Valokuvaamista reissublogiin - Kaikki ne ihanat laitteet!

Rompetta kerrakseen. Peilin kautta kuvatessa pitäisi muuten aina muistaa pyyhkiä pölyt lasista eka... 

Meistä tuli aikanaan Canon-leirin ihmisiä. Ei siksi, että olisimme rationaalisesti vertailleet jotain johonkin ja valinneet käyttöömme ehdottomasti ja kaikin puolin parhaan, vaan koska olin töissä firmassa jossa merkillä oli toimiva ja riittävän merkittävä henkilökunta-alennus. Toki mainosten, "mä-tunnen-kamerat" miesten ja insinörttienkin mukaan 550d kamera oli "ihan hyvä". Se riitti. Halusimme vain päästä kuvaamaan.

Kun asiaa katsoo nyt teimme viisaan päätöksen. Ja varmaan aivan yhtä viisaan olisimme tehneet jos firmallani olisi ollut Nikonista sama alennus, koska kuvaaminen ei ole jäänyt vielä kertaakaan kameran ominaisuuksista kiinni. Sanoisin, että se viisain päätös tehtiin hankkiessa kaikkein tärkeintä. Linssiä. Vaikka kameramalleja tulee, menee ja "kehitys kehittyy" optiikka lähestulkoon on ja pysyy. Lisäksi kun esim. Canonin EF-mountillisille objektiiveille on toimiva ja suuri jälkimarkkina uskalsin se suojaverkkonani lähteä hankkimaan sekä kroppikennoiseen (550d) että full-frameen (tuleva 5D) sopivaa laatuoptiikkaa. Takaraivossa kun oli ajatus täyden kennon laitteesta mikäli mielenkiinto kuvaamiseen entisestään kasvaisi. Jos ei, niin ainakin pääsisin optiikasta helposti eroon.

Muutamia kuukausia ennen Pingviinimatkojen virallista starttipäivää vaaka kallistui riittävästi ja kävin  hakemassa uuden 5D mkII:n Liisankadun Telefotosta pois kun tarjouksella möivät. Fiksu (eli edullinen ja varastoiva) kauppa hankkia myös muistikortteja, kolmannen osapuolen akkuja ja sen sellaista. Pelkkää blogikuvausta varten en kameraa ostanut. Siihen olisi kelvannut toinen kroppikennollinen vaikka vähän käytettynäkin, mutta se onkin jo kokonaan toinen stoori. Pääasia, että molemmilla meistä oli nyt oma runko käytössä ja kaapeissa kasa ristiin sopivia objektiiveja.

Näillä eväin matkalle startattiin. Linssin nimi on linkki linssin labra-arvosteluun ja sen perässä maininta missä rungoissa sitä käytämme. Kuvat linssitekstin alla ovat esimerkkiotoksia ko. objektiivilla.

Optiikka:

Sigma 15mm F2.8 EX DG Diagonal Fisheye - 5D  
180º kuvakulma fullframessa tekee höpöä maisemakuvauksessa. Toisinaan tynnyrivääristymän "minimoimiseksi" rajaan horisontin tasan vaakasuoraan keskelle ja vasta editissä lähemmäksi ala- tai yläkolmannesta. Linssi kuin mikä tahansa efekti. Liikaa käytettynä väsyttävää katseltava. Käytetään siis kohtuullisesti.

Aquabeat Langkawilla. Tila, jonka fiiliksen sai parhaiten talteen kalansilmällä.

Kalansilmän tynnyrivääristymää pystyy korjaamaan kuten yllä, mutta silloin kulmista tulee karmeaa sössöä

Puoli kylää mahtui samaan kuvaan

Hauska linssi kuin mikä

Canon EF 24mm f/2.8 - 550d
Millan reportterilasi. Pieni, kevyt ja talon julkisivun saa kuvaan kikkailematta, joskin tarkkuudessa parannettavaa. Vuorottelee 550d nokalla 50mm 1.4 kanssa

Canon EF 24-70mm f/2.8 L USM - 5D
Yleislasina Marsellissa (5D mkii). Piirtää suoraa ja tarkkaa kuin saksalainen insinööri. Liikaa hyviä puolia listattavaksi, joten haukutaan lasi pidemmittä puheitta raskaaksi ja vastavalosuoja järkyttävän kokoiseksi palikaksi. Asioita, joiden kanssa olen pystynyt elämään hymyillen.

Jugulaari remonttijonossa Penangissa

Kaikourassa riitti kukkuloita

Kyytimme rantautuu Balilla

24-70mm ei ole pettänyt kertaakaan. Looginen ja hyvin piirtävä laadukas lasi.

ND400 suotimella saa pitkiä suljinaikoja kirkkaassa päivänvalossakin. Tässä 13s valuvaa
vettä Blue Mountainsilla. Pitkät suljinajat kuvaan valtaosin 24-70mm lasillani.

8s valotuksen yhden kuvan HDR

Canon EF 50mm f/1.4 USM - 550d & 5D
Ei muovisen oloinen räpätin kuten f/1.8 mutta hinnaltaan järkevä vrt. käytetyn skodan hintaluokassa painiva f/1.2. Vinjentoi hieman eikä piirrä supersuoraan mutta kevyt nokalla, nopea ja valovoimainen. Kroppikennoisessa pikkuisen tiukka katu- ja maisemakuvaukseen, mutta muuten mitä oivin fiilistelylasi. Käytämme sekä 5D:ssä että 550:ssa. Näinä vaaleina ja tiukkaan rajattuina aikoina esim. muotibloggaajalle kuin nenä päähän. Jos kuvaat canonin kittilinssillä, tässä loistava vaihtoehto ensimmäiseksi primeksi.

Tässä kuvassa korostuu 50mm luonne käytössämme harvinaisen hyvin. Hieman epätarkka mutta fiilispitoinen otos.
Linssi kulkee mukanamme lähinnä iltaisin ja kaupungilla, jolloin sen valovoimasta on suuri hyöty. Tätä kuvaa tuskin
olisi f/2.8 laseilla otettu ilman viiden numeron ISO-arvoa ja kolmen minuutin autofocus-kelailua..  

Canon EF 100mm f/2.8 USM L IS macro - 550d & 5D
Varmaankin paras omistamani optiikka. Piirtää upeasti, erittäin nätti bokeh ja tarkka kuin vain voi tarkka olla. IS on kiva jos äityy jahtaamaan ötömöllejä sun muita vaihtelevassa valaistuksessa.

Jollei muuta keksi, niin 100mm f/2.8L antaa helppoa levenneltävää osasuurennoksien muodossa :)

Haluaisin kovasti väittää tarkkuutta kuvaajan ansioksi ;)

Canon EF 70-200mm f/4 USM L IS - 550d & 5D
Hinta-laatusuhteeltaan parasta Canonia. Aluksi olin hankkimassa vakaajatonta f/2.8 versiota, mutta sen kehnompi sääsuojaus sai vaa´an kallistumaan huonompivalovoimaiseen mutta suojatumpaan. Erinomainen muun muassa portretteihin ja hieman kauempaa tapahtuvaan kuvaamiseen. Rajoitteena 1.2m minimitarkennusetäisyys ja pituus pitää lasin poissa ainakin Millan kääsveskasta.

70-200mm lasissa on jotain mikä minut aina yllättää. Sitä ei aluksi "jaksaisi" käyttää, mutta parin ensimmäisen
ruudun jälkeen ei tulisi enää mieleenkään vaihtaa pois nokalta

Linssin suojalasina ulkona pidän lähes aina pyöröpolaa. Vaatii tosin "gynekologin kädet" jotta sitä pääsee ruuvaamaan
vastavalosuojan ollessa paikallaan. Monet kerrat olenkin onnistunut rähmäisemään kunnon mega-greasyt sormenjäljet
lasin keskelle kun ei ole muka ollut aikaa irroittaa VVS:aa

Telellä saa myös kelpo potretteja. Kuvaa ei poseerattu, vaan houkuttelin Millaa kääntämään
katseensa koneelta. Valona katon kautta ammuttu salama.

Suotimet: Hoyan HD 58mm, 67mm ja 77mm pyöröpolarisaatiosuotimet, kasa harmaasuotimia (ND16-400) ja objektiivien suojalaseja.

Muut:

Tripodi, ilmapumppu, mikrokuituliinoja, Gollan olkalaukku, Lowepron tietokoneosiollinen kamerareppu, 580ex II salama ja triggerit (älä kysy miksi), tupla-akusto molempiin kameroihin ja etälaukaisin.

Ständi ja Gollan olkalaukku aurinkokellona Langkawilla. Laukku vetää tasan 5D:n yhdellä linssillä,
ja se olalla teen pienemmät kuvauspyrähdykset. 

One month to Down under 17.-18.11.2011

Lento (JetStar) Singapore – Darwin 150€ / hlö
Airport Shuttle Darwinin kentältä hotellille 13AUD / hlö (n.10 €, kun 1€ = 1.3AUD)
Travelodge Mirambeena Resort Agodan kautta 40€ / yö
Päivällis- ja aamiaistarpeet viinin kera kaupasta n.40 AUD (n.30€)

Ensimmäinen kuukausi alkaakin olla jo takana, ja se kyllä meni yhdessä hujauksessa. Jo nyt tuntuu siltä ettei aika riitä mitenkään kaikkeen mitä haluaisimme nähdä ja samalla yritetään pitää mielessä, että varsinkin Aasiaan pääsee kyllä kätevästi myöhemminkin, eikä maailmaa tarvitse saada valmiiksi 6kk reissun aikana.

Toinen visiittimme Singaporeen johtui pääosin siitä, että saimme erittäin halvat lennot Darwiniin juurikin sieltä. Quantasin omistamalla halpalentoyhtiö JetStarilla on edullisia lentoja Singaporesta ja Balilta Ausseihin, ja me saimme omamme Darwiniin vaivaisella 150 eurolla! Lento tosin lähti vasta klo 22 aikoihin, joten ensin kulutettiin päivä hiostavan kuumassa kaupungissa.

Matkustamisessa itsessään on ehkä ollut yllättävintä se kuinka se tosissaan näin kokopäivätyönä väsyttää siinä missä mikä tahansa työ. Majoitusten etsiminen ja paikan vaihtaminen voi olla yllättävänkin uuvuttavaa, vielä kun lämpötila on koko ajan siinä +30 asetetta, niin vähemmästäkin aivot pehmenee ja kärsivällisyys lyhenee! Ja kun pinna on tiukassa, niin tulee se helposti purettua siihen lähimpään, eli matkakumppaniin. Tästä otimme elävän elämän esimerkkiä ennen mantereen vaihtoa Orchard roadilla, kun ne aamulla päälle laitetut vaatteet olivat alta vartin hiestä läpimärät ja jotain pirskatin kahvilaa (jossa kuluttaa aikaa) piti etsiä mammuttimaisten ostoskeskusten keskeltä. ION –ostarilta löytyi lopulta kahvila, mutta sieltä oli lähdettävä reilun tunnin kuluttua kun alkoi hampaat kalista.

Päivä saatiin kuitenkin onnellisesti päätökseen ja masut täyteen T.G.I. Fridaysissä Antiran ja Georgen seurassa. Ei muuta kuin takaisin hotellille hakemaan isommat kapaasimme ja lentokentälle. Matkalla metroaseman ”Security-mummo” keksi jostain syystä, että meidän täytyy avata pakaasit ja esittää sisältöä hänelle. Piti tosissaan purra hammasta, että saatiin pidettyä mölyt mahassa, kun kammettiin 20Kg rinkkoja pois selästä, jotta mummeli saa vilkaista anteeksipyyteleväiseen sävyyn likaisia kuteitamme… 

 

*** Millan Mutina *** 

Painoa rinkoilla on tosiaan noin maksimimäärä lentomatkoja ajatellen. Jaksan vielä kuukaudenkin jälkeen päivitellä miten painoa voi olla niin paljon, vaikka vaatteita on yllättävän vähän. Ja yllättävän vähällä vaatemäärällä sitä kyllä selviääkin vallan mainiosti, mutta niistä koroista en suostunut tinkimään ja hyvä niin, sillä niillä on saatu moni asu näyttämään siistimmältä ja kaupunkikelpoisemmalta. Suomessa pakatessa myös mietitytti, että tuleekohan paksummalle hupparille käyttöä, mutta voi kyllä on tarpeen ainakin Malesialaisissa busseissa! Varusteista sanottakoon vielä sen verran, että päädyin tosiaan lopulta Ospreyn Aether 70l –malliin, joka on miehille tarkoitettu (ainoa ero on selän leveys…). Vaikka päätöstä edeltävät hetket ehkä toivatkin tittelin ”Partioaitan painajainen”, niin pointsit myyjille, jotka ihailtavan kärsivällisesti jaksoivat auttaa sovittelussa ja oikean värin tilaamisessa. Täällä kuukauden kokemuksella reissua jatkaa rinkkaansa erittäin tyytyväinen naishenkilö.

Kentällä kaikki sujui onneksi mallikkaasti ja pisteitä Changi -lentokentälle annamme siitä, että turvatarkastus tehtiin vasta lähtöportin läheisyydessä, eli matkustajat jakautuvat tasaisemmin pitkin kenttää, eikä ollut kilometrijonoja. Tästä voisi ottaa muutkin lentokentät mallia! Halpalentoyhtiön yölennolla ahtaissa tiloissa nukkuminen ei onnistunut ihan yhtä mukavasti, kuin Malesialaisessa bussissa ja koneen laskeutuessa 04:40 paikallista aikaa (GMT +9.5h) oltiin aika pihalla. Itse prosessi kentällä turvatarkastuksen läpi meni myös todella jouhevasti, emmekä törmänneet kuumottaviin virkailijoihin, joita olimme nähneet JIM-kanavalla ohjelmassa ”Australian rajalla”. Koska kaikki sujui kovin nopeasti, niin päätimme vielä jäädä notkumaan lentokentälle, sillä kaupungissa tuskin olisi kummoisemmin tekemistä aamulla klo 05:30…

Matka kentältä keskustaan taitettiin kätevästi Airpot shuttlella auringon taas noustessa ja kuljetusta odotellessa pääsimme keskustelemaan innokkaan kuskin kanssa, joka ihailtavalla innostuneisuudella jakoi tietoa ja mielipiteitä lähiseudun nähtävyyksistä. Hotellilla emme saaneet siihen aikaan vielä tietenkään huonetta, vaan edessä oli 6h hortoilua samoilla tamineilla. Ei siis muuta kuin keskustaan tutustumaan ja aamiaista etsimään! Aamiainen löytyi yhtä helposti, kuin ensimmäinen aborginaalikin, jota tuli tuijotettua hetki liian pitkään, niin että tunsi itsensä juntiksi. Siinä sitten samoiltiin pikkuruisen Darwinin katuja ja istuttiin aina välillä kahvilassa ja oltiin onnellisia siitä, että olimme vihdoin ja viimein maassa josta olimme unelmoineet pitkään! 

Iltapäivä lopulta kulutettiin hotellimme ihanalla uima-altailla. Altaita on kaksi ja varjoisia paikkoja löytyy myös penkkien lisäksi altaasta katetun osan alta. Siinä auringossa loikoillessa ja virkistävässä altaassa pulikoidessa haihtui edellisen vuorokauden väsymys taivaan tuuliin. Ja samalla tuli taas mieleen, että kuinka sitä on aika etuoikeutettu, kun saa tällaista unelmaa toteuttaa. Unelma sisältää kuitenkin budjetin ja siitä tarkkoina suuntasimme hakemaan päivällistarpeita viereistä supermarketista. Voi sitä onnea, kun sai ostaa tomaattia, fetaa, jugurttia ja pullollisen halpaa viiniä!! Pilkkahintainen (39€/yö) hotellihuoneemme on melko suuri ja ikkunan äärestä on kahden hengen pyöreä pöytä, jonka ääressä sopi viettää taas koti-iltaa herkkujen kera ennen kuin nukkumatti vei kahdeksan aikoihin 13h yöunille… 

 

Noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen kuukausi on ollut hieno, eikä koti-ikävä vaivaa. Malesia oli oikein positiivinen kokemus ja voimme lämpimästi suositella! Suomen kesä ja syksy ovat ajankohtina ehkä parhaita, sillä valinnan varaa kuvan kauniista saarista löytyy enemmän (eli kuivalla kaudella). Alkuun oli hieman ennakkoluuloja muslimimaata kohtaan, mutta ne luulot kaikkosivat nopeasti. Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, avuliaita ja sopivasti rentoja. Kaikkialla pärjättiin hyvin englannilla ja kaikki tuntuu toimivan länsimaisin silmin oikein hyvin. Tyrkyttelevään kaupusteluun ei törmätty ja ylipäätään kumartelu ja mielistelevä hymyily puuttuu, mikä sai kaiken tuntumaan jotenkin aidommalta. 

Super mukavat respan tytöt Mali Perdanassa Langkawilla

Ensimmäinen kuukausi pysyttiin myös reilusti budjetissa, joten ihan niin kamalasti ei Australian ja Uuden-Seelannin etapit hirvitä. Vaatii se kuitenkin keskittymistä ja mielihaluista joutuu välillä tinkimään (shoe shopping on ihan nou-nou). Ainakin nyt on konkreettisempi käsitys siitä kuinka halvalla voidaan Aasiassa taas näiden kalliiden maiden jälkeen elää.

Terima Kasih sitten vaan tällä erää!

3 yötä reissuun on

Alkaakin tosiaan jo tuntua siltä, että reissuun lähdetään ja ihan pian! Muutto kun saatiin hoidettua, niin alkoi erinäisten sekalaisten "pikkuasioiden" hoitaminen ja listojen läpi käyminen. Vielä tälle päivälle to-do listalla komeilee pankissa käyminen, mutta vähiin käy sekin lista. Muutoin lähinnä tavataan rakkaita ystäviä, sukulaisia ja tehdään pakkausharjoituksia.

Ensin punnataan!

Harjoitusta tosiaan tarvitaan, jotta kaikki saadaan mukavasti matkaan. Nyt pakkaamisen lopputulos on enemmänkin "kuinka saan tämänkin vielä sullottua??"... Huoh... Kyllähän matkankin aikana päästään harjoittelemaan ja laitetaan sitten postissa kotiin jos todetaan ylimääräiseksi.

Tärkeitä hoidettavia asioita muuton lisäksi on loppujen lopuksi yllättävän vähän. Aikaa enemmän muistamista vie ns. pikkuasiat, kuten lääkärissä ja apteekissa käyminen, pankkiasiat, postin ja maistraatin osoiteilmoitukset jne. Olemme muuten nykyään maistraatissa tilassa 'vailla vakinaista asuntoa' eli kotikuntamme on Helsinki, mutta meillä ei ole osoitetta. Postithan saa käännettyä mihin tahansa, joten ne on käännetty äideille. Vakuutusasiat ja passit kunnossa, uusi visa tilattu matkan aikana umpeutuvan tilalle, lääkärissä käyty, apteekissa käyty, joten mitäs tässä sitten enää kummempia?

Muutetaan pakkausta niin, että jaksaa hymyillä

Rokotuksia emme joutuneet ottamaan onneksi ollenkaan ja säästyi pitkä penni. Sen verran on tullut reissattua jo mennä vuosina, että hepatiitit ja muut ovat hoidossa entuudestaan. Malariasta tehtiin päätös, että sitä ei ainakaan etukäteen hankita. Myanmar (Burma) on ainoa suunnitelluista kohteista jossa malarian estolääkitykselle olisi tarvetta, mutta kohde on meillä ajankohtainen vasta reilusti ensi vuoden puolella, joten harkitaan sitten uudestaan jos siltä tuntuu ja hankitaan lääkkeet tarvittaessa paikan päältä. Lääkkeitä ei suuremmin rahdata mukana, koska periltä saa kyllä tarvittaessa kaikkea. Tietysti jos on henkilökohtainen päivittäinen lääkitys, niin kannattaa ne huolehtia ennen lähtöä. 

Ja lopuksi "pose!"

Matkabudjettia laatiessa on hyvä laittaa euroja hoidettavien asioiden perään. Vakuutukseen paloi satoja euroja, muuttoon pari sataa (vaikka saatiin apuja ja auto lainaksi sukulaiselta), apteekkiinkin reilu saturainen, rinkat taas muutama satanen ja ihan vaan kaikkeen muuhun pieneen pari-kolme sataa. Siinä on huvennut nopeasti lähes pari tuhatta euroa ennen kuin ollaan edes Helsinki-Vantaalle päästy. No sinne mennään ainakin bussilla ;) 

Tässä vaiheessa toivotellaan vaan mukavaa viikonloppua!

Salomon samikset

Matkalla törmäämme toivottavasti monenlaisiin maastoihin ja ilmastoihin, joten mukaan tarvitaan muutakin kuin varvastossuja ja uimahousuja. Perus sileäpohjaisissa lenkkareissa tepastelu jyrkemmässä tai kosteammassa maastossa voi käydä haastavaksi. Myöskään pidempiä vaelluksia ei olla suunniteltu joissa vaelluskengille olisi todella tarvetta. Molempien ostoslistalle lisättiin siis kunnon pitävällä pohjalla varusteut Gore-tex lenkkarit. Arvatakin saattaa, että ihan helposti ei taas mieluisaa kenkäparia löytänyt, mutta lopputulos on tärkein ja aika samiksina Salomoneissa tullaan tepastelemaan :)

Eli ei muuta kuin lenkkarit sisäänajoon ja samis tuulipukuostoksille, niin ollaan edustuskunnossa valmiina matkaan! Millakin on vihdoin tilannut itselleen rinkan, mutta siitä lisää sitten kun jännitys on päättynyt ja oikean värinen kantokapistus saatu kotiutettua ajoissa...

Sillä välin täällä aloitetaan muuttolaatikoiden pakkaaminen ja toivotellaan mukavia viikonloppuja!

Valinnan vaikeus

Rinkan etsintä alkoi ihan mallikkaasti. Olin katsonut ensisijaiseksi vaihtoehdoksi surffailun päätteeksi Haglöfsin OXO 60 -rinkan ja tuota kävinkin jo kesällä hiplailemassa Partioaitassa. Viime viikonloppunahan suuntasimme Juhanan kanssa yhdessä rinkkaostoksille ja niihän siinä kävi, että Juhanalla on uusi rinkka ja meikäläisellä vain kasa uusia vaihtoehtoja. Vaihtoehdoista koituu välittömästi valinnan vaikeus...

Haglöfsin OXO:a ei ole tällä hetkellä saatavilla ja kuulinkin jotain huhua uuden mallin valmistusvirheistä yms. Koska kamat pitää pystyä pakkaamaan rinkkaan noin 2 viikon kuluttua jo ensimmäisen kerran, niin tässä ei ole suuremmin aikaa odotteluun. Retkiaitassa Yrjönkadulla ystävällisesti tarjosivat mielestään parempaa vaihtoehtoa, Fjällrävenin Kajka 65W -rinkkaa (kuvassa oikealla). Tykästyin kaupassa todella moniin kyseisen rinkan ominaisuuksiin sekä kestävään ja huomiotaherättämättömään ulkonäköön. Yksinkertaisen tyylikäs ja paljon hyviä ominaisuuksia. Kuitenkin halusin sovittaa Haglöfsiä ja Fjällräveniä peräkanaa ja valita selkään paremmin sopivan ja jätin rinkan vielä ostamatta.

Tuttavan innoittamana sitten menin vielä hölmö kokeilemaan tien toiselle puolelle Partioaittaan Ospreyn rinkkaa. Myyjä itse suositteli ehdottomasti kokeilemaani Ospreyn Ariel 65 -mallia (kuvassa alla), sillä hänellä itsellään on samainen käytössä. Täytyy kyllä sanoa, että se tuntui erittäin hyvältä selässä ja taas mukana on tietysti monta kivaa ominaisuutta, kuten lämpösäädettävä vyötäröremmi. Harmi vaan, että heillä taas ei ollut Fjällräveniä taas hyllyssä, että olisin voinut kokeilla malleja perätysten.

Onko siis ihme, että pää on pyörällä! Jokaisessa on mahtavia ominaisuuksia, joita toisista puuttuu, mutta mitkä olisi sitten niitä eniten arvostamiani ominaisuuksia. Tietysti sen täytyy olla erinomainen selässä! Mutta nämä kaikki kolme epäilemättä ovat ja kokemuskin sen jo kertoo, mutta vielä kun tietäisi mikä itselle on paras... Fjällrävenin ulkonäkö ehdottomasti on mieluisin, koska on neutraali, mutta myös painavampi materiaaliensa ansiosta. Osprey taas on kevyin ja useamman henkilön suosittelema, mutta siitä puuttuu muutamia pakkaamiseen ja muuhun käytettävyyteen liittyvä ominaisuuksia, joita Fjällrävenistä löytyy.

Eli ostaako tyylikäs ja erinomaisia säilytykseen liittyviä ominaisuuksia sisältävä Kajka vai kevyt ja kannettavuudeltaan ehkä hippasen parempi Ariel...? Olisi edes hinnoittelu auttamassa asiaan, mutta ei...