Uusi blogikoti

Vastahan sitä uudesta kodista täällä blogissa ilmoitettiin, kun eteen tuli jo seuraava muutto! Pallontallaajien sivuston uudistuksen myötä täydentyy sisältö uudella blogiyhteisöllä, jonne Pingviinimatkat sai kunnia-arvoisen kutsun liittyä ensimmäisten joukossa mukaan.

Muuttoa ei tarvinnut suuremmin arpoa, sillä Pallontallaajilla on aivan erityinen paikka Millan sydämessä jo vuodesta 2002. Kyseisenä vuonna oli suunnitteilla ensimmäinen kuukauden kestävä reili ja yksi matkaavalle nuorelle naiselle Interrail FAQ -sivusto toimi reissusuunnittelun raamattuna. Vuosi myöhemmin oli arvokkaan tietolähteen nimi muutettu Pallontallaajiksi, Milla suunnitteli toista kesää Euroopan junaradoilla ja matkan varrelle treffejä Prahaan erään parrakkaan herrasmiehen kanssa. Vuoden 2003 jälkeen on moni asia ehtinyt muuttua, mutta parrakas mies reissukumppanina on edelleen sama ja Pallontallaajien keskustelupalstalta etsitään edelleen vastauksia reissusuunnitelmia koskeviin kysymyksiin.

Muuttomiehet tekivät upeaa jälkeä muuton aikana, mutta vielä täytyy sisustaa hieman oman mielen mukaan. Pientä hienosäätöä luvassa juhannuksen aikana. Muutto tapahtui myös sen verran vauhdilla, että emme tästä ehtineet suuremmin ennakkoon tiedottamaan. Toivottavasti tämä viesti tavoittaa mahdollisimman monet teistä, jotka haluatte seurata matkassa mukana. Vanhalta sivulta on suora ohjaus uuteen kotiin, linkit on päivitetty Blogilistalle ja Blogloviniin. HUOM! Jos olet seurannut blogia blogger-tilin kautta ja haluat seurailla jatkossakin, niin kannattaa lukulistalle vaihtaa osoite http://pingviinimatkat.pallontallaajat.net. Pingviinimatkat löytyy myös Facebookista, joten vaihtoehtoisia tapoja seurata löytyy runsaasti ja toivottavasti jokaiseen makuun :)

Uusi kotihan täällä Pallontallaajissa on oikeastaan kommuuni, joten jos ette vielä ole, niin käykäähän ihmeessä tutustumassa upeisiin kämppiksiimme (vähintäänkin Inkaan)! Keskustelupalstan kautta löytyy myös pitkä lista lisää reissaamiseen keskittyneitä blogeja ja sitä kautta itsekin olemme useat uusista blogituttavuuksistamme löytäneet. Parissa vuodessa on osasta näistä linkeistä tullut ihan ihka oikeita ystäviä, joita tavataan tosielämässäkin virtuaalielämän rinnalla. Tämä kaikki on rikastuttanut elämää paljon ja suosittelemmekin kaikkia tähän asti epäröineitä aloittamaan rohkeasti oman blogin. Vaikka tänne Pallontallaajiin!

Unohdettu loma nurkan takana

Sunnuntaina saatiin vihdoin huusholli järjestykseen ja iltapäivästä saatettiin jo nauttia auringon paisteesta omalla pihalla. Siinä paistatellessa yhtäkkiä iski tajuntaan kuinka lähellä loma jo todella häämöttää. Moni asia on jäänyt pakkollisten hoidettavien tehtävien jalkoihin ja jopa kesälomaksi tarvittavan auton vuokraus on jäänyt täysin kauas To Do -listan kääntöpuolelle...

Nyt se voidaan kuitenkin pyyhkiä listalta kokonaan, sillä auto on vihdoin varattu! Kokeilemme tällä kertaa Rentalcars.com palvelua, joka välittää useamman eri vuokraamon autoja. Vuokraustilanteessa ei edes vielä saa tietää minkä firman auto tulee olemaan kyseessä, vaan se selviää vasta vahvistuksen kolahdettua sähköpostiin. Oikein mukavaa on se, että auton vuokrauksen voi perua 48 tuntia ennen h-hetkeä. Auto haetaan tällä kertaa Thriftyn tiskiltä ja nähtäväksi jää millaiseksi kokemuksemme tästä vuokrauksesta muodostuu.

Alice Springsissä Centralilta sai auton paremmilla ehdoilla, kuin Thriftyltä. 

Auto ja maisemat vaihtuvat toisenlaisiin, mutta maisemissa ei varmasti tule olemaan valittamista tälläkään kertaa :) 

Uusi koti kullan kallis

Helsinkiä hellii kunnon lämpöasteet ja me nautimme niistä kuluneena viikonloppuna muuton merkeissä. Hikistä hommaa, mutta kyllä kannatti! Uusi koti on todella mieluisa ja tällaisina lämpiminä kesäaamuina tuntuu kuin ei Suomessa olisikaan. Maisema ikkunasta myös voittaa mennen tullen vanhan asunnon näkymät, eikä taloyhtiön pihassakaan ole valittamista. Tänne on hyvä palata tulevilta reissuilta. Toivotamme ihanan kesän ja lämpöaallon tervetulleiksi, sekä kiitämme vielä kertaalleen muutossa apunsa antaneita ystäviämme!

Vielä ei ole valmista, mutta tässä sneak peak siitä missä nyt majaillaan. 

Vain liike ja muutos on pysyvää!

Kesäloma lähestyy ja kaikenlaista raportoitavaa riittäisi taas reissurintamalla, mutta joudutte vielä hetkisen odottamaan sillä välin kun suoriudumme hieman suuremmasta pakkausurakasta. Vanhat tutut Clasun pahvilaatikot on jälleen kaivettu esiin ja tyhjennämme kaapit ja komerot muuttoauton kyytiin. Vaikka nykyisessä asunnossa olemmekin erinomaisesti viihtyneet, niin silti vasta nyt tuntuu, että ollaan ihan oikeasti pääsemässä perille lähes parin vuoden jälkeen. Kuullaan taas ihan vähän matkan päästä ;)

Mikä saa reissaaamaan ja minne haluaa aina palata uudelleen?

Saimme Destination Unknown –blogin Sadulta tovi sitten haasteen, missä tulee vastata seuraaviin kysymyksiin: Mikä saa meidät matkustamaan ja mikä jäämään kotiin? Kiitos Satu haasteesta, joka todella oli haaste! Tämä vaati nimittäin hieman pohdintaa ja lopulta spontaania listaamista. Ensin tietysti ne positiiviset asiat, eli syyt mitkä saavat reissaamaan.

Uteliaisuus
Tämä lienee se perimmäisin syy kaikista. Halu nähdä, kokea ja tutustua uuteen ja erilaiseen on sanoin kuvaamattoman voimakas. Historiallisesti merkittävät paikat ovat paljon mielenkiintoisempia käydä katsomassa itse, kuin lukea niistä kirjoista. Kulttuuri on mahdollista kokea vain tutustumalla siihen paikan päällä. Ja ne pingviinitkin oli monin verroin hienompaa nähdä luonnon varaisina ihan omin silmin, kuin dokumentissa tai eläintarhassa.

Erilaisuus
Uudet maut, maisemat ja kaupungit tuovat vaihtelua arkeen. Reissussa ateriointi on yksi päivän päätapahtumista ja siihen panostetaan huomattavasti enemmän. Jo pelkkä ruokakaupoissa käynti on meistä ihan ässä puuhaa. On kiva ihmetellä ja töllistellä mitä kaikkea erilaista sitä tavalliset kansalaiset ostavat niin New Yorkissa, Sisiliassa, Malesia, kuin Uudessa-Seelannissakin. 

Coober Pedy ei ihan hevillä unohdu. Varmasti yksi eksoottisimmista koskaan käymistämme paikoista!

Valkonaama lempipuuhassaan ihmettelemässä illaillistarjoamaa Food Courtilla 

Ihmettelemässä Balilaisen perheen arkisia askareita

Halu palata jonnekin minne sydän on jäänyt
Maailmassa ei ole montaakaan kolkkaa, minne ei olisi mukavaa palata uudelleen. Päinvastoin, lähes kaikkiin paikkoihin olisi mukava tutustua vieläkin syvällisimmin. Sitten on vielä New Yorkin ja Rooman kaltaisia paikkoja, joihin ei kyllästy koskaan, vaan mielessään näihin paikkoihin haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen. Usein käykin niin, että yksi loma suuntautuu uuteen paikkaan ja sen jälkeen on taas palattava jompaankumpaan edellä mainituista. Sitten taas on jonkun uuden paikan vuoro. 

Tähän maisemaan sitä ei varmasti kyllästy koskaan!

Nyt kun Central Park on nähty ruskankin väreissä, niin voimme taas suunnitella matkaan muinakin vuodenaikoina.

Ystävät
Meillä on onni omata ystäviä monelta mantereella ja vielä suurempi onni on saada heiltä kutsu kyläilemään. Ystävien kanssa olemme päässeet tutustumaan aina vähän erilaiseen paikalliseen elämään ja kokemaan paljon asioita, joita ei itse olisi perus turistina osannut ajatellakaan. Vaikka sitä kuinka toivoisi, että rakkaat olisivat aina lähellä, niin emme myöskään vaihtaisi pois hetkiä viime syksynä Johannan kauniissa Arlingtonin kodissa, joulun aikaa Anitran luona Sydneyssä tai niitä lukuisia illallisia L&T:n kodissa Saksan maaseudulla vuosien mittaan. Kiitos ja kumarrus teille kaikille ystäville, jotka olette meidät niin avosylin koteihinne kutsuneet ♥

Loma 

Onhan sen vaan vielä loppuun myönnettävä, että loma ei ole ihan tuntunut niin lomalta, jos on kotinurkissa pyöritty. Todellinen irtautuminen vaatii maiseman vaihtoa (oli määränpää sitten kotimaassa tai ulkomailla) ja lähinnä lomalla se on mahdollista.

Ja vielä loppuun se ainokainen seikka, joka välistä pistää katsomaan kotielämää ja arkea silmiin.

Työt ja loman puute
Onni on työpaikka mikä joustaa, kuten meillä molemmilla on. Jousto on mahdollistanut mm. viime syksyisen Amerikan reissun ja sille annetaan todella paljon arvoa. Välistä niitä töitä on kuitenkin huhkittava, eikä elämä voi olla pelkkää lomaa. Toinen meistä kun vielä työskentelee Freelancerina, niin on vuodessa aikoja jolloin ei yksinkertaisesti kannata olla poissa Suomesta. Joten niin kauan kun työhön ei sisälly reissaamista, niin täytyy niitä suunnitella jokseenkin töiden mukaan.

Haastehan kuuluisi laittaa eteenpäin, mutta koska näihin kysymyksiin tuntuu lähes kaikki seuraamamme blogit jo vastanneen, niin jätetään tämä tähän vapaasti mukaan otettavaksi. Sen sijaan haastamme teidät kaikki siellä kertomaan mikä teille on se paikka päällä maan, minne aina haluatte palata uudelleen ja uudelleen? Ja minne taas ei ole tarvetta palata enää koskaan? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kommentteja ja postauksia aiheesta! 

Onneksi se loma taas pian koittaa :) 

Mistä löytyisi Rutinoffin Euroopan serkku?

Ihan alkuun kiitos kaikista edellisen postauksen pohjalta saadusta vinkeistä! Kaikki kokemukset ja ideat ovat tervetulleita vastakin. Lähtöönhän on kuitenkin vielä piinallisen pitkät kahdeksan viikkoa.

Vaikka matkaan ollaan lähdössä nähtävästi ilman tarkempia suuntaviivoja tai varauksia, niin kulkupelin kohdalla teemme varmasti poikkeuksen ihan piahkoin. Auton etsiminen ja vertailu on yksi raivostuttavimmista suunnitteluun liittyvistä asioista ja meillä tästä hauskuudesta saa J ottaa kaiken ilon irti. Vertailu eri firmojen ehtojen ja rajoitusten välillä saa Millan pimahtamaan liitoksista alta aikayksikön, kun taas J jaksaa onneksi lukea huolella sen pienimmänkin printin. Ja autoa vuokratessa sillä pikkuprintillä on paljonkin väliä, jos ei halua ikäviä yllättäviä menoeriä haaverin sattuessa.

Olemme vuokranneet auton alle useammallakin reissulla muutamiksi päiviksi ja aina jännittäneet näiden uutuuttaan kiiltävien kumipyörien naarmuuntumista ja tuulilasirikkoja. Olimmekin oikein erityisen iloisia Uudessa-Seelannissa, kun parikin vuokraamoa tarjosi alle jo parhaat päivänsä nähneitä käytettyjä autoja. Oi miksi näitä ei ole tarjolla Euroopassa? Niin paljon mieluummin huristelisimme Rutinoffin Euroopan serkulla vailla huolta jokaisesta lentävästä kivestä tai muista naarmuista.

Ja olisihan se muutenkin aika paljon tyylikkäämpää kurvailla joillakin näistä, kuin sillä perus Pololla!

Totuuden nimissä on myönnettävä, että eivät ne Uuden-Seelanninkaan käytetyt ajoneuvot ihan näin tyylikäitä olleet, mutta kunnolla käytetylle vuokra-ajoneuvolle olisi mielestämme myös Euroopassa kysyntää. Vai mitä mieltä olette? Ja ennen kuin syvennymme pikkuprinttien maailmaan, niin kysytään vielä löytyykö sieltä ruudun takaa kokomuksia tai suosituksia autonvuokraamoista Saksanmaalta?

PS. Jos joku vielä miettii, että mikä ihmeen Rutinoff, niin selvennettäköön kyseessä olleen meidän uskollinen ajopeli Uudessa-Seelannissa.

Kesän reissusuunnitelmia

Alkaa kai olla jo aika paljastaa tulevan kesän reissusuunnitelmia. Eivätpä ne tosin ole vielä meillekään kovin selvät ja lopputulos näyttänee aivan toiselta, kuin mitä alla oleva karttakuva. Mitään muuta sataprossaisen varmaa ei vielä ole kuin, että lennämme Stuttgartiin heinäkuun alussa ja palaamme samasta kaupungista Helsinkiin kolme viikkoa myöhemmin. Tarkoitus on vuokrata alle auto  päästäksemme myös niihin syrjäisempiin paikkoihin ja vodaksemme tehdä retkiä päiväseltään vaihtamatta aina majapaikkaa. Mitään ei meinata myöskään lyödä turhan tarkkaan lukkoon, jotta on sitten muutosvaraa tienpäällä. Tässä vaiheessa olisi upeaa kuulla vinkkejänne sieltä ruudun takaa! Erityisesti kiinnostavat paikat, jotka ovat poissa suurten teiden varrelta, eli pienet suloiset kylät, parhaat maisemat ja kauneimmat ajoreitit. Ja vinkkejä saa siis jakaa alla olevasta reitistäkin poiketen.

Vuosia sitten ollessamme ensimmäisellä yhteisellä kesälomareissulla seikkailimme autolla etsien erään viiksekkään sedän kesämökkiä eteläisessä Saksassa. Herran tekoset ovat aiheuttaneet sen verran syvät haavat, että paikkaan ei suuremmin ollut opasteita ja lopulta olimme perillä vasta varttia ennen sulkemista ja Kotkanpesä jäi näkemättä (parkkipaikalta kun pitää vielä ottaa bussi perille asti ja viimeinen vuoro oli jo lähtenyt). Joten jos nyt sitten toisella kertaa löytäisimme perille ajoissa ja pääsisimme ihastelemaan noita maisemiakin. Sen kummemmin ei ole tarvetta jäädä noille nurkille notkumaan, mutta Salzburg kaiketi on ihan kaunis kaupunki, joten kai sielläkin voisi pyörähtää. Itävallasta kaivataan erityisesti niitä teidän vinkkejä!

Itävallasta on tarkoitus suunnata Sloveniaan ja koska Bled on jäänyt mieleen erittäin positiivisena, niin olisi siellä mukava vierailla parin päivän ajan. Ympäristössä on ymmärtääksemme paljon muutakin hienoa nähtävää, joita tällä kertaa autolla olisi helppo lähteä katsastamaankin. Liikunta ja patikointikuviot näillä nurkilla kiinnostavat erityisesti. Bledistä näyttäisi pääsevän pikkuteitä pitkin Mariboriin, jossa voisi käydä ainakin maistelemassa viinejä. Ljubljanasta jäi myös positiivinen muisto kolme vuotta sitten, mutta aikaa oli aivan liian vähän, joten korjataan sekin virhe. Mitäs muuta Sloveniassa kannattaisi käydä katsastamassa?

Slovenian jälkeen voisi tehdä pyrähdyksen Kroatiaan. Edellisellä reissulla jo olisimme halunneet nähdä Plitvicen kansallispuiston, mutta ajanpuutteessa se jäi väliin. Lisäksi Kroatiassa olisi mukavaa vierailla rannikolla, mutta sieltä mieluusti keksittäisiin jotakin pienempiä ja vähemmän turismin kourissa olevia vaihtoehtoja (ei siis ehkä Pulaan tässä vaiheessa).



Italia onkin sitten yhtä isoa kysymysmerkkiä… Olimme kolme vuotta sitten Comolla ja nyt haluamme välttää nämä selkeimmät turistipyydykset. No yksi poikkeus toki pitää olla; Cinque Terre.  Paikka, minne muuten Ligurian aikoinaan kolunnut Milla haluaisi tehdä vierailun. Italiasta kaivataan siis vinkkejä pikkuruisista kylistä ja pohjoisosan kauneimmista maisemista. Täällä voisimme kernaasti taas sulatella ilmakuivattuja kinkkuja, juustoja ja viinikarahvillisia käppäilemällä vähän suuremmissakin korkeuseroissa.



Tähän mennessä olemme varmastikin jo saapuneet reissun viimeisille päiville ja käytetään ne sitten Sveitsissä ja mikäli aikaa on. Tai niin, miksei Ranskassakin. Pikkuruisessa Liechtensteinissakaan emme ole vielä kumpikaan käyneet, mutta siihen riittänee tarvittaessa lähinnä läpiajo. Loman loppumetrit haluaisimme viettää hulppeissa maisemissa ja pienissä sympaattisissa kylissä, joten Sveitsissä enemmänkin pyörineet, laittakaa ihmeessä vinkkinne jakoon.

Kaikista vinkeistä jo etukäteen kiittäen! 

Vertaistukiryhmän tapaaminen - Millan mutina

Tällä viikolla tapahtui jotain todella mahtavaa! Tapasin nimittäin kuusi ihanaa reissubloggaajaa, jotka Inkaa lukuun ottamatta olivat entuudestaan tuttuja vain virtuaalimaailmasta. Ennen tapaamista jännitin kuin ensimmäisenä koulupäivänä konsanaan ja tällä(kin) kertaa ihan turhaan. Ei meinaan olisi varmasti kukaan ravintola Kitchin muista asiakkaistakaan uskonut, että tämä porukka tapasi ensimmäistä kertaa. Olimme kuin joukko ikivanhoja tuttuja konsanaan! Mieletöntä huomata kuinka niin monesta puusta veistetyt tyypit sulautui saumattomasti yhdeksi iloiseksi porukaksi. Ilta meni hujauksessa ja erotessa vannoimme tapaavamme pian uudestaan.

Oma kuvasaldo jäi niin laihaksi, että yhtä Kaukokaipuun Marinellalta lainattua kuvaa lukuun ottamatta on teidän tyytyminen kurkistelemaan tunnelmia Marinellan, Inkan, Even ja Ullan blogeista. Näiden upeiden naisten ja heidän blogien lisäksi suosittelen tutustumaan myös mukana olleiden Kean ja Panun todella mielenkiintoisiin blogeihin. Kiitos vielä omasta puolestani koko porukalle tästä ensimmäisestä, muttei suinkaan viimeisestä reissublogimiittistä! Toivottavasti saamme ensikerralla vielä lisää reissubloggaajia mukaan tapaamiseen.

Ensi kerralla jalusta mukaan, että saadaan koko porukka mukaan kuvaan. Kuva: Marinella/Kaukokaipuu

Supersaverin kilpailu on muuten edennyt finaalin ja nyt on yleisön vuoro äänestää jokaisesta kategoriasta voittaja. Käykäähän tekin äänestämässä Parhaaksi Matkablogiksi pian maailmalta kotiutuva Suuntana Maailma ja Parhaaksi Valokuvablogiksi yksioikeudella tietenkin Kaukokaipuu!

PS. Vertaistukiryhmän tapaaminen ei muuten helpottanut yhtään pahenevaa reissukuumetta. Olisipa jo heinäkuu... 

Kuulumisia ja koottuja selityksiä

Hupsista-heijaa, kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta! Ennätyspitkän tauon taustalla on läjä koottuja selityksiä, vaikka tosiasiassa suurin syy radiohiljaisuuteen on vain reissuhiljaisuus. Uutta seikkailua on onneksi luvassa ja lennotkin on heinäkuulle hankittu. Millalla oli jotakin haaveita keväisestä matkasta Helatorstain nurkille, mutta sitten sattui niin onnellisesti, että löysimme uuden kodin ja ennen kesälomia tuleekin reissupakkailun sijaan vähän isompi pakkausurakka.

Nykyiseen asuntoonhan tulimme suoraan reissultamme tarkalleen ottaen vuosi sitten. Mitään suunnitelmaa siitä kuinka kauan tässä asuisimme ei varsinaisesti tehty, mutta käytännöllisistä syistä johtuen tiesimme, ettei tämä tule olemaan ikuista. Vuosi lopulta vierähti, joten ainakin sopeutuvaisiksi on jossakin matkan varrella vahingossa opittu. Vuodessa pääsimme kuitenkin pisteeseen missä ei enää riitä se, että on oma pieni keittiö, pesukone ja komero kaikille vaatteille. 

Vuodessa on muutenkin ehtinyt moni pieni asia painua muistoissa taka-alalle. Saimme pari viikkoa sitten mitä parhaimman muistinvirkistyksen noista ensitunnelmista, kun tapasimme pariskunnan, johon aikoinaan vuosi sitten Prachuap Khiri Khanissa tutustuimme. Turret olivat juuri palanneet takaisin vuoden mittaiseksi venähtäneeltä Aasian kierrokseltaan. Oli upeaa fiilistellä ja vaihtaa kokemuksia niin reissaamisesta, kuin kotiinpaluustakin. Illan aikana nautimme myös thaikkuateriat Uudenmaankadun Kaow Thip ravintolassa, josta kunnian arvoinen raati antoi tunnustuksen autenttisuudestaan.

Turret toivat Millalle mitä parhaimmat tuliaiset. Keräilijä kiittää kauniista valioyksilöistä! 

Muista reissaajista ja bloggaajista puheen ollen! Nyt saavat nämäkin blogit vihdoin arvoisensa huomion, nimittäin oman Travel Blog Award –kilpailun, jonka takana häärii Super Saver. Kilpasarjoja on kolme:
- Paras matkablogi
- Paras Aasia–blogi
- Paras valokuva-blogi 

Näistä sarjoista joku ihana on käynyt asettamassa Pingviinimatkat ehdolle ensimmäiseen ja kolmanteen. Kiitos kaunis sille kuka ikänä oletkin. Tuli hurjan hyvä mieli :) 

Travel Blog Awards on vuosittainen kilpailu, jossa kuka tahansa voi ehdottaa ja äänestää omaa suosikkia vuoden parhaaksi blogiksi. Ehdotuksia voi lähettää tämän kuun 23. päivään saakka. Travel Blog Awards -kilpailun tuomaristo valitsee jokaisesta kategoriasta viisi blogia, jotka ovat saaneet eniten ehdotuksia ja täyttävät tuomariston valintakriteerit. Nämä blogit pääsevät finaaliin. Ehdolla on seuraamistamme blogeista ovat Archie Gone Lebanon, Tarinoita Maailmalta, Destination Unknown ja Kaukokaipuu. Näistä hienoista blogeista soisi voiton kernaasti kenelle hyvänsä. Mikäli haluat antaa äänesi Pingviinimatkoille, niin voit sen tehdä klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

  

Arkiston aarteita ja tulevaisuuden suunnitelmia: Slovenia - Bled

Palatkaamme tässä kohdin hieman menneisiin, sillä samaiset maisemat liittyvät vahvasti myös tulevaisuuteen! Kesälomasuunnitelmissa on ehditty seilata Jenkeissä, Malesiassa, Ahvenanmeren saaristossa ja aina niin monipuolisessa Euroopassa. Ihan helpolla ei päätös syntynyt, mutta nyt se on tehty ja tuntuu erittäin hyvältä. Eurooppaan suunnataan ja osittain tuttuihin maisemiin, nimittäin ainakin Sloveniaan. Vierailimme Sloveniassa Kroatian matkan jatkoksi ja ihastuimme ikihyviksi. Aikaa oli vain neljä päivää ja päällimmäiseksi jäi fiilis, että tänne on pakko päästä uudelleen ajan kanssa!

Suuntasimme Sloveniaan Kroatiasta palautettuamme auton Rabacin kylään. Bussilla ensimmäinen siirtymä Rijekaan ja sieltä junalla kohti Ljubljanaa. Pääkaupungista emme ehtineet nähdä tullessa juna-asemaa enempää, sillä bussit kohti Bledin kylää lähtevät aivan aseman vierestä. Perillä Bledissä asetuimme taloksi ennakkoon varattuun majapaikkaan nimeltä Alp Pension. Idyllistä perheen ylläpitämää hotellia puolihoidolla voimme suositella lämpimästi ja toivottavasti saamme itsekin huoneen sieltä ensi kesänä. Välttelemme normaalisti kaikenlaisia puolihoitoja, sillä illallisen etsiminen lomalla on jo puoliruokaa (kunhan sitä ei olla liian nälkäisiä), mutta naurettava 10€ hintaero huoneen hinnassa sai meidät kokeilemaan tätäkin vaihtoehtoa. Bledissä lopulta päivät täyttyivät aktiviteeteista ja oli oikeastaan mukavaa illastaa hotellin pihamaalla ja ottaa rennosti. Pöperöt olivat vieläpä erinomaisia.

Päivällinen hotellin takapihalla

Bledin ympäristöstä löytyy vauhdikkaampiakin aktiviteetteja

Bledin ympäristössä tekemistä ja näkemistä riittää. Aktiiviharrastajalle löytyy mm. melontaa ja varjoliitoa. Me päädyimme kokeilemaan varjoliitoa ja siitä tulikin ihan ehdoton loman kohokohta! Mikäli melontahommat Sloveniassa kiinnostavat, niin kannattaa niiden osalta kurkistaa Sadun blogiin.

Varjoliito hommissa on semmoinen hauska puoli, että vaikka on varannut liitelyn matalammalta kielekkeeltä 1220 metristä, niin tuulen puhaltaessa sopivasti saatat joutua (J:lle päästä) tulemaankin alas korkeammalta 1670 metristä. Saimme tiedon tästä autossa matkalla Bohinj-järven rannalle, jonne auto jätettiin parkkiin ja suunnattiin hiihtohisseillä ylös. Siinä vaiheessa ei suinkaan huolettanut hinnan nousu 85 eurosta 120 euroon, vaan se miten paljon ylempää sitä joutuisi loikkaamaan tyhjän päälle… 

Perillä ylhäällä ei suuremmin aikailtu ja pian lähtikin jo ensimmäinen ryhmämme neljästä jäsenestä matkaan. Siinä vaiheessa kun tandem-reppu oli selässä ja pilotti antoi viimeisiä juoksuaskel ohjeita, niin alkoi todellakin jännittämään. Juoksu alamäkeen näissä korkeuksissa tuntuu täysin luonnottomalta, mutta parin askeleen jälkeen varjo nostaa jo ilmaan ja pääset nostamaan itsesi pussipenkkiin. Fiilistä ilmassa on todella vaikea kuvailla… Ohjaajamme vertasivat sitä purjehdukseen. Tunne on vapaa ja aivan uskomattoman hieno! Milla pääsi parhaimmillaan peräti 1765 metriin, J sai kokeilla ohjaamista ja molemmat saivat kokea spiraalikieputukset. Maahan tultua jalat olivat ainakin Millalla aivan spagettia ja loppu päivä kului fiilistellessä mairea hymy naamalla.

Maisema oli huikea, eikä ihan ekana ollut mielessä "jes tästä juoksen reunaa kohti kunnes lennän!"

Ilme enemmänkin irvistys. Jännitystä ehkäpä hieman ilmassa... 

Ensimmäinen matkassa! 

Sielä se J edellä liitelee :)

Huutoetäisyydellä 

Viimeinen kuvausmomentti ennen pyllähdystä pellolle

Viimeisenä Slovenian päivänä kävimme vielä tutustumassa Vintgar-solaan. Sola oli hieno, vaikkakin melko nopeasti nähty. Solan jälkeen nousimme vielä metsän halki ylös ja laskeuduimme lopulta kauniissa maisemissa pienten kylien läpi takaisin Blediin. 

Slovenian jälkeen oli määränpäänä Italia ja sinne siirtymistä varten olimme varanneet paikat yöjunasta, joka lähti Ljubljaanasta vasta klo 02:28. Varasimme taksin ennakkoon ja kuski nouti meidät sovitusti klo 23:00 hotellilta. Kuski oli sitä mieltä, että meidän olisi parasta suunnata Ljubljanassa ensimmäiseksi Hotel Unioniin ja vastusteluista huolimatta kippasi meidät hotellin eteen. Ystävällinen kuskimme kysyi vielä puolestamme voisimmeko jättää rinkat hotelliin talteen ja sehän passasi. Ystävällinen respa antoi vieläpä kartan käteen ja merkitsi siihen paikat jotka olisivat hieman pidempään auki. Ihmisten ystävällisyys Sloveniassa oli jostain syystä suorastaan yllättävää ja jäänyt kauniin maan lisäksi päällimmäisenä mieleen.

Vintgar-sola

Odottavan aika käy joskus liian pitkäksi 

Matka jatkuu ja uni maistuu. Tällä kertaa hienostellen makuuvaunussa!