Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pingviinimatkat

17.6.2012

Maalla, merellä ja ilmassa

Budjetointimielessä itse reissaamiseen ja paikan vaihtamiseen kuluvia summia on kaikkein vaikeinta laskea ennakkoon. Muuttujia ja yllättäviä kuluja sisältyy tähän osaan kaikkein eniten. Myöskin mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoilla on toisinaan vaikeaa, jos viisumi alkaa umpeutua ja maasta on yksinkertaisesti lähdettävä pois. Olimme budjetoineet matkoihin meneväksi kahdelta hengeltä noin 3000€ ilman HEL-BKK-HEL lentoja. Nyt varaisimme tähän osioon vähintään 5000€. Budjettimme kaikin puolin oli vain suuntaa antava, eli joustovaraa löytyi. Se siis mikä hotelleissa säästettiin, niin vähintäänkin käytettiin matkakuluihin.

Kaikki kuljetukset ja matkat yhteensä kahdelta hengeltä 4349€ + 1400€ lennot HEL-BKK-HEL
Bussit 903€, josta bussipassi Ausseissa oli 680€
Minibussit, lautat, shuttlet jne. 616€, josta Stewart Islandin matkojen osuus 177€
Autonvuokrat 601€ + bensakulut 350€, autolla liikkumisen kulut yht. 951€
Lennot reissunpäällä 1879€

Erikoisin kulkupelimme 
 
LENNOT

Mikäli et osta kaikkia lentolippuja ennakkoon, niin on oikeastaan mahdotonta tietää kuinka paljon niihin lopulta uppoaa rahaa. Ennakkoon olimme varanneet ainoastaan meno-paluut Helsingistä Bangkokiin, sekä ensimmäisen jatkolennon Bangkokista Singaporeen. Viikko ennen Australiaan lentämistä perehdyimme lentolippuihin ja päädyimme extempore palaamaan vielä yhdeksi yöksi Singaporeen, sillä Jet Star tarjosi sieltä halvimman yhteyden Darwiniin.

Enemmän päänvaivaa aiheuttikin sitten lentomme Sydneystä Uuteen-Seelantiin. Meille ei ollut väliä mihin eteläsaaren kaupungeista lentäisimme, mutta ajankohtamme matkustaa uuden vuoden aikoihin oli todella haastava. Aussit viettävät tuolloin kesälomaansa, joten kaikki viikot ennen ja jälkeen uuden vuoden olivat kalliita. Lopulta luovuimme ajatuksesta mahtavista uuden vuoden kinkereistä Sydneyssä ja valitsimme lennot, jotka pitivät meidät yläilmoissa rakettien paukkuessa.

Lennot Uudesta-Seelannista Indonesiaan ostettiin tuskanhien noustessa otsalle Sydneyn lentokentällä (lue tarkemmin täältä). Onneksi hintoja oli tullut vertailtua vain päivää aikaisemmin, niin tiesimme mistä lähteä lippuja hakemaan. Muuten olisi voinut tulla paniikille tilaa, sillä ei ollut väliä taaskaan mistä kaupungista lentäisimme ja minkä Aussi-kaupungin kautta, kunhan perille päästäisiin. Hyvä sivusto vertailulle on Webjet.

Indonesiassa oli taas pakko turvautua lentomatkustamiseen siirtyessämme Balilta Sumatran saarelle. Indonesiassa lippujenostaminen edullisimpaan hintaan ei ole aina mahdollista, ellet omista paikallista luottokorttia. Lentoyhtiöitä on lukuisia ja niiden turvallisuudesta voi lueskella keskustelupalstoilta erilaisia kauhutarinoita. J oli tulla hulluksi vaimon aina keksiessä jotakin valitettavaa jokaisesta mahdollisesta halpisyhtiöstä. Lopulta päädyimme lentämään Lion Airilla ja liput meille hoiti hotellin respa matkatoimiston kautta. Matkasta tarkemmin voi lukea täältä.

Liput Indonesiasta Malesian puolelle oli hankittu jo Uudessa-Seelannissa, sillä välillä voivat viisumin hankinnan yhteydessä pyytää esitettäväksi lipun, joka osoittaa poistumisesi maasta tiettyyn päivään mennessä. Spontanius on tästä taas kaukana, mutta moni tekee myös niin, että ostavat vain halvimman lipun minne hyvänsä maan rajojen ulkopuolelle, jolloin hinta ei suuremmin kirpaise mikäli omat suunnitelmat muuttuvat. Meidän suunnitelmat pysyivät ennallaan lensimme suunnitelman mukaisesti Medanista Penangiin.

Kaiken kaikkiaan lensimme huomattavasti vähemmän, kuin mitä alun perin kuvittelimme. Jos olisimme pysyneet koko puolivuotta Aasiassa, niin olisi lentomatkusteluun kulunut varmasti huomattavasti enemmän. Kuvitelma tosin oli, että Ausseissa olisi lennetty pidempiä etappeja, mutta toisin kävi… 

  
Changi Airport Singapore

Hilpeä matkustaja

BUSSIMATKAT

Bussilla sitten matkustettiinkin huomattavasti enemmän, kuin mitä olimme kuvitelleet. Matka onnikalla läpi koko Australian ei todellakaan ollut suunnitelmissa, mutta nyt emme sitä muuttaisi mistään hinnasta. Bussilla matkustettaessa näkee valtavasti enemmän itse maata ja tapaa helpommin niin paikallisia, kuin muita reissaajiakin. Rahaakin säästyy, kun viettää yönsä pyörien päällä hotellin sijaan.

Ensimmäiset bussimatkat kurvailtiin Malesian mailla. Liikkuminen oli helppoa, asemat keskustoissa ja bussit suorastaan luksusta. Kaikissa käyttämissämme pitkänmatkan busseissa oli leveät penkit, runsaasti jalkatilaa ja hinnatkin sopivat budjettimatkaajalle. Aikatauluja ja hintoja googlattiin päätyen aina Jorney Malaysia sivuille. Malesian busseihin tottuneelle oli pieni kulttuurishokki istahtaa Australian Greyhoundin kyytiin, eikä down underissa ajetun 6700 kilometrin jälkeen bussimatkustus enää suuremmin houkutellut.

Alun perin ajattelimme vuokrata Darwinista auton tutustua sillä pohjoisen territorion luonnonpuistoihin ja lentää mahdollisesti suoraan Darwinista Adelaideen. Ajatus Australian punaisesta sydämestä vei kuitenkin voiton ja tiedustelimme autonvuokraamosta (Trifty) mahdollisuutta ajaa itse Alice Springsiin ja jättää auto sinne. Vertailun vuoksi halusimme kuitenkin tietää bussien hinnoittelun.

Visiitti Greyhoundin toimistoon (67/69 Mitchell Street) sinetöi nopeasti päätöksemme umpihullusta bussimatkasta halki Australian. Ystävällinen virkailijanainen selvitti meille erilaisia matkustusvaihtoehtoja ja aikatauluja ja möi passit meille peräti reppureissaajan alennuksella, vaikkei meillä alennukseen oikeuttavaa jäsenyyttä ollutkaan. Vaikea uskoa, että suuremman kaupungin kanssasisar olisi toiminut samalla tavalla. Flexi Day Pass oikeutti 10 päivän matkustamiseen seuraavan 60 päivän aikana ilman kilometrirajoitetta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että matkustettaessa yön yli, niin paloi passista aina kaksi päivää. Loppuen lopuksi meillä jäi vielä yksi päivä passista käyttämättä päästyämme Sydneyhin saakka. Passeja on monenlaisia ja hintaisia, joten kannattaa tutustua heidän sivuillaan erilaisiin vaihtoehtoihin.

Uudessa-Seelannissa reissattiin vannomuksista huolimatta vielä muutama etappi Nakedbussilla. Tarujen maassa on bussimatkaajallekin lukuisia erilaisia kortteja ja passeja, joista löytynee sopivin. Linkit eri vaihtoehtoihin on jo listattu Lonely Planetin sivuille, joten klitkaa sinne tästä. 



 

LAUTAT

Koska Stewart Islandille ei autolla olisi tehty mitään, niin vuokrasimme auton vasta Queenstownista. Kallein yksittäinen etappi suhteessa matkaan pulitettiin matkasta Stewart Islandille. Hinta huimasi budjettimatkaajan päätä niin, että hetki manattiin mainostamme matkan kääntöpisteestä. Matkat Stewart Islandille voi ostaa vain Stewart Island Experiencen kautta.

Lautoilla liikuttiin myös Aasian puolella, sillä moni kohteistamme sijaitsi saarella. Liekö onnea matkassa vai ainoastaan sopiva vuodenaika kyseessä, sillä suuremmilta keinutuksilta ja myräköiltä selvittiin. Kivuliasta lauttamatkustuksesta teki lähinnä ilmastointi, joka jäähdytti paatin pakkaslukemille! Ainoastaan Balilta Lembonganin saarelle oli valittavissa eri hintaisia vaihtoehtoja, muissa kohteissa liikennöintiä hoiti yksi ja sama yhtiö, joten hintavertailulta säästyttiin. 

Sanur - Lembongan lautan kannelta
Mersingissä lautta vaihtui onnikkaan ja kohti KL:ää
  
Lake Toban lautta

MINIBUSSIT

Loppumatkasta alkoivat halut hintavertailulle hiipumaan ja mitä helpompaa matkan teko oli, niin sitä vähemmän meitä muut vaihtoehdot kiinnostivat. Niinpä Thaimaassa hankimme lyhyemmille etapeille pakettimatkan ovelta ovelle minibussilla. Hikipinkoreissaajahan ei moiseen sortuisi, vaan hankkisi omat kuljetukset esim Langkawilta Koh Lantalle yhdistäen taksin, lautan, bussin, taksin, lautan ja tuk-tukin. Kukin tyylillään ja Thaimaassa vaihtoehtoja piisaa jokaiseen makuun ja budjettiin. Myös Sumatralla reissattiin minibussilla (Raja Taxi Service), jolla on useammassa kaupungissa kuljetuspalveluita tarjolla.

AUTON VUOKRAUS

Autonvuokrauksesta Uudessa-Seelannissa olemme jo kirjoittaneet aiemmin, joten kiinnostuneiden kannattaa klikata tästä. Australian Alice Springissä otettiin myös oma auto alle Ulurun visiittiä varten. Muille vastaavaa suunnitteleville suosittelemme huolehtimaan tankkauksesta Erldundassa, sillä Yularassa hinnat ovat pöyristyttäviä. Autoa vuokratessa kannattaa tehdä vertailuja (käyttämämme Central Car oli ainoa, jolla ei ollut kilometrirajoitetta) ja pohtia omaan tarkoitukseen sopivinta ajoneuvotyyppiä. Monille reiteille on asiaa vain nelivedolla ja rikkeistä osataan sakottaa niin, että tuntuu.

Mikäli oma auto ei ole vaihtoehto, niin Alicesta käsin tehdään kyllä monenlaisia retkiä kuuluisaan luonnonpuistoon, jotka sisältävät upeat kokemukset tähtitaivaan alla yöpymisestä aina kamelilla ratsatukseen ja muihin aktiviteetteihin. Näitä retkiä ja hintoja voi ihmetellä mm. Greyhoundin sivuilla. Meidän omatoimiretkestä voi lukea tarkemmin täältä.




KULUYHTEENVETO

Australia

Lento Singapore-Darwin 264 SGD / hlö (kurssi 1.7), yhteesä 311€
Airport Shuttle Darwinissa 13 AUD / hlö (kurssi 1.35), yhteensä 19€
Bussipassi Australia 10 matkaa, 459 AUD / hlö (kurssi 1.35), yhteensä 680€
Minibussi Nitmilukin luonnonpuistoon 25 AUD / hlö (kurssi 1.35), yhteensä 37€
Autonvuokra Alice Springsissä (Cetral Car) 155 AUD / 2 vrk (kurssi 1.35), yhteensä 230€
Auton tankkaus Ulurulla n.42 litraa 86 AUD (kurssi 1.35), eli 64€
Auton tankkaus Alice Springs 70 AUD (kurssi 1.33), eli 53€

Yhteensä 1393€ / 2 henkilöä

Uusi-Seelanti

Lento Sydney – Christchurch 288,5 AUD / hlö (kurssi 1.31), yhteensä 440€
Airport shuttle Christchurchissa 15 NZD / hlö (kurssi1.7), yhteensä 18€
Bussi Christchurch – Dunedin 38,50 NZD / hlö (kurssi 1.7), yhteensä 45€
Bussi Dunedin – Invercargill 31,50 NZD / hlö (kurssi 1.65), yhteensä 38€
Invercargill - Stewart Island 91 NZD / hlö (kurssi 1.65), yhteensä 110€
Stewart Island – Queenstown 138 NZD / hlö (kurssi 1.65), yhteensä 167€
Auton vuokra 10pv 61,30 NZD / vrk (kurssi 1.65), yhteensä 372€
Auton tankkaus 374 NZD (kurssi 1.6), eli 234€

Yhteensä 1424€ / 2 henkilöä

Malesia

Bussi Singapore –Mersing 29 SGD / hlö (kurssi 1.7), yhteensä 34€
Lautta Mersing-Tioman-Mersing 70 RM / hlö (kurssi 4.35), yhteensä 32€
Bussi Mersing – KL 35 RM / hlö (kurssi 4.35), yhteensä 16€
Bussi KL-Kuala Perlis 43 RM / hlö (kurssi 4.35), yhteensä 20 €
Lautta Kuala Perlis – Langkawi 18 RM / hlö (kurssi 4.35), yhteensä 8€
Lautta Langkawi-Penang 60 RM / hlö (kurssi 4.35), yhteensä 28€
Lento Medan – Penang 417 000 IDR/ hlö (kurssi 11 500), yhteensä 73€
Lautta Penang – Langkawi 60 RM / hlö (kurssi 4.0), yhteensä 30€ 

Yhteensä 241€ / 2 henkilöä

Indonesia 

Lento Christchurch – Bali 340 EUR / hlö, yhteensä 680€
Lautta Sanur – Lembongan 80 000 IDR / hlö (kurssi 1 700), yhteensä 14€
Vene + auto Lembongan - Ubud 145 000 IDR / hlö (kurssi 11 700), yhteensä 25€
Auto Ubudista kentälle 200 000 IDR (kurssi 11 700), eli 17€
Lento Bali – Medan 105 0000 IDR / hlö (kurssi 11 700), yhteensä 179€
Minibussi Medan – Parapat 70 000 IDR / hlö (kurssi 11 700), yhteensä 12€
Lautta Parapat – Tuk-Tuk- Parapat 14 000 IDR / hlö (kurssi 11 700), yhteensä 2,40€
Minibussi Parapat – Medan 70 000 IDR / hlö (kurssi 17 000), yhteensä 12€

Yhteensä 941€ / 2 henkilöä

Thaimaa

Koko paketti Langkawi - Ko Lanta 110 RM / hlö (kurssi 4.0), yhteensä 55€
Minibussi Ko Lanta - Khao Lak 600 Baht / hlö (kurssi 40), yhteensä 30€
Bussi Khao Lak - Prachuap Khiri Khan 700 Baht / hlö (kurssi 40), yhteensä 35€
Bussi Prachuap Khiri Khan – Bangkok 180 Baht / hlö (kurssi 40), yhteensä 9€

Yhteensä 129€ / 2 henkilöä 

Singapore 

Lento Bangkok - Singapore 98€ / hlö, yhteensä 196€ 
Bussi Penang - Singapore 55 RM / hlö (kurssi 4.3), yhteensä 26€ 

Yhteensä 222€ / 2 henkilöä  



Tunnisteet: ,

13.3.2012

Kuusi kuukautta kaukana kotoa

Puheenaihe

Juhana jupina

Vaikka matkustaisi maapallon toiselle puolelle kahdeksi viikoksi ei ole yhtä kaukana kuin se, joka on kuusi kuukautta kaukana kotoa:

Tapaamasi ihmiset

  • 2vko Jutellaan mukavia sveitsiläisen kaakelitehtailijan ja tämän indonesialais-puolalaisen tyttöystävän kanssa hotellin baarissa
  • 6kk Sveitsiläinen kaakelitehtailija paasaa wc-pönttöjen epähygienisyydestä sellaisella paatoksella etteivät nuudelit tahdo suussa pysyä. Monologi etenee toteamukseen kuinka maailma on kohtaamassa loppunsa. ZE WORLD IST ENDING! Sitä odotellessa.

Uutiset suomesta
  • 2vko Mitä! Tullut sentti lisää lunta?
  • 6kk Mitä! Suomessa uusi pressa?

Aika

  • 2vko Ranta-aika, ruoka-aika, kalja-aika, kirja-aika, retkiaika, nukkumaanmenoaika
  • 6kk 60min hiekkaan istuutumisen jälkeen muistaa mennä unelmoinniltaan veteen. Tai tulla sieltä pois

Ruoka

  • 2vko "Mitäh! Nakit on kanaa ja pekoni nautaa. Ei nää rättipäät osaa yhtää mitää!"
  • 6kk "UIJUI! Kananakkeja ja nautapekonia!!"

Koti-ikävä

  • 2vko ikävä televisio-ohjelmia
  • 6kk ikävä paikkaa kamoillensa

Facebook

  • 2vko N.N. vihdoin loma alkaa! N.N lentokentällä. N.N. kuvaa tuopin. N.N. lentokoneessa. N.N. taksissa.  N.N. Kohteessa. N.N. rehentelee lämpötilalla, on kuuma. N.N. tilaa juoman, on halpaa. N.N. käy uimassa, on ihanaa. N.N. Kuvaa auringonlaskun. N.N rakastuu välittömiin paikallisiin. N.N is friends with all kohteen baarimikot and other guests.
  • 6kk Meil olis tällane ploki...

Takaisin suomessa (?)

  • 2vko Ystävä: Ihku koru! Siltä matkalta eikö?
  • 6kk Kaverit: Mitä helvettiä sul on päällä!

6kk - yhtäaikaisten virikkeiden,  kuten ruoka ja internet, maksimikäsittelykyky laskee noin yhteen  

Tunnisteet: ,

6.3.2012

Venähtänyt viisumin hakureissu - Penang 22.2.-3.3.2012

Lentokenttämaksu Medanissa 75 000 IDR / hlö
Air Asian lento Medan – Penang 417 000 IDR / hlö (n. 36€)
Taksi Penangin kentältä Tanjung Bungah alueelle 54 MYR (n. 13,50€)
Majoitus Naza Talyya hotellissa 27€ / yö sis. aamiaisen
Bussimatka Georgetowniin 2 MYR / hlö (n. 0,50€)
Thaimaan 60pv viisumi 110 MYR / hlö (n. 27,50€)
4 x värillinen passikuva 12 MYR (n. 3€)



Mitä tehdä ylijääneillä viisumikuvilla? Viisumiasiaa jutun lopussa.

Jälleen lähdettiin liikkeelle aamuauringon sarastaessa. Lautalla ensin Parapatiin ja siellä etsittiin Raja Taxi Service, josta Fernando oli meille varannut ennakkoon kyydin. Kyseessä oli sama firma jolla olimme Medanista alun perin tulleetkin, joten hinta myös sama paluumatkalle. Tällä kertaa kuski piti ilmastoinnin juuri sopivalla, mutta henkilömäärä kasvoi juuri sillä kriittisellä yhdellä, jolloin takapenkillä oli todella ahtaat oltavat. Perille kuitenkin päästiin hyvissä ajoin, eikä tarvinnut tuskailla koneeseen ehtimistä. Päinvastoin meillä oli useampikin tunti aikaa jaloitella ja verrytellä matkalla puutuneita jäseniä.

Air Asian lennolla tilaa olikin vuorostaan ruhtinaallisesti, mutta valitettavasti se oli alle tunnin pyrähdys, joten ei siinä ehditty sen suuremmin nautiskelemaan. Laskeutuessamme Penangiin oli kello taas jo pitkälti illan puolella ja päätettiin suhata mittarilla bussin sijaan. Matkalla taksissa ihasteltiin kuinka järjestelmällistä liikenne voikaan olla naapurimaahan verrattuna! Kaduilla on kaistaviivat ja kulkupelit peräti pysyvät omilla kaistoillaan! Joka puolella oli korkeita, uusia ja moderneja rakennuksia, sekä tyylikkäästi pukeutuvia ihmisiä.

Tuloiltana ei satanut, mutta kaikkina muina kylläkin. Vähintään yhden nopean kuuron verran.

Tämä kaikki ei sinänsä yllättänyt meitä, sillä kävimmehän jo marraskuussa täällä. Tuolloin ehdimme viipyä vain 2 yötä ja siitä asti on suunnitelmissa ollut palata Penangiin vielä reissun aikana uudelleen. Vieläpä kun Thaimaan konsulaatti löytyi saarelta, niin oli selvää, että täällä viettäisimme mielellään useammankin yön samalla kun hoitaisimme viisumiasiat naapurimaata varten kuntoon. Varasimme suoraan viisi yötä samasta hotellista, Naza Talyyasta, missä marraskuussakin yövyimme. Oli mukava palata kerrankin paikkaan jonka kuviot ja tavat jo tunnettiin. Ei mennyt aikaa turhaan ihmettelyyn ja hämmästelyyn. Tai no viisumikuvioiden kanssa meni vähän säätämiseksi, mutta nyt on dokumentit kunnossa. Jotta muut välttyisivät tältä, niin olemme kasanneet kaikki olennaiset tiedot viisumin hakuun liittyen tämän jutun loppuun.


Munakaskokilta sai täytteet toiveensa mukaan. Vieressä oli DIY nuudelipiste


Päivät noin muuten kuluivat leppoisasti. Aamupäivästä käytiin toisinaan kylillä, toisinaan vaan möllötettiin. Iltapäivät kuluivat altaalla ja iltaisin syötiin joko Georgtownissa tai hotellin viereisellä food courtilla. Penang on tunnettu erinomaisesta ravintola- ja ruokatarjonnastaan, joten mikäs täällä illastaessa. Tarjolla on malesialaisen lisäksi kiinalaista ja intialaista ruokaa, joista erityisesti jälkimmäisen ystäviä olemme. Eikä ole hinnalla pilattua! Selkeästi alle eurolla irtoaa nuudeli- tai riisiateria, eikä ravintoloissakaan meillä kahteen pekkaan mennyt 10 euroa enempää useammallakaan ruokalajilla. Erityismaininnan ravintoloista ansaitsee vaatimattoman oloinen Best Tandoori House. Jakamamme chicken karahi oli suussasulavan hyvää ja ravintolan ulkopuolella tuoreeltaan valmistettava naan-leipä ehkä parasta koskaan syömäämme.


Naan-leipä paistetaan tulikuuman "pöntön" reunoilla


Ollaan tykästytty Malesiaan ja Penangiin ikihyviksi, eikä maltettu lähteä lähimainkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan viiden yön jälkeen. Täällä yksinkertaisesti kolahtaa niin moni asia. Jo mainitun ruuan lisäksi täältä löytyy halukkaille rantaelämää, mutta myös sitä kaupunkielämää. Georgetown on upea Unescon suojelema vanha kaupunki, jollaista emme ole missään muualla kohdanneet. Vanhan kaupungin ulkopuolelta löytyy sitten niitä hulppeita ostoskeskuksiakin shoppailua kaipaaville. Meille vaihtelua toi oleskelu sivistyneessä kaupungissa, monipuolinen ja edullinen ruokakulttuuri ja mahdollisuus rentoutua hotellimme rauhasta halutessamme. Ei voi kuin toivoa, että pääsemme palaamaan tänne vielä joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin loikkaamme vihdoin 10 yön jälkeen Langkawille vievään lauttaan, eli suuntaamme vielä toiseenkin tältä reissulta tuttuun kohteeseen ennen Thaimaan puolelle siirtymistä.

Uusi mekko ensiulkoilutuksella


Faktat Thaimaan viisumin hankkimisesta Penangista:

Tarvitset viisumin mikäli haluat mennä rajan yli maa- tai meriteitse ja viipyä maassa yli 15 päivää. Rajan yli lentämällä saat luvan oleskella 30 päivää. Thaimaan konsulaatti löytyy osoitteesta: No. 1, Jalan Tunku Abdul Rahman, 10350 Penang. Ottavat hakemuksia vastaan klo 9-12 ja jos kaikki on kunnossa, niin saat viisumin vielä samana päivänä. Kertovat hakuajan jättäessäsi hakemuksen, joka osuu jonnekin klo 14-16 välille. Jos olet vienyt hakemuksen edellisenä päivänä, etkä pääse samana päivänä hakemaan, niin voi sen hakea seuraavana päivänä koska vaan aukioloaikojen puitteissa (klo 9-12 / 14-16).

Hakemuksessa haluavat tietää jonkin osoitteen jossa Thaimaassa tulet asumaan, joten jokin kannattaa tätä varten vaikka sitten keksiä (esim. Lonely Planetista), jollet varmuudella tiedä. Lisäksi tarvitaan osoite / hotellin nimi, jossa Penangissa oleskelet. Muuten on ihan perus tietoja kuten passin numerot, ammatti, kotiosoite jne.

Hakemuksen liitteeksi tarvitset kopion passin tietosivusta, sekä 2 kpl värillisiä passikuvia. Molemmat on mahdollista hankkia pakettiautoista lähetystön ulkopuolelta. Passikuvat maksoivat 15 MYR (liikkeessä maksoimme 12 MYR). Kopioinnista emme osaa kertoa hintaa.

Viisumi maksaa 110 MYR / hlö / haettu maahantulo (=entry)! Maksu ainoastaan käteisellä.

Mitään todisteita tilitiedoista tai edes kopiota lentolipusta eivät halunneet nähdä. Tähän voi tietysti vaikuttaa se kuinka kauan meinaat viipyä. Meidän n. 45pv ei ehkä herätä suuremmin epäilyjä… Pukeutuminenkaan ei näyttänyt olevan mikään juttu täällä, vaan ihan shortsit ja flip-flopit päällä sai marssia paikan päälle.

Tunnisteet: , , ,

24.2.2012

Märkää mutta vauhdikasta meininkiä - Bali, Ubud 7.-11.2012

Matka Lembonganin saarelta Ubudiin 145 000 IDR / hlö
Majoitus Gayatri 2 Hotel 275 000 IDR / yö (n. 22,90€). Sis lämmin vesi, fan, wi-fi ja aamiainen
Päivän Bali Eco Cycling Tour 275 000 IDR / hlö (n. 22,90€)
Skootterin vuokra 50 000 IDR / pv (n. 4,20€)
Tankillinen bensaa skootteriin 10 000 IDR (n. 0,80€)
Balin kartta 70 000 IDR!!!! (n. 5,80€) 

Pääsymaksu temppeliin 10 000 IDR / hlö (n. 0,80€)


Taulu hotellihuoneemme seinällä

…Niin sitä pienestä epäuskosta huolimatta heivattiin rinkat veneen kyytiin ja pian jo putputettiin naureskellen kalastajan, kalastajan vaimon ja kalojen kanssa kohti päämääräämme. Lembongania ympäröivän riutan yli kun olimme päässeet, kieputettiin pressupurje auki ja matka eteni joutuisasti. Vielä kun näimme delfiiniparven, niin kiherrettiin, että paras siirtymäetappi koko reissulla. Taas piti luontoäidin yrittää saada hymy hyytymään ja sitä kokeili tällä kertaa vetämällä saavillisen vettä taivaalta niskaan. Katostahan ei ollut ja sadeviitatkin ihan muualla kuin missä olisi pitänyt, joten rantauduimme läpimärkinä, mutta edelleen hymy korvissa.





Loppumatka Ubudin kylään taittui pakettiauton perätilassa kapoisella penkillä istuen. Hotellimme Gayatri 2 oli bongattu Pallontallaajien keskustelupalstalta ja tehty varaus ennakkoon sähköpostitse. Perillä näytti, että jokunen muukin suomalainen on saanut vinkin tästä hotellista ja päätynyt samaan valintaan kanssamme. Myöhemmin selvisi, että syy ei ollut Pallontallaajien, vaan paikallisen omistajan suomalaisen vaimon, sillä hänen joitakin tuttaviaan nämä muut näyttivät olevat. Omistaja itse puhuu myös erinomaista suomea.

Aamun uhrilahjahetki



Nukuttuamme yön yli olikin aika taas pistää hulinaksi lentolippujen varausten suhteen, jotta loppuviikosta pääsisimme Balilta Sumatran saarelle. Hommaa ei ole tehty ihan yksinkertaiseksi, sillä lento kuin lento, niin joutuu konetta vaihtamaan Javalla. Oman pikku haasteen mukaan lyö se, että toisten lentoyhtiöiden webbijärjestelmässä ei pysty maksamaan kuin indonesialaisella luottokortilla(!). Balilta Javalle Jakartaan pääsee helposti, mutta Jakartasta Medaniin taas valikoima supistui huomattavasti. Tarpeeksi surffattuamme, alkoi sapettaa ja marssittiin ystävällisen respamme Astin luokse ja kysyttiin osaisiko paikallisena vinkata jotain ratkaisua. Tämä lopulta lähes pyhimykseksi osoittanut nainen lupasi kysellä ja ilmoitella mahdollisimmat pian. Lopputulos, että me makoilimme altaalla päivän ja iltapäivästä kädessä oli hotellille kiikutettuna Lion Airin lentoliput Balilta Jakartan kautta Medaniin. Maksu käteisellä respaan ja homma selvä. Saivat tietysti ihan kivan komission, mutta itse emme olisi päässeet yhtään halvemmalla niillä vaihtoehdoilla mitä meille oli tarjolla suomalaisilla luottokorteilla.


Toinen asia jolla Astia piinasimme altaalla pötköttelyn lomassa (kunnon pikku pirulaiset) oli pyöräretki, josta olimme Lembonganilla naapurin brittidaameilta kuulleet. Retki ei ollut ihan ilmainen (360 000 IDR / hlö) ja rahasta tarkka J pisti tingaten. Onneksi, sillä lopulta pääsimme koko päivän retkelle hintaan 275 000 IDR / hlö. Hinta sisälsi käytännössä kaiken koko päivää varten kuljetuksineen ja aterioineen. Pyöräretkiä lähtee Ubudista useampia, mutta me valitsimme sekä brittidaamien, että Astin suositteleman Bali Eco Cycling Tours:n järjestämän.


Ja vitsi mikä retki olikaan! Ihan ehdottomasti paras päivä Indonesiassa tähän mennessä. Meidät poimittiin hotellilta ennen kahdeksaa aamulla ja kymmenen hengen seurueemme voimin huristelimme Mt Batur tulivuorelle aamiaiselle. Matkalla oppaamme Made (heitähän täällä riittää) kertoi arvokasta ja kaipaamaamme tietoa Balilaisten uskonnosta, uskomuksista, tavoista ja kulttuurista. Tällä viikolla balilaiset viettävät jälleen yhtä seremoniaa, tällä kertaa Kuningan kunniaksi, joka siis päättää Galungan juhlan. Made kertoi mm. tästä ja muutamista muista Balilaisen kalenterin juhlapäivistä. Kalenterin mukaisten juhlien lisäksi yski suurimpia perhetapahtumia on murrosikään tulleille teineille järjestettävä ”Tooth filing ceremony”, jossa kuusi etummaista hammasta viilataan tasaisiksi. Syy tähän on kuulemma se, että uskovat jokaisella ihmisellä olevan eläimellinen puoli ja terävät hampaat symboloivat ”himoa, ahneutta, vihaa, kateutta, hämmennystä ja juopuneisuutta”. Kun hampaat viilataan tasaisiksi, niin pystyy ihminen elämään helpommin synnitöntä elämää.

Oppaamme Made näyttää kuinka hämähäkkiä pidetään

Tässä kohdin olisi pitänyt avautua silmien eteen järvimaisema

Perillä vuoren rinteellä, jossa meidän piti nauttia huikeista järvinäkymistä ihanan aamiaisen lomassa, sataa tihutti ja koko vuori oli oikeastaan pilven peitossa. Näkyvyys järvelle nolla, mutta utuinen ympäristö loi aika taianomaisen fiiliksen ja aamiainen oli erinomainen. Aamiaisen jälkeen roudasivat meidät vielä minibussilla paikkaan, jossa pääsimme näkemään kahvin valmistuksen saloja ja maistamaan erilaisia kahvilaatuja. Maksua vastaan (60 000 IDR, eli noin 5€) sai myös pannullisen kuuluisaa ökykahvia, kopi-luvakia eli kissankakkakahvia. Katukahviloissa kupillisen hinta pyörii siinä 100 000 IDR hujakoilla, joten tartuimme tällä kertaa tarjottuun syöttiin. Pienestä pannullisesta riitti herkkujuomaa meille molemmille ja tunnustettava on, että olihan se kerrassaan smuuuth ja kuin yhtä aikaa oman hyvän fiiliksemme kanssa, tuli aurinkokin pilvien raosta esiin.

Maailman kallein kahvi Kopi Luwak saa alkunsa sivettikissan kakittua syömänsä kahvipapuvut. Kissa ei pysty papuja sulattamaan ja kulkiessa ruuansulatuskanavan läpi saavat ne ruuansulatusentsyymeistä ja vatsahapoista erityisen aromin. Pavut poimitaan ulosteen joukosta, pestään ja lopulta paahdetaan.  

Energiatasojen ollessa kohdillaan, pääsimme vihdoin pyörien selkään. Siinä sitä sitten viiletettiin 20 km alamäkeä läpi riisipeltojen ja pikkuisten kylien, joissa lapset aina kirmasivat kadulle vilkuttamaan turistiletkalle. Yhdessä kylässä pysähdyttiin vierailulle balilaiseen kotiin, jossa saatiin nähdä millaisissa yhteisöissä ihmiset täällä asuvat. Eikä koti ollut mikään pystyyn kyhätty museomainen näyttely, vaan ihan oikea koti missä ihmiset oikeasti täällä asuvat ja elävät.


Ruokakomerossa

Keittiön savunpoistoluukku on heti lieden edessä

Yhteisön naiset valmistelevat tulevaa juhlaa


Tapana on, että vanhuksille annetaan oma privaattikämppä yhteisön keskeltä. Tässä steppailee kana toissakuvan mummon kuistilla

1300-luvulla rakennettua temppeliä ei päässyt lähempää ihastelemaan

Päästyämme 20km päähän, tarjottiin kaksi vaihtoehtoa: pyörän palautus ja autokuljetus ravintolaan tai kahdeksan kilsan lisälenkki ylämäkeen polkien ravintolalle. No mehän sitten siinä liikunnan toiveessa olimme heti käsi ojossa lisälenkille lähdössä. Lisäksemme mukaan lähti neljä muuta, joista Aussi-tyttöjen menohalut loppuivat toiseen ylämäkeen ja päättivät jatkaa autolla, joka tuli vaihtamaan J:n menopeliä ketjujen mentyä poikki. Jäljelle jääneistä neljästä pidimme ihan kirkkaasti perää. Koko reissussa ei ole kävelyä kummoisempaa puuskutusurheilua oikein harrastettu ja se todellakin huomattiin! Puolimatkassa tuntui siltä, että kuolema korjaa. Perille kuitenkin päästiin ja hyvällä ruokahalulla nautittiin herkullinen myöhäinen lounas. Päivän kruunasi pulahdus hotellin altaaseen. Huippupäivä, huippuretki, huippuhyvä opas ja taas hieman viisaampina menimme onnellisina nukkumaan.

Hymyilevä herra hieroo taistelukukkonsa lihakset kuntoon tulevaa koitosta varten

Millakin uskaltautui hämähäkkiä käsittelemään! 

Yhden neliömetrin pläntiltä saadaan puoli kiloa valmista kuivattua riisiä kolmesti vuodessa.


Valmiina poimittavaksi. Valtaosa viljellustä riisistä on geenimuunneltua, mikä lisää satojen lukumäärää 50% vuodessa.

Viimeisenä Bali-päivänä oli ohjelmassa skootterin vuokraus, sillä järven rannalla sijaitseva Pura Ulun Danu Bratan temppeli oli molempien ”Balilla haluan nähdä” –listalla. Mopo alle, sikahintainen kartta kaupasta reppuun ja pikkuteitä pujotellen lähdettiin suunnistamaan noin tunnin ajomatkan päässä olevaan kohteeseen. Tiet olivat osittain karmeassa kunnossa, tienviittoja ei juuri ollut ja lopulta alkoi, luonnollisesti, sataa vettä. Tällä kertaa sadeviitat olivat matkassa ja urheasti jatkoimme matkaa viittojen alla vaikka paikalliset olivat tikahtua nauruun meidät nähdessään. Välillä oli pakko pysähtyä, kun sade yltyi niin pahaksi, että tietä ei vuoristossa enää meinannut tulvan lomasta tieksi tunnistaa. Lopulta löydettiin lounaspaikka ja päästiin kuivattelemaan (lue: paleltiin siinä ulkoterassilla t-paidoissa ja shortseissa). Lounaan jälkeen alkoi onneksi sade hieman hellittämään ja perille päästyämme taivaskin rakoili jo. Lämpö palasi vauhdilla jäseniin auringon tullessa esiin, mutta läpi kastunut sika hintainen kartta ei ollut enää pelastettavissa. Ei ollut ihan muutaman tunnin keikaus, mutta nähtiin taas pikkuteillä upeita maisemia ja saatiin koko päivän täydeltä ohjelmaa. Matkan oli seuraavana päivänä määrä jatkua, joten oltiin tyytyväisiä kun olo oli lopulta sellainen, että ehdittiin ihan sitä Baliakin nähdä.

"Lihava valkoinen mies pukeutui juhla-asuunsa" - Balin väki

Pura Ulun Danu Bratan temppeli. Taivas oli kurjin koskaan, joten unelmaotos jäi ottamatta

Tunnisteet: , , , ,