääke ihan muualta. Toinen toistaan hulppeampia ostoskeskuksia löytyy joka nurkan takaa ja Millankin tarve hypistellä kauniita esineitä tuli täytettyä alta aika yksikön! Tavaraa ja krääsää löytyy joka lähtöön, sekä jokaiselle lompakolle. Toisaalta samalla tavaran paljous sai aikaan sen, että ei oikein edes kyennyt tekemään ostopäätöstä ja lopullinen saldo jäi melko laihaksi. Jos Sukhumvitin alueella majailee, niin Milla lämpimästi suosittelee käyntiä Asokin aseman viereisessä Terminal21 kauppakeskuksessa. Jokainen kerros on tehty oman teeman mukaan ja teemat ovat muita suurkaupunkeja, kuten Lontoo, San Francisco, Tokio, Rooma jne. Ja näiden suurkaupunkien tunnusmerkkejä on käytetty hauskasti sisustuksessa ja rakenteissa.

Ostostarjonnan lisäksi nautimme myös Bangkokin ravintolatarjonnasta lähinnä italialaisen ja intialaisen ruuan kautta. Kumpikaan ei ole sieltä halvimmasta päästä, mutta esimerkiksi Mondonkin oppaassa mainitun Bella Napolin (Sukhumvit Soi 31) pöperöt olivat niin suussa sulavia, että hetkeksi saattoi unohtaa täysin missä maassa todellisuudessa olimmekaan. Tai sitten olimme vain eläneet liian kauan riisillä ja nuudeleillä… Intialaisen ruuan himo taas tulee jo ihan tätä kirjoittaessa, sen verran suussa sulavaa herkkua saa näiltä nurkilta.

Hymyilevä Calzone

Viimeinen viikko oli ihan yhtä rentoutumista ja lomaa. Pötköteltiin altaalla, syötiin hyvin, Milla rentoutui jalkahoidossa, pedi- ja manikyyrissä, eikä minään päivänä ollut kiire mihinkään. Aika utopistiselta tuntui koko ajatus siitä, että viikkoa myöhemmin kuskaisimme jo muuttokuormaa ja hytisisimme muutaman asteen lämpötiloissa harmaassa Helsingissä. Jotta saimme nauttia uima-altaasta ja auringosta viimeiseen hetkeen saakka, niin pulitimme hieman extraa, jotta saimme pitää huoneemme peräti seitsemään saakka illalla. Aurinko olikin taas jo painunut horisonttiin, kun heitimme täyteen pakatut rinkat viimeisen kerran taksin perään Aasian mantereella ja suuntasimme pröystäillen taksilla lentokentälle. Sanomattakin varmaan selvää, että olo oli melkoisen haikea…

Onks pakko lähteä... En halauaisi...