Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pingviinimatkat

13.3.2012

Kuusi kuukautta kaukana kotoa

Puheenaihe

Juhana jupina

Vaikka matkustaisi maapallon toiselle puolelle kahdeksi viikoksi ei ole yhtä kaukana kuin se, joka on kuusi kuukautta kaukana kotoa:

Tapaamasi ihmiset

  • 2vko Jutellaan mukavia sveitsiläisen kaakelitehtailijan ja tämän indonesialais-puolalaisen tyttöystävän kanssa hotellin baarissa
  • 6kk Sveitsiläinen kaakelitehtailija paasaa wc-pönttöjen epähygienisyydestä sellaisella paatoksella etteivät nuudelit tahdo suussa pysyä. Monologi etenee toteamukseen kuinka maailma on kohtaamassa loppunsa. ZE WORLD IST ENDING! Sitä odotellessa.

Uutiset suomesta
  • 2vko Mitä! Tullut sentti lisää lunta?
  • 6kk Mitä! Suomessa uusi pressa?

Aika

  • 2vko Ranta-aika, ruoka-aika, kalja-aika, kirja-aika, retkiaika, nukkumaanmenoaika
  • 6kk 60min hiekkaan istuutumisen jälkeen muistaa mennä unelmoinniltaan veteen. Tai tulla sieltä pois

Ruoka

  • 2vko "Mitäh! Nakit on kanaa ja pekoni nautaa. Ei nää rättipäät osaa yhtää mitää!"
  • 6kk "UIJUI! Kananakkeja ja nautapekonia!!"

Koti-ikävä

  • 2vko ikävä televisio-ohjelmia
  • 6kk ikävä paikkaa kamoillensa

Facebook

  • 2vko N.N. vihdoin loma alkaa! N.N lentokentällä. N.N. kuvaa tuopin. N.N. lentokoneessa. N.N. taksissa.  N.N. Kohteessa. N.N. rehentelee lämpötilalla, on kuuma. N.N. tilaa juoman, on halpaa. N.N. käy uimassa, on ihanaa. N.N. Kuvaa auringonlaskun. N.N rakastuu välittömiin paikallisiin. N.N is friends with all kohteen baarimikot and other guests.
  • 6kk Meil olis tällane ploki...

Takaisin suomessa (?)

  • 2vko Ystävä: Ihku koru! Siltä matkalta eikö?
  • 6kk Kaverit: Mitä helvettiä sul on päällä!

6kk - yhtäaikaisten virikkeiden,  kuten ruoka ja internet, maksimikäsittelykyky laskee noin yhteen  

Tunnisteet: ,

20.1.2012

Missä se Suomi olikaan ja muita puolivälin ajatuksia

*** Juhanan jupina ***

Meiltä on kysytty lukemattomia kertoja mistä olemme kotoisin. Vastaus Helsingistä, Suomesta sai hämmentävän usein, ihastuneen hihkahduksen sijaan, kuittaukseksi odottavan kysyvän katseen. Tarkennus "siinä Ruotsin ja Venäjän välissä" aiheutti jo varovaisia nyökkäyksiä, mutta "Pohjois-Eurooppa" on universaalisti hyväksytty vallan kelpo sijainniksi matkalaiselle olla kotoisin.

Merkittävä rakennus Pohjois-Euroopassa

Joskus viihdykettä kaivanneina tai selittämiseen kyllästyneinä olemme pyytäneet arvaamaan. Australiasta! Hollannista! Ranskasta! Öööö..hmmm... Ruotsista, Saksasta, Tanskasta? Oma suosikkini oli shuttle-kuskimme Katherinessa, joka ei ollut uskoa minua kyydin tilanneeksi Mr Tuomiksi. Ihmeteltyäni epäilyä hän selitti nimeni olevan Japanilainen... 

Suomikuvaa
Yllätykseksemme olemme myös törmänneet niin britteihin, itävaltalaisiin kuin ausseihinkin jotka ovat  tunnistaneet välittömästi keskenämme puhumamme mongerruksen. Hei, ootteks finlandiasta?! Ja tiesivät Suomesta muutenkin aivan helvetisti kiitos eri yliopistojen vaihto-ohjelmien. He tietävät Oslon olevan Norjassa, ovat käyneet löylyissä, laulaneet Lordia (etenkin irkut tuntuvat muistavan) karaokessa, dipanneet itsensä avannossa, tilanneet kotipitsan ja vetäneet sellaiset lärvit että tapahtumien kulku on pitänyt kerrata edellisillan kännykameraotoksilla. Vielä kun kuvaan heitetään triviaali ralli-, mäkihyppy- tai Häkä ja Räkäfakta ovat he todellisia Suomikuvalaisia. 

Mutta niille ketkä eivät sitä ole pitää antaa faktoja. Yksi on pimeä ja kylmä talvemme, ja rakastan siitä kertomista! Pakkasta voi olla -40c! Lunta voi sataa toista metriä! Jos haluaa luonnonvaloa pitää nähdä revontuli! Sudet ulvovat, tuuli vihmoo, kusi jäätyy kaarelle! Silmät pyöreinä kuuntelevat niin  autovuokraamotyöntekijät, respan sedät ja tädit kuin kysymään erehtyneet paikalliset ja muut turistit. Entä kesällä? Pimeää ei tule lainkaan, ilma on lämmin ja lapsuudenkesinä helteinen ja jussina ihmiset polttavat kännissä risuja mökkiensä pihoilla. Kukaan ei tämän kaiken kuultuaan edes kehtaa epäillä, etteikö joulupukki olisi suomesta.

Matkamme on kulkenut monen äärimmäisen olosuhteen kautta. Darwinissa alin koskaan mitattu lämpötila oli jäätävä +14c, Cooper Pedy niin kuiva, että pissa kierrätettiin takaisin juomavedeksi  1920-luvulle asti ja Franz Josefin kylän liepeillä Uudessa-Seelannissa on aina lunta. Väittäisin Suomi-eksotiikkani vetävän pidemmän korren etelänristiläisistä, jollen olisi kuullut tarinaa Broken Hillistä Australiasta. He saivat television vasta 90-luvulla.

Meilläpä näkyi jo kolmonen silloin!

Outback, Singapore, Fiordland ja Åland risunpolttoaikaan

*** Millan mutina ***

Kuluneen kolmen kuukauden aikana on tullut tehtyä paljon havaintoja ympäristöstä ja omasta itsestään. Osa havainnoista ovat yllättäneet paljonkin, eivätkä pelkästään positiivisesti. Hyvä puoli on, että muutosta kaipaaville asioille voin yrittää tehdä jotakin. Olinkin laittanut yhdeksi matkan tavoitteista vihdoin näin kolmekakkosena tunnistavani asiat jotka tekevät minut onnelliseksi, ja käyttäisin jatkossa vähemmän aikaa ja energiaa niihin joilla ei ole niin suurta merkitystä. Muutamia havaintojani ja mietteitäni:

  • Aktiivisesta kieltämisestä huolimatta tunnustan, että olen hieman iPhone-riippuvainen ja opettelen nyt urheasti tavasta eroon. Aloitan sillä, että vekotin pysyttelee enimmäkseen kiinni, sillä en voi kuitenkaan jutella puhelimessa ja nettiä voin käyttää sitten tarvittaessa kannettavallakin.
  • Jatkuva 24/7 kaksin olo opettaa kärsivällisyyttä ja nöyrtymistä. On vaikea pitää mykkäkoulua, jos on valittava majoitusta seuraaville öille tai päätettävä mille päiville ostamme lentoliput. 
  • Juuri nyt en olisi mieluummin missään muualla, enkä kenenkään muun kanssa. Vaikka asutaan pienissä tiloissa, matkustaminen stressaa ja väsyttää välillä paljonkin, budjetti tuo oman tuskaisen lisänsä hetkittäin, niin tulemme keskenämme loistavasti toimeen, eikä toisen naama ole alkanut nyppimään. Tietysti välillä törmäillään, mutta niin törmäiltäisiin kotonakin. 
  • Muutos siitä, että kotona oli jatkuvasti keskellä erilaisia sosiaalisia ympäristöjä (töissä, harrastuksissa, ystävien kanssa jne), siihen että keskustelukumppani rajoittuu välillä pitkiksikin ajoiksi vain omaan puolisoon, oli yllättävän suuri. Ja vaikka meillä menee täällä hyvin, niin silti jokainen saatu viesti sieltä kaukaa on noussut ihan omaan arvoonsa. Vaikka kuulumiset eivät ole aina olleet positiivisia, niin tärkeintä on ollut ylipäätään kuulla miten siellä itse kullakin säädyllä menee. 
  • Vaikka perhettä ja ystäviä ikävöi paljonkin, niin koti-ikävä ei ole iskenyt. On vaikea ikävöidä kotia ja arkea, kun ei tiedä missä ne tulevat olemaan ja miten niiden ympärille tulevaisuudessa muut pienemmät asiat sitten rakentuvat. 
  • Mukana raahattu joogamatto on ollut yllättävänkin paljon ihan sille suunnitellussa käytössä. Siinä samalla olen huomannut olevani liikunnan suhteen päättäväisempi ja kurinalaisempi luonne, kuin ehkä uskoinkaan.  
  • Sen sijaan rahan käytön kanssa käyn jatkuvasti paljon isompia ”järki vai tunteet” taisteluja. Hetkittäin tekisi mieli heittää budjetit menemään ja hullutella oikein olan takaa, mutta toistaiseksi järki (tai Juhana) on voittanut ja budjetissa on pysytty kohtuullisen hyvin. 

Aamuvenytys Tiomanilla huikeiden näköalojen kera

Tunnisteet: , ,

30.12.2011

Suuri kuvakooste - Ötömöllit!

Jos jotain itsesuojeluvaiston alle kuuluvaa olemme tehneet erityisen paljon, on sen oltava "varo minne astut, katso minne kosket". Ei siten, että kohteissamme ihmisiä kuolisi kuin kärpäsiä hurjien ötömöllien pistosten, puraisuiden tai korvaan munimisten takia, mutta jokin jo lapsena alitajuntaan hakattu ymmärrys ötömöllin fyysisen (ja hyvätahtoisenkin) kohtaamisen mahdollisesta kivullisuudesta saa pysymään varovaisena.

Ohessa kuvagalleria niistä, joita en lähtenyt karkuun ja jotka eivät pääseet minulta pakoon.

Tioman - Tämä kaveri sai maksaa kuistimme käytöstä vuokraa yhden kuvaussession verran

Alice Springs - Todella iso lentomuurahainen eksyi kämppäämme. Kuvien ottohetkellä Milla oli onnellisen tietämättömänä suihkussa.

Tioman - Herra Rapu

Sydney - Tätä veijaria jahdattiin joulupäivänä neljän hengen voimin

Alice Springs - Altaasta pelastettu kiitti kakkimalla käteeni.. 

Tioman - Todella veemäinen sälli löytää yöllä kylppärin lattialta. Tosin tämä oli pieni, n. 6-7mm pitkä.

Tioman - näytettiin sarvia

Sydney - takapihallamme asusteleva mikä lie lukkihämis

Langkawi - Speedy oli sikanopee. Sai jatkuvasti nostella takaisin catwalkille...

Tioman - Mirjami, noin seitsemän senttiä malesialaista viidakkolentomurkkua huoneemme ovella...

Tunnisteet: ,

15.12.2011

Yö kupa-pitissä, valkoisen miehen kuopassa - Coober Pedy 7.-8.12.2011

Yö Radeka’s Undergraound Backpackers & Motel 79 AUD (60€)
Pitsa paikallisessa John’s pitseriassa 17 AUD / kpl (13€)



*** Juhanan jupinat *** 

Paikan valinnan anatomiaa: Coober Pedy

- Hei, mä löysin kivan paikan! Coober Pedy!
- Ai.. Mitä siellä on?
- Tän mukaan kaivoksia ja autonromuja!
- Mitään muuta? Hieno luonto, mukava keli?
- Matalaa puskaa siellä missä ei oo kaivettu ja +45c tähän aikaan vuodesta
- Mut hotla varmaan mukava. Allas, oma kylppäri hiustenkuivaajalla, lyhyt matka ytimeen..?
- Vanhassa kaivoksessa 6,5m maan alla. Lähin vessa rappuset takas ylös ja ulos. Just niinku siellä kylän ytimessä.
- No jotain nähtävyyksiä ees?!
- Etelä-Australian 5500km pitkä koira-aita jotain 50km pohjoiseen ja maanalainen kapakka!
- Mut tää on jossain ihan lähellä eikö?
- Alicesta 685km ja Adelaideen 846km. Bussilla noin 8h, muita vaihtoehtoja ei oikein ole.
- No mitä hittoa me siellä tehtäis...?
- Sieltä tulee 4/5 maailman opaaleista. Ostetaanks yks sulle?
- Ai jaa, no joo, lähetään vaan!

***

Matka Alicesta kohti etelää taittui vaihteeksi päiväbussilla. Bussissa oli mukavasti tilaa, joten matkustuspäivien sijoittaminen keskelle viikkoa on selvästi kannattanut. Päiväbussin murhe kuumina kuukausina on ylikuumentuminen, mutta tällä kertaa emme olleet myöhässä kuin vajaan tunnin verran. Matkalla ylitettiin Etelä-Australian osavaltion raja, käännettiin kelloja tunti eteenpäin kesäajan takia (GMT +10.5h) ja kadotettiin puut pannukakkumaisemasta kokonaan. Määränpäämme oli yhdeksän tunnin ajomatkan päässä keskellä aavikkoa sijaitseva Coober Pedy, jossa on kuvattu mm. elokuvat Mad Max III, Ground Zero ja hupaisa Priscilla, Queen of the desert.

Erämaabussimme kuumeni kuin maa täällä tähän aikaan vuodesta konsanaan

Elokuviakin tunnetumpi Coober Pedy on kuitenkin opaalikaivoksistaan ja sanovatkin sen olevan maailman opaali-pääkaupunki. Noin 3000 asukkaan kaupunkiin on rantautunut peräti yli 40 maan kansalaisia rikkauksien toivossa. Miehet kaivavat opaalia ja rouvat myyvät niistä tehtyjä kauniita koruja myymälöissään. Kaupungissa kävellessä on vaikea uskoa, että täällä on juuri mitään elämää, sillä rakennuksia on näköpiirissä todella vähän. Kesäkuukausina täällä on erittäin kuuma ja tästä syystä ovat paikalliset keksineet kaivaa kotinsa maan alle, jossa lämpötila on aina vuoden ympäri 23 asetta ja maanpäällinen rakennus on hyvin nimellinen osa koko rakennelmaa. Suurin osa paikallisista turistien majoituksista on nykyään myös maan alla ja me tietysti varasimme yösijamme yhdestä tällaisesta. Päivä oli jo vaihtunut illaksi ja pimeys laskeutui kaupungin ylle, kun tallustimme majapaikkaamme Radeka’s Undergraound Backpackers & Motelliin abbisten huutaessa tienristeyksissä humalaansa.




Huoneemme sijaitsi 6.5m maanpinnan alapuolelle ja siellä todellakin oli mukavan vilpoisaa. Suihkut ja vessat jaettiin muiden matkalaisten kanssa, mutta meidän doublessa sentään oli ovi, joka taas halvoista dorm-huoneista puuttuu kokonaan (hintakin niissä vain 25AUD). Kaikkialla oli todella siistiä ja muutenkin Millan yllätykseksi viihtyisää. Mittari ulkona näytti vielä +32 astetta yhdeksän aikaan illalla ja me suuntasimme paikallisten rakastamaan John’s Pitseriaan syömään vuonna 2010 Australian parhaiksi äänestetyt pitsat.


Seuraavana päivänä päästiin sitten todistamaan vuodenaikaan nähden erittäin epänormaalia ilmiötä, sadekuuroja. Lämpötilakin siinä samalla tipahti +23 asteeseen, kun se paikallisten mukaan on yleensä joulukuussa +45 astetta! Onneksi sade oli lähinnä tihuttelua ja pieniä kuuroja, joten saimme hieman nähtyä mistä on Coober Pedy tehty: ystävällisistä ja auttavaisista ihmisistä, autonrotiskoista, kivikasoista joissa myös turisti saa noodlata ilmaiseksi ja korumyymälöistä. Kun etsinnöistä huolimatta ei omaa opaalikiveä löytynyt, niin suuntasimme ihastelemaan valmiita tuotteita opaalikoruja myyvään liikkeeseen. No eihän sieltä tyhjin käsin lähdetty, mutta Millan yllätykseksi se oli J tällä kertaa, joka kannusti muiston ostamiseen ja ilmoitti oikein maksavansa osan korusta! Kyllä nyt rouvan kelpaa laittautua tulevissa kohteissa taas kaupunkikelpoiseksi, kun on korut ja kaikki

Martin, majapaikkamme omistaja, sanoi pyörittävänsä Radekaa enää 3 vuotta


Omakätinen noodlaus ei tuottanut kimaltelevaa tulosta

Tämä kimalteleva yksilö löytyi kuitenkin läheisestä korumyymälästä

Päivä yöbussin lähtöä odotellessa meni yhdessä hujauksessa. Jos emme olisi jo maksaneet Adelaidesta yöpymisiä, niin olisimme ehdottomasti jääneet vielä toiseksi yöksi. Silloin olisi ollut paremmin aikaa osallistua muutaman tunnin retkelle kaivoksiin ja aavikolle tai ainakin yölliselle tähtien katselu (stargazing) retkelle. Paikalliset tekevät myös täällä olon niin kotoisaksi ja kaikkensa turistien viihtyvyyden eteen. Kadulla vastaan tullut mummeli pysäytti meidät ja halusi heti neuvoa, että missä pääsee uimaan ja kertoa että kirjastossa pääsee ilmaiseksi nettiin, jos tarve tulee (kumpaankaan emme ehkä olisi sattuneet eksymään omin päin). Hotellimme omistaja Martin oli hauska Tasmaniasta aavikolle 16 vuotta sitten kotiutunut herra, jonka kanssa vierähti iltapäivä rupatellessa niitä näitä mukavia. Suosittelemme erittäin lämpimästi parin yön pysähdystä Coober Pedyssä ja yöpymistä Radeka’s Undergroundissa.

Piste, mistä johdotkaan eivät jatka eteenpäin


Parasta ennen Korean sota


Katolla on pari piippua sekä maaperä

Budjettipunkka




Kerrostalo kolmella rapulla




Hammaslääkäriasema mallia trailer kylän paraatipaikalla radiomaston (!) vieressä


...etteivät hiekkamyrskyn aikaan saapuvat vieraat talloisi tulppaaneita



Tunnisteet: , ,

28.11.2011

Darwin - Ossilan Ivalo?

Travelodge Mirambeena Resort Agodan kautta 40€ / yö
Pullo viiniä, jossa rypäle mainittu 6,50 AUD (n. 4,80€)
Baarissa lasi valkkaria 7,50 AUD (5,50€), tuoppi bisseä 8 AUD (5,90EUR)
Grillattubroileri kaupassa 9,80 AUD (n.7,30€)
Fetan kaltainen juusto palvelutiskiltä 13,50 AUD / Kg
Kahvi kahvilassa 4-4,50 AUD (< 3€)
Koneellinen pyykkiä 3 AUD + kuivaus 3 AUD. Pesuaine 1,50 AUD hotellilta. Yht. 7,50 AUD (5,50€)


Yusuf & Frank
*** Juhanan jupinat ***

Selkein valokuvaustavoitteeni Darwinissa oli muotokuva aboriginaalista, ja lentokentällä näkemäni perusteella tehtävä vielä vaikutti helpolta. Paikka suorastaan kuhisi alkuasukkaita, jotka liikkuivat joko perheidensä tai rugby-jengiensä kanssa. Siistejä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä, joiden luokse vaikuttaisi olevan helppoa mennä ruinaamaan kuvaa tai kahta.

Asettauduttuamme aloillemme Darwiniin kokosin kamerani abbis-hunt-konfiguraatioon, ja lähdin kylille stalkkailemaan. Kovin kauas en kerennyt todetakseni lentokentällä näkemäni porukan olevan toista maata kuin kaupungilla luuhaavaan. Ne, ketkä käyttivät suihkua ja pitivät rahansa säästötilillä bottle-shopin sijaan lentelivät lentsikoilla. Suihkuttomat sen sijaan istuskelivat varjoissa ja möykkäsivät. Stadissa heitä kutsuttaisiin spurguiksi.

Abbis-Hunt konfiguraatio
Aikani kävelin ympäri polttavan kuumaa Darwinia ja yritin spottailla sopivaa uhria. Mitään superteleä kun ei käytössä ole, niin parin kymmenen metrin päähän pitäisi saalista vähintään päästä, ja sitä kuvaa ei enää huomaamattomasti otettaisi. Päätinkin, että unohdan kaukoammunnat ja pyrin iholle. Vaikeusaste nousee huomattavasti, koska itse kuvaaminen on tällöin enää aika pieni osa työmäärästä. Pitää ansaita kuvan kohteelta niin lupa kuin luottamus, ja myös selvitä ilman rahan ojenteluita.

Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen näin yksinäisen aboriginaalin istuskelemassa tien reunalla. Kääri siinä sätkää ja huuteli ohikulkijoille. Tullessani miehen kohdalle, huudahti tämä miten menee. Ukkeli yllättyi kun pysähdyin ja vastasin. Kerrottuani olevani kotoisin suomesta, kirkaistui kaverin ilme. Helsinki! Se on teidän pääkaupunkinne! Edellisenä päivänä autovuokraamo Thriftyn n. 35v myymäläpäällikkö sijoitti suomen eteläiselle pallonpuoliskolle, joten vanhan aboriginaalin tieto pääsi yllättämään.

Mies pyysi minua istumaan alas viereensä, ja tein työtä käskettyä. Frank oli hänen nimensä ja Yusuf minun. Sen oikeammin Frank ei saanut Juusoa lausuttua. Juttelimme hetken, ehkä vartin, niitä näitä. Lopulta kysyin lupaa kuvaan, mihin Frank sanoi 20AUD. Kerroin mitä kuvalla teen, ja aikamme neuvoteltua Frank löi lopullisen diilin pöytään: Saat kuvasi maksutta, jos pysäytät ohikulkijan ottamaan kuvan meistä kahdesta, viet sen mukanasi suomeen ja näytät sitä kaikille. 

***


Darwin, Darwin…. Mistä sitä aloittasikaan… Kyseessähän on ainoa Australian territorioiden trooppinen pääkaupunki ja se sijaitsee maantieteellisesti lähempänä Balia, kuin Sydneytä. Kaupunki on perustettu vuonna 1869 ja alun perin kantanut nimeä Palmerston. Pääkatuja on oikeastaan kolme pikkuruista kadunpätkää, joiden varsilla suurin osa shoppailusta, pankeista, ravintoloista ja baareista löytyy. Kaupungin keskusta oli paljon pienempi, kuin mitä odotimme, kuitenkin voidaan sanoa, että Darwin on pikkukaupunki ison kaupungin mausteilla. Nykyiseen katukuvaan ovat vaikuttaneet paljolti toisen maailmansodan aikaiset pommitukset ja jouluna 1974 kaupunkiin keskellä aattoyötä iskenyt pyörremyrsky Tracy, jonka jäljiltä 11.200 kodista jäi vain 400 pystyyn. Tätä nykyä Darwinissa on n. 74.000 asukasta ja 30% heistä on aborginaaleja (Larrakia). Paras aika vierailulle on varmastikin Suomen kesä, sillä nyt täällä on sadekausi. Sade ei meidän päivärytmiä päässyt haittaamaan, mutta monet paikat sulkevat ovensa lokakuussa ja avaavat vasta keväällä.

Darwin watherfront

 
Meillä Darwinissa vierähti kokonainen viikko! Ei voi sanoa, että olisimme jotakin erityistä tehneet, mutta muuten vaan viihdyttiin, nautittiin ja leikittiin kotia. Kotiuduimme majapaikkaamme ennätysnopeasti. Kaikki oli lähellä, hotellin uima-altaat erinomaiset, kaupasta sai hyviä raaka-aineita, joista saattoi itse valmistaa salaattiannoksen tms. Myös J:n kaipaamaa maustamatonta jugurttia oli tarjolla jos jonkin moista merkkiä ja niitä koemaisteltiinkin koko kuukauden jugurttipuutostilan edestä! Ja ennen kaikkea huoneemme oli todella viihtyisä ja tilava, sekä täkäläisittäin törkeän edullinen, niin mikäs siinä ollessa kaikessa rauhassa ennen isoa tourneeta. 

Testivoittajaa kului viisi purkillista


Darwinissa ja Australiassa tähän mennessä parasta on ollut ihmiset. On aivan uskomatonta miten kaikki ovat heti auttamassa ja kysymässä kuulumisia tai muuten vaan mukavia rupattelemassa. Kaupan kassalla asiointi on erittäin sosiaalinen tapahtuma, sillä kassan takana työskentelevät rouvat juttelevat paljon normaalia chit-chattiä enemmän siinä samalla kun pakkaavat ostoksesi. Se ostosten pakkaaminen on kyllä aivan järjetöntä… Ensin ladotaan ostokset hihnalle ja kassahenkilö (ei mikään erillinen pakkaaja) siinä sitten yrittää saada ne pakattua järkevästi kasseihin, vaikkei ne ostokset ikinä tule järkevässä järjestyksessä hihnaa pitkin. Toimitus kestää Suomalaisittain pienen ikuisuuden ja jonossa meinaa käämi mennä, mutta tyypit hymyilevät hangon kekseinä ja tartuttavat rennon asenteensa sinuun viimeistään omalla vuorolla, ja lopulta poistut kaupasta hymyssä suin.

Toinen hyvä esimerkki on paikallisen bussifirman konttorissa työskentelevä daami, jonka myönteistä asennetta omaa työtä kohtaan ei voi kuin ihailla. Samaten hotellimme respassa työskentelevä Jason sai omalla käytöksellään meidät täyttämään palautelomakkeen erityismaininnoilla. Molemmat olivat perus ystävällisiä ja auttavia asiakaspalveluhenkilöitä, mutta tyypit tekivät silkasta auttamisen ilosta pientä extraa. Kuten tämä ystävällinen naishenkilö möi 10pv bussipassit reppureissaajan alennuksella, vaikkei meillä koko jäsenyyttä olekaan. Tai hotellimme Jason antoi meille parempitasoisen huoneen, kun siihen oli mahdollisuus. Pikkujuttuja heille, mutta kun sitä ei edes osattu odottaa, niin voitte kuvitella kuinka iloiseksi moiset eleet meidät tekivät! 
 
Krokotykki?

Keskustan "vilinässä!

Jos ihmisten ystävällisyys on päässyt yllättämään, niin on kyllä hieman hintatasokin. Ei niin ettemmekö olisi tienneet ja varautuneet, mutta euro kun siellä heikkenee ja aussi dollari senkun vahvistuu, niin käy täällä reissaaminen todella paljon kalliimmaksi kuin esimerkiksi kaksi-kolme vuotta sitten. Onneksi olimme budjetoineet majoitukseen kunnolla, niin ollaan saatu rahaa muuhun käyttöön, kun yöpaikkoja on löydetty halvemmalla. Ja muuhun käyttöön sitä rahaa sitten uppoaakin, sillä täällä maksaa kaikki ja siis aivan kaikki aktiviteetit hirmuisesti. Ei esimerkiksi raskittu mennä katsomaan krokotiileja farmille, kun olisi maksanut 29 AUD / hlö tai vuokrata edes pyöriä päiväksi, kun hinta oli 20 AUD / pöyrä. Sen sijaan pulitettiin hymyssä suin 10 päivän bussipassista 459 AUD (340€) per nuppi, jolloin pääsemme matkustamaan koko maan läpi Adelaideen ja sieltä edelleen Melbournen kautta Sydneyhin asti. Muutama yö vierähtää väkisinkin bussissa ja taas säästetään hotellikuluissa. Matkan varrelle tulee mahtumaan monta uskomattoman upeaa paikkaa, joten jos nyt krokotiilifarmi jäi näkemättä, niin liekö tuo iso menetys kokonaiskuvassa. 

Territorion päämaja
Kaiken kaikkiaan Darwinissa oli helppo olla ja ihmiset saivat olomme tuntumaan erityisen kotoisalta. Täällä oli hyvä rentoutua, nauttia iltapäivistä altaalla ja kerätä oma mieli täyteen Ossilan energiaa. Seuraavaksi edessä onkin varsinainen pyhiinvaellus, jonka jälkeen taas tarvitaan varmuudella viikko tai pari liikkumatta. Jouluhan se niihin aikoihin sijoittuukin. Joulu joka täällä näissä lämpötiloissa tuntuu erittäin kaukaiselta käsitteeltä, mutta väistämättä varmastikin on edessä ihan yhtä lailla. 


 


Tunnisteet: , ,